Varusmiespalvelus Suomessa

(Ohjattu sivulta Varusmiespalvelus)

Varusmiespalvelus on osa Suomen asevelvollisuutta. Varusmiespalveluksen ovat velvoitettuja suorittamaan kaikki asevelvolliset miehet, joilla ei ole vakaumukseen perustuvia syitä, jotka estävät varusmiespalveluksen suorittamisen[1] ja jotka ovat terveydentilaltaan palveluskelpoisia.[2] Naiset eivät voi suorittaa varusmiespalvelusta, mutta voivat hakea varusmiespalvelusta vastaavaan naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen.[3] Tämä on ollut mahdollista vuodesta 1995. 2010-luvulla noin 67 prosenttia asevelvollisten ikäluokasta suoritti varusmiespalveluksen.[4]

Suomalaisia varusmiehiä antamassa sotilasvalaansa.

Kutsunnat muokkaa

Pääartikkeli: Kutsunnat

Suomen puolustusvoimien kaikille kuluvan vuoden aikana 18 vuotta täyttäville asevelvollisille miehille järjestämissä kutsunnoissa määritetään asevelvollisen palveluspaikka ja palveluksen aloittaminen sekä tiedotetaan puolustusvoimista ja varusmiespalveluksesta tuleville alokkaille. Kutsunnoissa selvitetään asevelvollisen palveluskelpoisuus sekä omat toivomukset ja halukkuudet.


Varusmiespalveluksen voi suorittaa Suomen puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen joukko-osastoissa. Yleisenä periaatteena on sijoittaa asevelvollinen palvelukseen kotipaikkansa lähellä sijaitseviin joukko-osastoihin.[5]

Palvelusajan määräytyminen muokkaa

Ase- ja siviilipalveluksen kesto Suomessa vuodesta 1950 lähtien (kuukausissa)

Aseellinen varusmiespalvelus on 165, 255 tai 347 vuorokauden mittainen. Kaikki käyvät kuitenkin aluksi kuusiviikkoisen alokasjakson (A-jakso, aikaisemmin Peruskoulutuskausi eli P-kausi).[6] Sen aikana valitaan johtajakoulutukseen lähtijät ja miehistötehtäviin sijoitettavat. Valintoihin vaikuttavat esimiesten ja palvelustovereiden arviot, alokasjaksolla suoritettavat soveltuvuuskokeet, lihas- ja kuntotestit sekä menestys sotilaan perustutkinnossa.[7]


Varusmies ei voi lain mukaan valita palvelusaikaansa. Varusmiehen mielipide otetaan huomioon ennen koulutukseen määräämistä, mutta tehtävä annetaan sotilaskäskynä, josta ei ole valitusoikeutta. Tehtävän ja sen mukana palvelusajan käskee yleensä perusyksikön päällikkö, mutta erityistilanteissa tämän voi myös tehdä esimerkiksi joukko-osaston komentaja. Palvelusaikaansa voi vaikuttaa muun muassa hakeutumalla yksiköihin joissa kaikki varusmiehet suorittavat 347 vuorokauden palveluksen. Tällaisia ovat Laskuvarjojääkärikomppania, Erikoisrajajääkärikomppania, Ilmavoimien erikoiskurssit, Suomen kansainväliset valmiusjoukot ja Merivoimien sukeltajakurssi.


Miehistötehtäviin koulutettavat palvelevat tavallisesti 165 vuorokautta. Alokasjakson jälkeen tämä palvelus jakautuu kolmeen kuusiviikkoiseen koulutusjaksoon. Koulutusjaksot ovat koulutushaarajakso, erikoiskoulutusjakso ja joukkokoulutusjakso.[6]

Miehistön erityistaitoja ja ammattimaista osaamista vaativat tehtävät edellyttävät 255 vuorokautta palvelusta; tämä tulee A-jaksoa seuraavasta noin 30 viikon jaksosta.[6]

Miehistön vaativimpiin tehtäviin kouluttaudutaan 347 vuorokauden palveluksella. Alokasjakson jälkeen nämä erikoiskoulutettavat palvelevat noin 44 viikkoa.[6]

Varusmiesjohtajat suuntaavat alokasjakson jälkeen kuusiviikkoiselle koulutushaarajaksolle, jonka jälkeen aliupseerikurssit alkavat. Aliupseerikurssin ensimmäinen osa (AUK I) kestää kuusi viikkoa, jonka aikana harjoitellaan sotilasjohtamisen perusteita ja tutustutaan oman aselajin ryhmän tai joukkueen eri rooleihin. Aliupseerikussi 1:n päätteksi tehdään valinnat reserviupseerikursseille (RUK) samanlaisella arviointimenettelyllä kuin alokasjaksolla.[7] Jakson suorittaneet jatkavat joko kuuden viikon aliupseerikurssi II:lle (AUK II) ja sen jälkeiselle 28 viikkoa kestävälle johtajakaudelle tai 14 viikkoa kestävälle reserviupseerikurssille, jonka jälkeen 23 viikon johtajakaudelle.[6]

Palveluspaikan määräytyminen muokkaa

Ennen palvelusta alokkaan joukko-osasto lähettää tälle alokaskyselyn sähköisenä tai kirjeitse. Alokaskyselyssä kysytään alokkaan edellytyksistä osallistua varusmiespalvelukseen käskettyyn aikaan ja annetaan tälle mahdollisuus vaikuttaa tarkempaan palveluspaikkaansa joukko-osaston sisällä. Vastaamalla alokaskyselyyn ja perustelemalla näkemyksensä tuleva alokas voi edistää mahdollisuuksiaan päästä haluamaansa perusyksikköön.

Siviiliammatin huomioonottaminen muokkaa

Henkilöt, joilla on siviilissä hankittu erikoiskoulutus, määrätään mahdollisuuksien mukaan palvelemaan oman erikoisalansa tehtävissä. Tyypillisimmin tällaisia tehtäviä saavat lääkärit, jotka palvelevat joko varusmieslääkäreinä tai koulutetaan lääkintäreserviupseereiksi, ja teologit, jotka palvelevat usein varusmiespappeina. Myös asesepiksi ja elektroniikka-aliupseereiksi pyritään kouluttamaan näiden tai lähialojen ammattihenkilöstöä. Kuljetusalan ammattilaiseksi aikovat voivat suorittaa puolustusvoimissa C- ja CE-luokan ajokortit. Osa CE-kuljettajista saa ADR-kappaletavara- ja -säiliöluvat. Sotilaspoliisina, keittäjänä tai soittokunnassa voi myös toteuttaa siviiliosaamistaan. Graafisen alan osaajien ja viestinnän taitajienkin ammattitaidolle on kysyntää esimerkiksi puolustusvoimien media-alan erityistehtävissä.

Erikoisjoukot ja -koulutus muokkaa

Asevelvollisuuden voi suorittaa esimerkiksi laskuvarjojääkärinä, taistelu- tai raivaajasukeltajana, Suomen Kansainvälisen Valmiusjoukon taistelijana tai varusmiessoittokunnassa. Erikoisjoukkoihin hakeudutaan aina ennen palveluksen alkua, ja niihin päästäkseen on läpäistävä soveltuvuuskokeet. Kokeissa testataan koulutukselle oleellisia valmiuksia, kuten tulevalta sukeltajalta uimataitoa tai soittajalta soittotaitoa.

Ilmavoimat tarjoaa mahdollisuuden hakeutua LENTORUK-kurssille ohjaajaoppilaaksi. Kurssille pääsemiseksi on läpäistä tarkka ja pitkä hakuprosessi. Ohjaajakoulutettavilta vaaditaan hyviä ongelmanratkaisutaitoja, stressinsietoa, hyvää näköä ja hyvää fyysistä kuntoa. LENTORUKin käyminen on Suomessa ainoa reitti työuralle lentäjäksi sotilasilmailuun.

Vuonna 2007 Suomessa alkoi erikoisrajajääkärien koulutus. Erikoisrajajääkärien symboli on ruskea baretti. Erikoisrajajääkärit ovat Rajavartiolaitoksen erikoisjoukko, joiden koulutus aloitettiin, koska Rajavartiolaitoksen reserviä haluttiin pienentää tinkimättä suorituskyvystä.

Soveltuvuuskokeissa kyvykkyyttä testataan myös kokeilla ja haastatteluilla. Usein kokeisiin kuuluu muillekin varusmiehille palveluksen alussa annettava P1- ja P2b-koe. Ominaista erikoistehtäville on jonkinlaisten esitietojen ja -taitojen edellyttäminen ja kovan henkisen ja fyysisen kunnon vaatiminen.[6]

Peruskokeet muokkaa

Alokasaikana alokkaiden henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia testataan eri tavoin. Kahdessa peruskokeessa kartoitetaan alokkaan soveltuvuutta aliupseeri- tai reserviupseerikoulutukseen.[8]

P1 on älykkyystesti. Siinä täydennetään kuvioita, tehdään yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja sekä vastataan sanavarasto- ja sana-assosiaatiotehtäviin. Kokeesta voi saada yhdeksän pistettä. Aliupseerikurssille vaaditaan neljän ja reserviupseerikouluun viiden pisteen rajan saavuttamista.[8]

P2b-koe mittaa soveltuvuutta sodan-ajan johtajatehtäviin. Persoonallisuustesti koostuu joukosta kysymyksiä, joista osa on toistuvia ja vastaajalle tarkoituksellisesti epäselviä. Kokeesta voi saada enintään kuusi pistettä. Aliupseerikurssille edellytetään vähintään kahta ja reserviupseerikouluun kolmea pistettä.[8]

Varusmieskoulutuksen arviointi ja kehittäminen muokkaa

Varusmieskoulutuksen tuloksia arvioidaan jokaisella koulutuskaudella. Sotilaan tiedot, taidot ja valmiudet arvioidaan peruskoulutuskauden jälkeen taistelijan tutkinnolla. Jokainen sotilas saa arvion ja palautteen osaamisestaan. Taistelijan tutkintoon kuuluvat myös ampumataitotesti, lihaskuntotesti ja 12 minuutin juoksutesti. Tuloksia käytetään yhtenä perusteena seuraavan saapumiserän peruskoulutuskauden kehittämiseen. Vastaavasti erikoiskoulutuskauden lopulla taistelijat suorittavat koulutushaaratutkinnon, jossa osoitetaan taistelijan oman aselajin ja koulutushaaran tiedot, taidot ja valmiudet. Aliupseerikurssilla ja reserviupseerikurssilla tiedot ja taidot osoitetaan tenteillä ja käytännön osaaminen johtajasuorituksilla ja muilla käytännön näytöillä.[9]

Varusmiesjohtajat arvioivat itse ja saavat kouluttajaltaan palautteen keskeisistä johtaja- ja kouluttajasuorituksistaan. Lisäksi varusmiesjohtajat tekevät arvioin johtamiskäyttäytymisestään. Arvioinnin perustana käytetään alaisten, vertaisten ja esimiehen tekemää arviointia.[10] Tuotettujen joukkojen koulutustaso mitataan ja arvioidaan palveluksen lopun sotaharjoituksessa, jossa joukon suoritusta verrataan sen suorituskykyvaatimuksiin.[11] Varusmiespalveluksen lopulla tehdään kaikille varusmiehille nimetön kysely, jossa he arvioivat kokonaisuudessa saamaansa koulutusta ja tukipalveluja sekä varusmiesjohtajien ja palkatun henkilökunnan toimintaa. Tulokset käsitellään ensin perusyksiköissä varusmiesten kanssa kehittämistarpeiden ja erityisesti kehittämisesitysten tunnistamiseksi.[12]

Perusyksikön henkilökunta analysoi tulokset tarkemmin ja päällikkö päättää parantamiskohteet ja -toimenpiteet sekä tekee tarvittavat tukiesitykset joukkoyksikön komentajalle.[13] Sekä koulutustuloksia että varusmiesten loppukyselyn tuloksia ja niiden perusteella tehtyjä toimenpiteitä arvioidaan joukko-osastoissa, puolustushaaraesikunnissa ja pääesikunnassa koulutuksen kehittämiseksi. Tulokset ovat myös yksi mittari palkatun henkilökunnan suoritusarvioinnissa ja yksi peruste henkilökohtaisen palkanosan määräytymiseen.

Puolustusvoimien koulutuskulttuurin kehittymistä seurataan ja arvioidaan varusmiesten loppukyselyjen, reserviläiskyselyjen ja kouluttajakyselyjen avulla. Muutokset ja kehitystrendit yhdessä tutkimustiedon kanssa antavat perusteita tavoitteiden ja menetelmien tarkistamiseen sekä voimavarojen kohdentamiseen. Varusmieskoulutuksen sisältöä kehitetään Maanpuolustuskorkeakoulun ja puolustushaarakoulujen tutkimuksen sekä muun tutkimuksen perusteella. Alan parhaita käytäntöjä tunnistetaan ja jaetaan joukko-osastojen välillä. Kokemukset kriisinhallinta- ja rauhanturvaoperaatioista kootaan ”Lessons Learned” -menettelytavan avulla. Uudet menettelytavat testataan kenttäkokeissa ja kokeiluharjoituksissa sekä siirretään käytäntöön ohjesääntöjen, oppaiden ja käsikirjojen sekä opetusmateriaalin avulla. Varusmieskoulutuksen ulkoinen arviointi oli osa Asevelvollisuustyöryhmän, ns. Siilasmaan työryhmän selvitystä. Työryhmä teki 77 suositusta asevelvollisuuden kehittämiseksi.[14] Puolustusvoimat on toteuttanut suosituksista 40 ja 30 se tulee toteuttamaan.[15]

Hallinto varusmiespalveluksessa muokkaa

Perusyksiköiden sisällä talous-, materiaali- ja ravintohallinnosta vastaa yksikön vääpeli. Hän vastaa muun muassa päivärahojen ja reserviläispalkkojen maksusta, sekä oleellisten dokumenttien kuten sotilaspassien ja palvelustodistusten jakamisesta.

Palveluksen ajalta maksetaan päivärahaa. Varusmiehen päiväraha on palvelusajan mukaan vuoden 2023 alusta (1–6 kk) 5,40 euroa, (7–9 kk) 9 euroa ja (10–12 kk) 12,50 euroa. Päivärahat maksetaan yleensä pankkitilille kahden viikon välein.[16]

Palveluksen päätyttyä todistuksena varusmiespalveluksen suorittamisesta reserviin siirtyvälle annetaan sotilaspassi ja palvelustodistus. Palvelustodistuksessa kuvataan varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen aikana saatu koulutus ja suoritetut opinnot. Opintoihin voi kuulua muun muassa johtaja- ja kouluttajakoulutus, ensiapukoulutus, lääkintämieskoulutus, sotilaspoliisikoulutus tai ajoneuvon kuljettajakoulutus.[17]

Varusmieskoulutukseen sisältyviä opintoja ja koulutusta voidaan hyväksilukea osaamisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti eri oppilaitoksissa ja opinnoissa. Keskeisissä koulutuslaeissa määritellään muussa oppilaitoksessa tai muualla hankitun osaamisen tunnustaminen.[18][19] Käytännöt vaihtelevat oppilaitosten välillä.[20]

Varusmiespalveluksen avaamat työurat muokkaa

Hyvin suoritettu varusmiespalvelus aliupseerina tai upseerina on edellytys upseerinuralle pääsemiseksi. Upseerin perustutkinnot opiskellaan Maanpuolustuskorkeakoulun Kadettikoulussa. Perustutkintoja ovat sotatieteiden kandidaatin tutkinto ja sotatieteiden maisterin tutkinto. Jatkotutkintoja ovat yleisesikuntaupseerin tutkinto ja sotatieteiden tohtorin tutkinto.[21]

Johtajakoulutuksen saaneet voivat hakea varusmiespalveluksen jälkeen Puolustusvoimien palvelukseen sopimussotilaaksi 6 kuukaudeksi kerrallaan (nykyisin enintään kahdeksi vuodeksi). Sopimussotilaita valittaessa priorisoidaan hakijoista ne, joilla on edellytykset ja halu pyrkiä vakituiseksi aliupseeriksi tai upseeriksi. Sopimussotilaat toimivat kantahenkilökunnan apuna varusmiesten koulutuksessa ja voivat arvioida omaa soveltuvuuttaan ammattisotilaaksi.[21]

Aliupseeriksi ja upseerikoulutukseen voi hakea myös ilman palvelemista sopimussotilaana. Aliupseerin koulutuksessa palveleminen sopimussotilaana on kuitenkin keskeinen osa ammattiin ja tehtävään perehtymistä.

Varusmiespalveluksen jälkeen voi hakeutua rauhanturvaamistehtäviin. Varusmiespalveluksen käyminen Suomen kansainvälisissä valmiusjoukoissa ei ole välttämätöntä, mutta lasketaan rauhanturvaajahaussa eduksi. Rauhanturvaajalta edellytetään hyvää terveyttä ja kuntoa sekä kielitaitoa. Ammattitutkinto ja siviilielämän koulutus voivat tukea hakeutumista kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin.[21]

Varusmiespalveluksen jälkeen voi hakeutua myös Raja- ja merivartiokouluun rajavartijan peruskurssille ja sitä kautta töihin Rajavartiolaitokseen raja- tai merivartijaksi.[22]

Kertausharjoitukset muokkaa

Pääartikkeli: Kertausharjoitukset
 
Suomalainen kevyt kranaatinheitin 81 KRH 71 asemaan ajettuna.

Varusmiespalveluksen jälkeen asevelvollisuus jatkuu reservissä. Reserviläisiä voidaan lain mukaan käskeä kertausharjoituksiin määräajaksi. Reservin kertausharjoitukset perustuvat asevelvollisuuslakiin ja niihin osallistuminen on yhtä pakollista kuin varusmiespalvelukseen. [23]

Kertausharjoitusten enimmäismäärä on säädetty laissa. Asevelvollinen voidaan kutsua kertausharjoituksiin koulutuksensa mukaan seuraavasti:[24]

  • Miehistö 80 vuorokaudeksi (165 päivää palvelleet)
  • Miehistön erityistaitoa vaativiin ja miehistön vaativimpiin erityistehtäviin koulutetulla 150 päivää (255 tai 347 päivää palvellut miehistö)
  • Erikoiskoulutettu miehistö 150 vuorokaudeksi
  • Aliupseerit, opistoupseerit ja upseerit 200 vuorokaudeksi

Käytännössä enimmäismäärät tulevat täyteen hyvin harvoilla, sillä Puolustusvoimien budjetti rajoittaa merkittävästi kertausharjoitettavien reserviläisten määriä. Nykyisin suurta osaa reserviläisistä ei kutsuta kertausharjoituksiin lainkaan. Vuoden 2007 asevelvollisuuslain mukaan kertausharjoituksiin voidaan kutsua myös sellaisia reserviläisiä, joiden kertausharjoitusvelvollisuus on täyttynyt, mikäli nämä suostuvat tähän.[25] Pakollisten kertausharjoitusten lisäksi reserviläiset voivat palvella myös vapaaehtoisissa harjoituksissa.

Mikäli reserviläisellä on vakavia henkilökohtaisia syitä, jotka tekisivät kertausharjoituspalveluksesta kohtuuttoman hankalaa, aluetoimisto voi hakemuksesta vapauttaa reserviläisen yksittäisestä harjoituksesta. Perusteeksi kelpaa erityisen hankala perhetilanne, opintojen vakava häiriintyminen tai työnantajille tai elinkeinolle aiheutuva erityisen suuri haitta. Hakemus ei kuitenkaan anna itsessään oikeutta jäädä pois harjoituksesta, jollei sitä ole ennen harjoituksen alkua hyväksytty. Aluetoimisto voi vapauttaa reserviläisen harjoituksesta myös omasta aloitteestaan, jos tämän palveluskelpoisuus on laskenut tai hän olisi vaaraksi itselleen tai muille.[26]

Reserviläinen, jonka varusmiespalveluksen jälkeen muuttunut vakaumus estää palvelemasta sotilaana, voi kieltäytyä kertausharjoituksista hakemalla täydennyspalvelukseen, jonka kesto on käytännössä viisi vuorokautta.[27] Täydennyspalveluksen suorittanut rinnastuu siviilipalveluksen suorittaneeseen, eli on vapautettu armeijan palveluksesta sekä rauhan että kriisin aikana.[27] Kerran siviilipalvelukseen siirtynyttä ja palveluksen aloittanutta ei voida palauttaa enää asevelvollisrekisteriin, vaikka hän itse haluaisi.[28] Mahdollisessa kriisissä täydennyspalveluksen suorittanut siviilipalvelusvelvollinen palvelee muiden siviilivarantoon kuuluvien tapaan siviilivarantolaisena pelastusviranomaisten, muiden pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun osallistuvien eri viranomaisten taikka opetusministeriön ja sen alaisten virastojen johtamana ja alaisuudessa.[29]

Aseeton varusmiespalvelus muokkaa

Jos asevelvollisen vakaumukseen perustuvat omantunnonsyyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa, hän voi suorittaa palveluksensa aseettomana. Sodan etiikka käsittelee vakaumukseen liittyviä eettisiä ongelmia. Aseettoman palveluksen suorittaneet ovat vapautettuja aseellisesta palveluksesta rauhan aikana. Aseettomana palvelevalle ei saa kouluttaa aseiden käyttöä tai käsittelyä eikä häntä saa käskeä käsittelemään ampumatarvikkeita.[30] Aseettoman palveluksen suorittaa vuosittain noin sata varusmiestä. Aseettomina palvelevat varusmiehet koulutetaan yleensä kirjureiksi, lääkintämiehiksi tai kuljetustehtäviin.[31][32]

Aseeton varusmiespalvelus lyhennettiin 330 päivästä 270 päivään vuonna 2008 voimaan tulleen asevelvollisuuslain myötä. Ennen lakimuutosta vuonna 2003 aseettoman palveluksen suorittavia oli 56 henkeä ja vuonna 2006 38. Nykyisin palvelusaika on 255 päivää, jollei henkilöä määrätä koulutukseen, joka edellyttää 347 päivän palvelusaikaa (Asevelvollisuuslaki 69 §).[33] Aseeton palvelus on nähty aseellista kevyempänä tapana suorittaa varusmiespalvelus. Tällä on aikaisemmin perusteltu aseettoman palveluksen pitempiaikaista kestoa verrattuna aseelliseen palvelukseen.[32] Lyhyemmän palvelusajan on toisaalta katsottu lisäävän halukkuutta suorittaa varusmiespalvelus aseettomasti, mitä ei nähdä toivottavana seurauksena Puolustusvoimien tehtävien kannalta.[32]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Siviilipalveluslaki Finlex - ajantasainen lainsäädäntö. Arkistoitu 27.2.2017. Viitattu 2.1.2010.
  2. Asevelvollisuuslaki Finlex - ajantasainen lainsäädäntö. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 9.11.2014.
  3. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta Finlex - ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 24.1.2018.
  4. IL paljastaa: Armeijan suorittavien miesten määrä on romahtanut - asepalvelusta ei enää voi kutsua koko ikäluokan asiaksi Iltalehti. Viitattu 20.03.2019.
  5. Palveluspaikka Puolustusvoimat. Viitattu 12.1.2013. [vanhentunut linkki]
  6. a b c d e f Jussi Kaskinen: Pituudella ei ole väliä. Ruotuväki/alokasliite, 2008, nro 2, s. 7. Nettiversio[vanhentunut linkki]
  7. a b Pontus Ranta: Johtajakoulutus pähkinänkuoressa. Ruotuväki/alokasliite, 2008, nro 2, s. 8. Nettiversio[vanhentunut linkki]
  8. a b c Hannu Kivimäki: P-kokeet - taistelijan tie aliupseerikouluun. Ruotuväki/alokasliite, 2008, nro 2, s. 13. Nettiversio[vanhentunut linkki]
  9. Sotilaan Käsikirja 2012
  10. Johtajan käsikirja 2012
  11. Pääesikunnan normit
  12. Puolustusvoimat. Varusmiesten loppukyselyjen tulokset
  13. Puolustusvoimien pysyväisasiakirjat
  14. Suomalainen asevelvollisuus 2011
  15. http://www.puolustusvoimat.fi
  16. Päivärahat ja muut korvaukset Puolustusvoimat. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 1.3.2015.
  17. Sotilaan käsikirja 2015
  18. Yliopistolaki 24.7.2009/558 44 § 3 Momentti Opintosuoritusten arviointi ja opintojen hyväksilukeminen (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 30.12.2015
  19. Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 15.5.2003/352 14 § Opintojen hyväksilukeminen Viitattu 30.12.2015
  20. Virtanen, V.: Varusmiesten osaamisen tunnustaminen ja siirtyminen siviiliin. Pääesikunnan henkilöstöosasto, 2011. ISBN 978-951-25-2249-1. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
  21. a b c Petteri Lehtinen: Intin kautta ammattiin. Ruotuväki/alokasliite, 2008, nro 2, s. 12. Nettiversio[vanhentunut linkki]
  22. http://www.raja.fi/rvl/rmvk/home.nsf/pages/07DEB0BAF43AEC5FC22577E7003F6DDA (Arkistoitu – Internet Archive) Rajavartiolaitos
  23. Asevelvollisuuslaki (1438/2007) (Arkistoitu – Internet Archive), 2 §. Viitattu 7.4.2016
  24. Asevelvollisuuslaki (1438/2007) (Arkistoitu – Internet Archive), 50 §. Viitattu 10.12.2017
  25. Asevelvollisuuslaki (1438/2007) (Arkistoitu – Internet Archive), 50 §
  26. Asevelvollisuuslaki (1438/2007) (Arkistoitu – Internet Archive), 33-34§. Viitattu 7.4.2016
  27. a b Täydennyspalvelus Lapinjärven koulutuskeskus. Arkistoitu 5.2.2012. Viitattu 5.10.2011.
  28. Siviilipalveluslaki (1446/2007) (Arkistoitu – Internet Archive), 100 §. Viitattu 7.4.2016
  29. Siviilipalveluslaki (1446/2007) (Arkistoitu – Internet Archive), 65 §. Viitattu 7.4.2016
  30. Asevelvollisuuslaki 28.12.2007 Finlex. Arkistoitu 17.10.2015.
  31. Työryhmä esittää lukuisia muutoksia asevelvollisuuslakiin 12.4.2006. Varusmiesliitto. Arkistoitu 10.10.2007. Viitattu 24.7.2022.
  32. a b c Maaret Dufva: Varusmiesten edut paranevat Ruotuväki. Viitattu 8.3.2009. [vanhentunut linkki]
  33. Muut palvelusvaihtoehdot ja palveluksesta vapautetut intti.fi. Viitattu 1.3.2024.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Johtajan Käsikirja. Puolustusvoimat, pääesikunta, henkilöstöosasto 2012. (Puolustusvoimien käsikirja ja oppikirja).
  • Sotilaan Käsikirja 2012 Puolustusvoimat, pääesikunta, henkilöstöosasto 2012. (Puolustusvoimien käsikirja ja oppikirja).
  • Kouluttajan opas. Puolustusvoimat, pääesikunta, henkilöstöosasto 2010. (Puolustusvoimien käsikirja ja oppikirja).
  • Tommi Hoikkala, Mikko Salasuo & Anni Ojajärvi: Tunnetut sotilaat - Varusmiehen kokemus ja terveystaju. Julkaisija: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 94, 2009. ISBN 978-952-5464-58-0
  • Juvonen, Riikka: Suomineidon sotatieto. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7198-3.
  • Osaamista puolustusvoimille, yksilölle ja yhteiskunnalle! Toim. Matti Muhli. Koulutustoimialan vuosiseminaari 2014. http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/e9fb408046488cc394edb7786bf3619b/Asevelvollisuuspv_seminaariohjelma.pdf?MOD=AJPERES (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa