Venny Kontturi
Venny Selma Sylvia Kontturi (20. toukokuuta 1913 Vaasa – 4. maaliskuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen kirjailija,[1] joka tunnettiin parhaiten pakinoistaan ja työväenlauluistaan.[2]
Kontturi oli suosittu pakinoitsija Vaasa-lehdessä (sittemmin Pohjalainen, nyk. Ilkka-Pohjalainen) ja Kansan Äänessä. Radiossa hän aloitti pakinoinnin 1944 Työmiehen tunnissa.[3]. Hän käytti nimimerkkejä Selman tytär, Männistön Muori ja Toiskan mumma.
Venny Kontturi asui Vaasan Präntööllä ja kävi kansakoulua Vetokannaksella ja sen jälkeen hän oli opettaja Sipilän lastenkaitsijana. Neljätoistavuotiaana hän aloitti Vaasan Puuvillan työntekijänä; myöhemmin hän työskenteli kenkätehtaalla.
Kirjailija Kontturi oli Taiteilijaryhmä Kiilan (1936-1981) jäsen.
Teoksia muokkaa
Romaaneja muokkaa
- Ruukinkuja, 1967
- Kankurikello, 1968
- Karikkoiset vuodet, 197
- Ehtoomaisemat, 1972
- Paperikengät, 1977
Pakinakokoelmia muokkaa
- Passaasko tituleerata, 1964
- Neliskanttista, 1978
Näytelmiä muokkaa
- Ulukomaan viarahia, 1973
- Martta (TV-näytelmä), esitetty 1979[4]
Kolumneja muokkaa
- Isoäiti juttelee[5]
Laulusanoituksia muokkaa
- Vaasa - Pohjanmaan helmi, 1953 [6]
Palkintoja ja apurahoja muokkaa
- Vaasa-stipendi (3 000 mk) 3.10.1970
- Vaasan läänin taidepalkinto (3 500 mk). 1970.
- Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto (2 500 mk) 1973. [7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomen kirjailijat.
- ↑ Venny Kontturin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 7.3.1981. (Maksullinen artikkeli.)
- ↑ Kansan uutiset, 8.3.1981.
- ↑ Kansan Uutiset, 8.3.1981.
- ↑ Kontturi, Venny: Isoäiti juttelee. Anna, 1968, nro 10. A-lehdet.
- ↑ Pohjanmaan helmi on vanha kisällilaulu. Kansan Ääni, 4.6.1981.
- ↑ Ilkka 28.1.1973.