Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo Venäjän nykyisistä asevoimista. Artikkelissa Venäjän keisarillinen armeija kerrotaan Venäjän armeijasta vuosien 1721–1917 välillä.

Venäjän federaation asevoimat (ven. Вооружённые Силы Российской Федерации, Vooružonnyje Sily Rossijskoi Federatsii), yleensä pelkkä Venäjän asevoimat koostuu kolmesta asehaarasta: maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat. Yleisesikunnan alaisuudessa on lisäksi kolme aselajia: strategiset ohjusjoukot, avaruusjoukot ja maahanlaskujoukot.[2] Asevoimien ylipäällikkönä on Venäjän presidentti.[2]

Venäjän asevoimat
Medium emblem of the Armed Forces of the Russian Federation (27.01.1997-present).svg
Valtio Venäjän lippu Venäjä
Rooli asevoimat
Koko 831 000 (aktiivipalveluksessa)
2 000 000 (reservi)
659 000
(puolisotilaalliset joukot)[1]

Strategiset ohjusjoukot, sotalaivaston strategiset ydinsukellusveneet Pohjoisessa ja Tyynenmeren laivastoissa ja ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat muodostavat ydintriadin eli strategiset pidäkevoimat.[2]

MaavoimatMuokkaa

Maavoimissa on neljä sotilaspiiriä (esikunta)[3]

Maavoimat oli jaettu ennen vuoden 2010 uudistuksia kuuteen sotilaspiiriin.[4] Nykyisin sotilaspiirejä on neljä: Läntinen, Eteläinen, Keskinen ja Itäinen. Tätä ennen olivat olemassa Moskovan sotilaspiiri (Moskova), Leningradin sotilaspiiri (Pietari), Pohjois-Kaukasian sotilaspiiri, Volga-Uralin sotilaspiiri, Siperian sotilaspiiri ja Kaukoidän sotilaspiiri (Habarovsk). Siperian sotilaspiiri muodostettiin 1998 yhdistämällä Baikalin sotilaspiiri ja entinen Siperian sotilaspiiri.[5]

Maavoimien ylin johto lakkautettiin 1998 ja sen tehtävät siirrettiin yleisesikunnalle, jolloin maavoimat menetti asehaaran asemansa. Toinen Tšetšenian sota osoitti kuitenkin päätöksen huonoksi, minkä johdosta se peruttiin.[6]

Maavoimien kalustoa vuonna 2017:[7]

MerivoimatMuokkaa

Pääartikkeli: Venäjän merivoimat

Merivoimien osat:

Merivoimat on ollut tärkeysjärjestyksessä viimeisenä, ja sen kalustomäärä on pienentynyt huomattavasti.[8]

IlmavoimatMuokkaa

Venäjän asevoimien liput
Etupuolelta
Takapuolelta
Pääartikkeli: Venäjän ilmavoimat

Ilmavoimat operoi kaikkia lentokoneita laivastolle kuuluvia lukuun ottamatta. Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998, ja Strategiset ohjusjoukot liitettiin ilmavoimiin osaksi 37. ilma-armeijaa. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin.[9]

1990-luvun puolivälissä ilmavoimilla oli noin 200 000 miestä ja 850 taistelukonetta, mukaan lukien sata kappaletta MiG-23-, 425 MiG-31- ja 325 Su-27-konetta. Näihin on lisättävä ilmapuolustusjoukkojen kalusto ja armeijan noin 2 500 helikopteria.[10] CFE-sopimuksen ilmoituksen mukaan ilmavoimilla oli vuoden 1994 lopussa 3 283 taistelukonetta.[9]

Vuoden 2005 valtiontilauksessa ilmavoimille suunniteltiin hankittavaksi kaksi strategista pommikonetta (Tu-160), kymmenen monitoimihävittäjää (Su-27SM) ja neljä taisteluhelikopteria (2×Mi-28N, 2×Ka-50).[10]

Strategisten ilmavoimien kalustona on noin 15 kappaletta Tu-160-koneita ja yhteensä 63 Tu-95- ja Tu-95MS-koneita.[10]

Strategiset ohjusjoukotMuokkaa

Strategisiin ohjusjoukkoihin kuuluu kolme ohjusarmeijaa, jotka jakaantuvat 18 ohjusdivisioonaan.[8]

Strategisia ohjusjoukkoja pidettiin etenkin marsalkka Igor Sergejevin aikana eliittijoukkoina, jotka saivat suuremmat määrärahat kuin muut asehaarat ja niihin liitettiin avaruusasevoimat ja avaruusohjuspuolustusjoukot. Nyttemmin Strategiset ohjusjoukot menettivät asemansa asehaarana ja ne jaettiin kahteen asevoimien lajiin, Strategiset ohjusjoukot ja avaruusjoukot.[6]

AvaruusjoukotMuokkaa

Avaruusjoukkoihin kuuluu 3. avaruus- ja ohjuspuolustusarmeija Solnetšnogorskissa, johon kuuluu ennakkovaroitusjärjestelmä, jossa on 3–4 satelliittia, kahdeksan ennakkovaroitustutkaa ja komentokeskus Kalugan alueella. Moskovan ohjuspuolustus (A-135) muodostaa yhden 3. avaruus- ja ohjuspuolustusarmeijan divisioonan. Siihen kuuluu neljä pitkän kantaman ohjuspatteria (Sergijev Posad, Klin, Nudol ja Naro-Fominsk) ja neljä lyhyen kantaman patteria.[8]

MaahanlaskujoukotMuokkaa

Maahanlaskujoukkoihin kuuluu neljä divisioonaa ja yksi prikaati.[8]

HenkilöstöMuokkaa

 
Asevoimien ylipäällikkö Vladimir Putin

Asevoimissa aktiivipalveluksessa (mukaan lukien varusmiehet) on noin 960 000 henkilöä, Venäjän oman ilmoituksen mukaan 1,2 miljoonaa henkilöä[2], ja reservissä kaksi miljoonaa henkeä. Aktiivipalveluksessa olevien määrä on jatkuvasti laskenut; esimerkiksi vuosina 1992–1996 2,75 miljoonasta 1,6 miljoonaan.[8]

Venäjällä on miehille asevelvollisuus, mutta vain hieman yli 10 % kustakin ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen. Palveluksen voi välttää lahjomalla lääkäreitä tai sotilasviranomaisia tai jättämällä menemättä kutsuntoihin ja piileskelemällä viranomaisilta. Korkeakouluopintojen vuoksi voi saada vapautuksen, jos koulussa on ollut sotilaallista opetusta.[11][12]

Syitä välttelyyn ovat palveluksen ankaruus ja pituus, joka kuitenkin laski vuonna 2008 kahdesta vuodesta 12 kuukauteen. Rahanpuutteen takia armeijan vahvuus on yhä supistumassa.[13][14] Venäjän armeija on tunnettu kovasta simputuksesta, johon voi liittyä kidutusta ja rahan kiristystä. Simputus voi joissain tapauksissa johtaa jopa varusmiehen kuolemaan.[15][16][17] Monet upseerit ovat korruptoituneita ja myyvät lomia rahaa vastaan. Näihin ongelmiin on yhtenä syynä armeijan niukka rahoitus.[18]

Kuolleisuus on Venäjän asevoimissa ollut perinteisesti korkea, mutta on viime aikoina laskenut lukemiin, jotka ovat verrattavissa Suomen vastaaviin: vuonna 2005 Venäjällä kuoli noin 550 varusmiestä muissa kuin taistelutoimissa. Tämä vastaa 0,5 promillen kuolleisuutta. Suomessa vastaava lukema oli 1990-luvun lopulla 0,44 promillea.lähde?

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa