Avaa päävalikko
Kielitieteilijät Lauri Hakulinen (vas.), Veikko Ruoppila ja R. E. Nirvi vuonna 1955.

Veikko Ilmari Ruoppila (8. elokuuta 1907 Lammi2. lokakuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen filologi.[1] Hän oli Helsingin yliopiston suomalaisen filologian apulaisprofessori 1959–1974.[2]

Ruoppila kirjoitti tutkimuksia murresanastosta, muoto- ja äänneopista, kielenhuollosta sekä äidinkielen opetuksesta. Hänen sota-aikana tekemänsä väitöskirja Kotieläinten nimitykset suomen murteissa (I, väitösosa 1943 ja II, jatko-osa 1947) oli sanastomaantieteellistä tutkimusta, jollaista Suomessa ei ollut aiemmin tehty. Muita merkittäviä teoksia ovat Äyrämöismurteiden äännehistoria (1955) ja Itä-Kannaksen murresanakirja (1984).[2]

Ruoppila oli 44 vuotta mukana Suomen murteiden sanakirjan toimittamisessa. Hän teki sanankeräystyötä ahkerasti kentällä, kuten aiemmin monet kielentutkijat, ja osallistui myös monien seurojen ja yhteisöjen toimintaan. Virittäjän päätoimittaja hän oli vuosina 1960–1970.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 575. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b c Veikko Ruoppila, Helsinki.fi.[vanhentunut linkki]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.