Verenpunainen aurinko
Verenpunainen aurinko (Soleil rouge tai Red Sun) on vuonna 1971 ensi-iltansa saanut lännenelokuva. Elokuvan ohjasi Terence Young. Pääosissa ovat Charles Bronson ja Ursula Andress.
| Verenpunainen aurinko | |
|---|---|
| Soleil rouge | |
 |
|
| Ohjaaja | Terence Young |
| Käsikirjoittaja |
Laird Koenig Denne Bart Petitclerc |
| Tuottaja | Ted Richmond |
| Säveltäjä | Maurice Jarre |
| Kuvaaja | Henri Alekan |
| Tuotantosuunnittelija | Enrique Alarcón |
| Pääosat |
Charles Bronson Ursula Andress Toshirō Mifune Alain Delon |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Italia Espanja Ranska |
| Tuotantoyhtiö | National General Pictures |
| Levittäjä |
Titanus Netflix |
| Ensi-ilta | 1971 |
| Kesto | 112 min |
| Alkuperäiskieli | Englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuva kertoo kahdesta rosvosta, Linkistä ja Gauchista, jotka suunnittelevat junan ryöstöä joukkoineen. Junassa on myös Japanin suurlähettiläs joka vierailee ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa. Hänellä on mukanaan erittäin arvokas samuraimiekka, joka on lahja Yhdysvaltojen presidentille. Link ja Gauch ryöstävät junan matkustajilta rahat ja kaikki arvoesineet – mukaan lukien kallisarvoisen samuraimiekan. Gauch kuitenkin pettää Linkin ja tämän joukot ottaen rahat ja miekan itselleen. Raivostunut Link päättää lähteä Gauchin perään ja saa suurlähettiläältä avukseen tämän samurai-henkivartijan Kurodan. Tämä erikoinen kaksikko lähtee jäljittämään Gauchia ja arvokasta miekkaa.
Rooleissa muokkaa
| Charles Bronson | … | Link Stuart |
| Toshirō Mifune | … | Kuroda |
| Ursula Andress | … | Cristina |
| Alain Delon | … | Gauche |
Arvioita muokkaa
Helsingin Sanomien Pertti Avola kiteytti elokuvan vuonna 1985 tunkkaiseksi eurowesterniksi, jossa ei ole paljon tyyliä eikä tunnelmaa. Hänestä Youngin ohjaus on löysää ja pääroolit Mifunea lukuun ottamatta tylsiä[1]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo ”kansojen kohtaamisen” jäävän Verenpunaisessa auringossa horjuvaksi ja ulkokultaiseksi ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2] VideoHound’s Golden Movie Retriever -elokuvaoppaalta ”naurettava ja tylsä” elokuva saa kaksi tähteä neljästä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Avola, Pertti: Rakkautta, komediaa ja Villiä Länttä. Helsingin Sanomat, 28.6.1985, s. 37. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 20.6.2021.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ Red Sun[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 15.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).