Verijauho
Verijauho on eläinten rehuna käytettävä teollinen tuote, jota valmistetaan teuraseläinten verta kuivattamalla tai puristamalla verihera pois ja sitten kuivattamalla jäännös. Se sisältää noin 80 % proteiinia ja 2 % rasvaa.[1]
Teurastamolta veri kuljetetaan käsittelylaitokseen jäähdytetyissä säiliöissä, jotta veren laatu säilyisi hyvänä. Sekoittimella varustettuun varastosäiliöön pumpattu veri johdetaan seulontasäiliöön, jossa siitä erotetaan vierasesineet, ja veren matka jatkuu koagulointiyksikköön. Siellä raakaveri kuumennetaan, jotta sen proteiinit koaguloituvat. Kuumennus tapahtuu verivirtaan johdetun höyryn avulla ja tässä vaiheessa verimassan vesipitoisuus on 55–60 %. Sen jälkeen proteiinit erotetaan vesifaasista sentrifugoimalla veri suurella lingolla ja saatu proteiinimassa kuivataan rengaskanavassa kuuman ilman avulla. Prosessin lopputuloksena saadaan kuivaa verijauhoa.[2]
Suuren proteiinipitoisuutensa vuoksi verijauhoa käytetään etenkin lemmikkieläinten ja kalojen rehujen ainesosana, mutta myös orgaanisten eli eloperäisten lannoitteiden raaka-aineeksi korkean typpipitoisuutensa vuoksi.[2] Eloperäisten lannoitteiden ravinteet eivät ole valmiiksi kasveille käyttökelpoisessa muodossa, vaan lannoitteen tulee mineralisoitua, jotta ravinteet vapautuvat. Siksi lannoitevaikutuksen ennustaminen on vaikeampaa kuin käytettäessä epäorgaanisia mineraalilannoitteita. Toisaalta epäorgaanisten lannoitteiden valmistus vaatii paljon energiaa ja kuluttaa neitseellisiä raaka-aineita.[3]
Lähteet muokkaa
- Tikka, Matti: Teurassivutuotteiden hyötykäytön tehostaminen. Syötäväksi kelpaavat jakeet. Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 2010. Kirjan verkkoversio (pdf) (viitattu 21.8.2021).
Viitteet muokkaa
- ↑ Otavan iso tietosanakirja. Osa 9, palstat 1237–1238, hakusana verijauhot. Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ a b Tikka 2010, s. 48–49.
- ↑ Halin, Tina: Kasveille käyttökelpoisen typen ja fosforin vapautuminen broilerinlantaa ja verijauhoa sisältävistä orgaanisista lannoitteista (Pro gradu -työn tiivistelmä) 2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 21.8.2021.