Veikko Gröhn

suomalainen arkkitehti

Veikko Gröhn on suomalainen arkkitehti ja teologian maisteri[2]. Hän on suunnitellut erityisesti vapaakirkollisten, lähinnä helluntailaisten, seurakuntien rukoushuoneita ja kirkkoja yhteensä 19[3][4].

Veikko Gröhn
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Kansalaisuus suomi
Ammatti arkkitehti

Gröhn on valmistunut arkkitehdiksi Lahden teknillisestä oppilaitoksesta. Hän perusti Lahteen arkkitehtitoimiston 1975, myöhemmin nimeksi tuli VG-Group.[3] Hän on suorittanut Walesin yliopiston Master of Theology in Ministerial -ohjelmassa ylemmän maisteritasoisen tutkinnon (Mth) keväällä 2008[3].

Gröhn on tuomittu kahden vuoden ehdollinen vankeusrangaistukseen vuonna 2013 Nova-jutun rikosvyyhdessä. Joulukuussa 2017 hän sai saman jutun jatkojutussa tuomion seitsemästä törkeästä petoksesta kolmen vuoden ehdottomaan vankeuteen. Gröhn valittaa tuomiosta, joten se ei ole toistaiseksi lainvoimainen.[4]

Gröhnin toimisto on VG-Group, joka on Nova Groupin entinen tytäryhtiö.[5] Gröhn oli Nova-Groupin hallituksen varsinainen jäsen[6].

Rukoushuoneita muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Kutsuva kirkko: arkkitehti Veikko Gröhnin elämäntyö, teksti: Leevi Launonen, valokuvat: Mauri Päivinen. Keuruu: Aikamedia, 2010 ISBN 978-951-606-899-5

Lähteet muokkaa

  1. KANTO – Kansalliset toimijatiedot, Kansalliskirjasto  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Saarijärven helluntaiseurakunta (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf) viitattu 11.12.2017
  3. a b c d Puhutteleva elämäntyö. Pirnesposti. s. 15
  4. a b Tunnettu kirkkoarkkitehti vankeuteen - käytti törkeästi hyväkseen uskonveljiä ja -sisaria, Iltalehti 11.12.2017
  5. Tiura maksoi kohulipun vasta kaksi viikkoa sitten. (Arkistoitu – Internet Archive) Iltalehti 15.9.2009, viitattu 11.12.2017
  6. Edilex (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 11.12.2017 (pdf)
  7. Temppelin historiaa Alajärven Helluntaiseurakunta. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 11.12.2017. ( Arkistoitu versio)
  8. Arksavo.fi viitattu 11.12.2017
  9. Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016 (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 11.12.2017