Vata

putkilokasvilaji

Vata (Stellaria aquatica, usein käytetty synonyymi Myosoton aquaticum) on kosteitten paikkojen valkokukkainen kohokkikasvi. Vata on luokiteltu sukunsa vadat (Myosoton) ainoa lajiksi,[1] mutta siirretty uusimmassa luokittelussa sädetähtimöiden (Stellaria) sukuun.[2]

Vata
Myosoton kz2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Sädetähtimöt Stellaria
Laji: aquatica
Kaksiosainen nimi

Stellaria aquatica
(L.) Scop.

Synonyymit
  • Myosoton aquaticum (L.) Moench
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vata Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vata Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Vatakasvusto.
 
Vadan lehtiä.

Yksi- tai monivuotinen vata kasvaa 15–40 cm korkeaksi. Hauras kasvi on rento tai koheneva ja usein runsashaarainen. Varsi on alaosasta kalju, yläosasta nystykarvainen. Tummanvihreät lehdet ovat leveitä, 2–8 cm pitkiä, hertta- tai tylppätyvisiä ja varren yläosassa ruodittomia ja nystykarvaisia. Kukinto on harsu, tukilehdet ovat vihreitä. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat tylppiä, kauttaaltaan nystykarvaisia ja himmeitä. Valkoiset, lähestyveen asti kaksihalkoiset terälehdet ovat verholehtiä pitempiä. Emiö on tavallisest viisivartaloinen, heteitä on 10 kappaletta. Suomessa vata kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota, joka aukeaa viidellä matalasti halkoisella liuskalla.[3][4]

Vata muistuttaa suuresti toista kohokkikasvilajia, lehtotähtimöä (Stellaria nemorum).[5]

LevinneisyysMuokkaa

Vataa tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Irlantia, Skotlantia, Islantia sekä Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosia. Aasian puolella levinneisyysalue on hajanaisempi. Siellä sitä tavataan muun muassa Länsi-Siperiassa, Iranissa, Turkissa, Kiinassa, Korean niemimaalla ja Japanissa. Vata on levinnyt ihmisen mukana myös Yhdysvaltain koillisosiin.[6] Suomessa vata on jokseenkin harvinainen laji.[7] Varmimmin sitä tapaa Etelä-Suomessa, jossa se on alkuperäislaji. Tulokaslajina vataa on tavattu myös Pohjanlahden rannikkokaupungeissa ja Kainuussa.[5]

ElinympäristöMuokkaa

Vataa esiintyy lehtokorvissa, rantapensaikoissa ja sorarannoilla, toisinaan tulokkaana myös ojanvarsilla, jouto- ja viljelymailla, kaatopaikoilla ja satamissa.[5]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  • Ursing, Björn & Wanntorp, Hans-Erik: Otavan Värikasvio. Suomentanut Hiitonen, Ilmari & Kurtto, Arto Kurtto & Helynranta, Leena Helynranta. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009.

ViitteetMuokkaa

  1. Den virtuella floran: Sprödarvar (ruotsiksi) Viitattu 28.4.2012.
  2. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2020: Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1. Lutukka 36: 1 s. 42–43.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 103, 113.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 138.
  5. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 113.
  6. Den virtuella floran: Sprödarv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 28.4.2012.
  7. Otavan värikasvio 2009, s. 104.

Aiheesta muuallaMuokkaa