Vasara

Vasara on työkalu, jolla on tarkoitus keskittää iskuvoimaa kapeaan pisteeseen. Yleisimmin vasaralla lyödään nauloja, sovitellaan kappaleita paikoilleen, muotoillaan tai rikotaan jotain. Vasara on etenkin geologien, kirvesmiesten, seppien ja monien muiden käsityöläisten ja ammattiryhmien tärkeä työkalu. Vasaran käyttöön viitataan sanoilla vasaroida ja vasarointi.

Tyypillinen puusepänvasara

Vasaratyypit

Vasaroita on useita erilaisia eri käyttötarkoituksia varten, jolloin niiden muotokin vaihtelee. Vasarassa on varsi ja varren toisessa päässä yleensä metallinen pää. Päässä on tasainen iskupinta toisella puolella ja toisella puolella voi olla haara naulojen irrotusta varten tai se voi olla esimerkiksi pallo- tai kiilamainen. Erikoistarkoituksia varten on myös kumi-, muovi- ja muita vasaroita.

Vasaroiden kokoluokka on tapana ilmoittaa unsseissa (oz). Kirvesmiehen vasaroiden tavallinen paino on 16–20 unssia. Painavasta ja lyhytvartisesta pajavasarasta käytetään nimitystä moska. Pitkävartinen painava vasara on leka.

Rekyylitön vasara ei kimpoa niin helposti takaisin iskettäessä kuin perinteinen.

Etymologia ja alkuperä

Pajavasara

Sanalla vasara on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Vasara tiedetään vanhaksi arjalaiseksi, eli indoeurooppalaiseksi lainaksi. "...siihen on verrattu mm. tärkeän muinaiskielen avestan sanaa vazra-, 'nuija' ja muinaisintian sanaa vájrah, joka on tarkoittanut ukkosen vajaa, taivaanjumalan asetta." Sana on selvästi vanha sana, joka voi hyvinkin liittyä vasarakirveskulttuuriin, jota muinaiset indoeurooppalaiset edustivat ja levittivät. Suomen kirjakielessä sana on tunnettu Agricolan ajoista alkaen.

Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluva vasarakirves.

Naulaaminen

Iskettäessä vasaralla naulan kantaan kosketusaika on tyypillisesti 4 ms. Vasara osuu tuolloin naulaan nopeudella 6–8 m/s ja voima on luokkaa 1 kN.

Katso myös

• Vasara aseena ks. Sotavasara
• Nuija