Veli Hyrskyn taistelujärjestö

Veli Hyrskyn taistelujärjestö oli Suomessa keväällä 1941 perustettu salainen ja militantti kommunistinen järjestö, joka yritti kaapata Suomen kommunistisen liikkeen johdon itselleen tuolloin varsin heikolta Suomen Kommunistiselta Puolueelta (SKP). Taistelujärjestö onnistui toimimaan muutaman kuukauden ajan lähinnä Helsingissä ja siinä oli tiettävästi muutamia satoja jäseniä.

Viilari Veli Hyrsky (1909–?) oli Neuvostoliitossa 1930-luvulla viiden vuoden tehdastyöläisenä elänyt ja 1937 Suomeen palannut äkkijyrkkä kommunisti, joka oli toiminut vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seurassa (SNS) ja ottanut johtoonsa joulukuussa 1940 itsemurhan tehneen Helmer Adlerin perustamat SNS:n iskuryhmät. Hyrskyn johtama taistelujärjestö perustettiin salaisessa kokouksessa Helsingissä tammikuun 1941 alussa. Sen puheenjohtajaksi valittiin ensin entinen punakaartilainen Kalle Glans, sitten Toivo Poutanen ja hänen jälkeensä Gunnar Ala-Turkia. Hyrsky toimi itse sihteerinä ja sotilasasiantuntijana oli Espanjan sisällissodan vapaaehtoisten luutnantti Edmund Böckerman. Taistelujärjestön jäsenille teetettiin tunnuslaatat, josta ilmeni heidän ”sotilasarvonsa” järjestössä. Järjestön nimi ei koskaan vakiintunut, mutta kokouksissa käsiteltyjä ehdotuksia olivat ainakin Suomen kommunistinen puolue, Suomen uuskommunistinen puolue, Suomen vallankumouksellinen taistelujärjestö ja Suomen kansan taistelujärjestö.[1]

Taistelujärjestö suunnitteli sabotaasia, vakoilua ja aseiden hankkimista, mutta ei saanut aikaiseksi muuta kuin lentolehtisten monistamista. Sen johto onnistui kuitenkin helmikuun alussa 1941 lähettämään Neuvostoliiton Helsingin-lähetystön kautta Kominternin johdolle kirjeen, joka päätyi aina Georgi Dimitroville saakka. ”Suomen salaisen kommunistisen puolueen keskusjohtokunnan” nimissä lähetetyssä kirjeessä julistettiin varsinaisen SKP:n muuttuneen talvisodan myötä toimintakyvyttömäksi ja kerrottiin tilalle perustetun uuden vallankumouksellisen kommunistipuolueen, joka pyysi Kominternilta tukea. Hyrsky ilmoitti jäseniä olevan tässä vaiheessa 300; eräässä toisessa tiedossa määräksi mainittiin 240. Sekin oli enemmän kuin mitä SKP:n omassa organisaatiossa oli vapaina olleita jäseniä keväällä 1941. Taistelujärjestöä yritettiin laajentaa hakemalla yhteistyötä Helsingin työläisrintamamiesten kanssa, mutta heidän johtajansa torjuivat tarjouksen. SKP julisti Hyrskyn ryhmän ”puolueenvastaiseksi” ja ”ohranan” provokaatioksi, ja onnistui näillä vihjailuillaan karkottamaan pääosan sen kannattajista. Valpo sai järjestön olemassaolon selville vasta heinäkuussa 1941, ja pidätti heti sen johtajat, jotka tuomittiin kaikki pitkiin vankeusrangaistuksiin.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 297–302, 305–307, 310–315, 680. WSOY 1994.