Vasili Andrejevitš Šelgunov (ven. Васи́лий Андре́евич Шелгуно́в, 20. elokuuta 1867 Pihkovan läänin Slavkovitšin kylä – 2. huhtikuuta 1939) oli venäläinen sosiaalidemokraatti ja bolševikkivallankumouksellinen.

Vasili Šelgunov 1890-luvulla.

Vasili Šelgunov syntyi talonpoikaisperheeseen. Vuodesta 1876 lähtien hän työskenteli tehdastyöläisenä Pietarissa. Vuonna 1886 hän liittyi Pavel Totšisskin ja myöhemmin Mihail Brusnevin johtamiin sosiaalidemokraattisiin ryhmiin.[1] Vuonna 1893 hän tutustui V. I. Leniniin. Vuodesta 1894 lähtien hän levitti vallankumouksellista propagandaa Obuhovin tehtaalla ja osallistui Taisteluliitto työväenluokan vapauttamiseksi -järjestön perustamiseen.[2]

Joulukuussa 1895 Šelgunov pidätettiin ja maaliskuussa 1897 hänet karkotettiin Arkangelin lääniin. Joulukuussa 1902 hän palasi Pietariin, joutui pidätetyksi ja siirtyi Bakuun.[2] Syksyllä 1904 Šelgunov palasi hoitamaan silmäsairauttaan Pietariin,[1] jossa hän osallistui Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen toimeksiannosta Georgi Gaponin johtaman työväenliikkeen toimintaan. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana hän teki propagandatyötä Pietarin tehdastyöläisten keskuudessa sekä toimi puolueen kaupunkikomitean ja työväenneuvoston jäsenenä. Joulukuussa 1905 Šelgunov suljettiin Krestyn vankilaan, jossa hän sokeutui lopullisesti. Vuonna 1911 hän toimi bolševikkien julkaiseman Zvezda-lehden virallisena toimittajana joutuen kolmesti vangituksi. Vuonna 1912 hän osallistui Pravdan perustamiseen. Vuosina 1912–1916 hän oli karkotettuna Pohjois-Kaukasiaan.[2]

Vuosina 1917–1918 Šelgunov toimi bolševikkipuolueen Pietarin ja Moskovan kaupunkikomiteoissa ja vuoteen 1920 saakka maanalaisessa työssä Kubanilla. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1924 hän kuului vanhojen bolševikkien yhdistyksen puhemiehistöön.[1]

Šelgunovin luona entisessä Aleksandrovskojen kylässä kokoontui vuonna 1894 Leninin johtama työläiskerho.[2] Vuonna 1967 rakennukseen avattiin vallankumoushistoriallinen museo, joka vuonna 1995 muutettiin Nevskaja zastava -nimiseksi kotiseutumuseoksi. Museoon kuuluu Šelgunoville omistettu muistohuone.[3] Rakennuksen yhteyteen 1970-luvun alussa pystytetyssä Pietarin ensimmäisten marxilaisten muistomerkissä on hänen rintakuvansa. Lähellä sijaitseva katu nimettiin Šelgunovin mukaan vuonna 1962.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 29, s. 371. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1978.
  2. a b c d e Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 663. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  3. Muzei ”Nevskaja zastava” (putevoditel). Sankt-Peterburg: Serebrjanyi Vek, 2004.