Wikipedia

Varma K. Turunen

suomalainen poliitikko
(Ohjattu sivulta Varma Kosto Turunen)

Varma Kosto Turunen (17. maaliskuuta 1913 Pielisjärvi – 16. maaliskuuta 1994 Polvijärvi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1939–1962.[1] Hän työskenteli myös Suomen Liiketyöntekijäin Liitossa, Yleisradiossa sekä Kulutusosuuskuntien Keskusliitossa. Turunen oli toisen polven sosialidemokraatti, joka luonnehti itseään tannerilaiseksi.[2] 1950-luvun lopussa käynnistyneen puoluehajaannuksen aikana hän edusti niin sanottuja leskisläisiä.[3]

Varma K. Turunen
Varma K. Turunen 1960-luvun vaihteessa.
Varma K. Turunen 1960-luvun vaihteessa.
Kansanedustaja
1.9.1939–19.2.1962
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Kuopion itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt17. maaliskuuta 1913
Pielisjärvi
Kuollut16. maaliskuuta 1994 (80 vuotta)
Polvijärvi
Ammatti ammattiyhdistystoimitsija

Elämä muokkaa

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Pielisjärvessä syntyneen Varma K. Turusen vanhemmat olivat työnjohtaja Otto Aleksander Turunen (1875-1920) ja Suomussalmelta kotoisin ollut Elsa Wilhelmiina Levonius (myöh. Huikuri, 1883-1949).[1] O. A. Turunen oli kotiseutunsa työväenliikkeen johtahahmoja ja veljensä Frans Oskarin (1878-1939) kanssa yksi Pohjolan tukkityöläisten lakon organisaattoreista.[4][5][6][7] Hän oli myös ehdolla vuoden 1917 eduskuntavaaleissa, mutta jäi varasijalle.[8] Yleislakon jälkeen Turunen toimi Lieksan työväen järjestyskaartin päällikkönä. Hänet vangittiin sisällissodan alkupäivinä ja tuomittiin valtiopetoksesta kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen.[9] O. A. Turunen kuoli Tammisaaren pakkotyölaitoksessa espanjantautiin juuri ennen armahdustaan tammikuussa 1920 Varma K. Turusen ollessa kuusivuotias.[10]

 
Keskiyö-orkesteri Joensuussa 1934. Varma K. Turunen (vas.), Otto Tolanen, Esa Pakarinen ja Eino Kosonen.[11]

Varma Kosto Turunen herätti usein huomiota erikoisilla etunimillään. Turusen mukaan tyttövauvasta olisi tullut Varma Kerttu, mutta poikana hänet nimettiin kolmivuotiaana tulirokkoon kuolleen isoveljensä mukaan. Kirkkoherran kauhisteltua lapselle annettua nimeä isä vastasi sen kostavan esipolville tehdyt vääryydet, jolloin pappi varoitti koston voivan langeta myös vanhemmille. Varma K. Turunen kertoi nimen viitanneen hänen isänsä Venäjän vallan aikana kokemaansa vainoon. Viimeisessä Tammisaaren vankileiriltä lähettämässään kortissa O. A. Turunen oli kehottanut poikaa muistamaan nimensä.[12][13]

Keskikoulun käytyään Turunen työskenteli vuodesta 1929 lähtien Osuusliike Oma-Avun myyjänä Joensuussa.[1] 1930-luvulla hän esiintyi Joensuun Työväen Näyttämöllä ja soitti Keskiyö-nimisessä yhtyeessä, jossa myös Esa Pakarinen aloitti uransa.[2][14] Turunen oli aluksi ythyeen rumpali, mutta toimi myöhemmin laulajana ja trumpetistina.[15] Asepalveluksensa hän suoritti Kiviniemen varuskunnan sotilassoittokunnassa. Varusmiesaikanaan Turunen soitti hanuristi Olavi Huuskan johtamassa Hottipojat-yhtyeessä, johon kuului muun muassa Onni Laihanen.[12][16]

Politiikassa muokkaa

 
Varma K. Turunen (vas.) ja rintamakirjeenvaihtaja Matti Lilja jatkosodan aikana elokuussa 1941 Ontrosenvaarassa.

Turunen liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen heti 18 vuotta täytettyään. Hän vaikutti muun muassa Joensuun sosialidemokraattisessa nuoriso-osastossa ja piirijärjestössä, kuului Joensuun Työväen Näyttämön johtokuntaan ja toimi Suomen Työväen Musiikkiliiton paikallisosaston sihteerinä.[17] Turunen oli lahjakas puhuja ja taitava lausujana, joka kirjoitti myös itse työväenlehdissä julkaistuja runoja.[2] Työväen akatemian kurssin suoritettuaan hän työskenteli Helsingissä Suomen Liiketyöntekijäin Liiton järjestäjänä 1938–1939. Turunen valittiin kansanedustajaksi vuonna 1939, jolloin hänestä tuli 26-vuotiaana eduskunnan nuorin jäsen.[1][18] Jatkosodan aikana Turunen vieraili rintamalla kiertävänä viihdyttäjänä ja hengennostattajana eli niin sanottuna ”korsukolpörtöörinä”.[19] Hän toimi myös Nuorten Kotkien puheenjohtajana 1943-1951 ja oli Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnuorisoliiton varapuheenjohtaja.[1][20]

Kansanedustajan tehtäviensä ohessa Turunen työskenteli Suomen Liiketyöntekijäin Liiton tiedotussihteerinä ja toimistonhoitajana 1939–1948 sekä Yleisradion esitelmäosaston apulaisosastopäällikkönä 1948–1954. Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuosina 1950 ja 1956.[1] Vuoden 1962 presidentinvaaleihin Turunen lähti Honka-liiton valitsijamiesehdokkaana, mutta Olavi Hongan luovuttua hän oli Rafael Paasion listoilla.[21] Pudottuaan eduskunnasta samana keväänä pidetyissä vaaleissa Turunen työskenteli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton arkistonhoitajana ja järjestöpalvelun johtajana vuoteen 1970.[1][22] Eläkkeelle jäätyään Turunen muutti Polvijärven Sammakkovaaraan, jossa hän asui kuolemaansa saakka.[2][12] Turunen on haudattu sukuhautaan Lieksan Mähkön hautausmaalle.[23]

Teoksia muokkaa

  • Laulamme yhdessä laulun ja kaksi... : viisuja pinnebergien tilaisuuksiin. Helsinki: Helsingin liiketyöntekijäin yhteistyöjärjestö, 1942.
  • Liiketyöntekijäin iloisen illan murheentorjunta-ohjelmaa : iloisessa illassa laulettavat yhteislaulut. Helsinki: Suomen Liiketyöntekijäin Liitto, 1942.
  • Viisi vuotta sanoin ja kuvin : Helsingin liiketyöntekijäin yhteistyöjärjestön (YTJ:n) toimintaa vv. 1938–1943. Helsinki: Helsingin liiketyöntekijäin yhteistyöjärjestö, 1943.
  • Työtä ja tuloksia : Suomen liiketyöntekijäin liitto r.y. 30 vuotta 1917–1947. Helsinki: Suomen Liiketyöntekijäin Liitto, 1947.
  • Kysy sinä – minä vastaan! : Suomen liiketyöntekijäin liitto r.y. keskustelun ja väittelyn kiirastulessa. Helsinki: Suomen Liiketyöntekijäin Liitto, 1948.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g Varma K. Turunen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 23.4.2007.
  2. ↑ a b c d Heikkinen, Martti: Kuolleita: Ilmiömäinen puhuja, entinen kansanedustaja Varma K. Turunen (vain tilaajille) 17.3.1994. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.3.2024.
  3. ↑ Turunen, Varma K. Työväen Arkisto. Viitattu 21.3.2024.
  4. ↑ Puolueen rientoja. Rajavahti, 09.02.1910, nro 15, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
  5. ↑ Lieksan työväenyhdistys. Päivän Tiedot, 10.02.1916, nro 16, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
  6. ↑ Oskari Turusen vangitseminen Rovaniemellä. Pohjois-Suomi, 5.3.1906, nro 26, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
  7. ↑ Kemiyhtiön työt. Kaleva, 27.3.1906, nro 72, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
  8. ↑ Julistus. Savon Sanomat, 15.10.1917, nro 105, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
  9. ↑ Valtiorikosylioikeuden akti 16408 – Turunen, Otto Aleksander Antinpoika Valtiorikosylioikeuden aktit. 12.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 21.3.2024.
  10. ↑ Toveri O. A. Turunen Lieksasta kuollut Tammisaaren pakkotyölaitoksella. Kansan Voima, 31.1.1920, nro 12, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
  11. ↑ Barg, Peter von; Hakasalo, Ilpo: Iskelmän kultainen kirja, s. 17. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-10891-3-7.
  12. ↑ a b c ”Kehitysalueiden pitäisi heretä kerjäämästä”. Helsingin Sanomat, 17.3.1973, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.3.2024.
  13. ↑ Kyläkoski, Kaisa: Jumalan Parannus ja Varma Kosto 17.3.2022. Sukutukijan loppuvuosi. Viitattu 21.3.2024.
  14. ↑ Juhlallinen jäähyväisilta Joensuun Työväen Näyttämöllä näyttelijä Varma K. Turusen kunniaksi. Kansan Voima, 27.9.1938, nro 108, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
  15. ↑ Kinnunen, Mauri: Varma Kosto, Aito Varis ja Mato-Alli 27.8.2016. Makkerin blogi. Viitattu 21.3.2024.
  16. ↑ Huuska, Olavi: Oon soittoniekka huoleton... Suvannon Seutu, 1990, nro 7, s. 11–12. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.3.2024.
  17. ↑ Varma Kosto Turunen. Kansan Voima, 29.6.1939, nro 69, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
  18. ↑ Virkkunen, Janne: Eduskunta siirrettiin yötä myöten sotaa pakoon Kauhajoelle. Helsingin Sanomat, 30.11.1979, s. 19. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.3.2024.
  19. ↑ Partanen, Hilkka: Sota-ajan lauluja sanoitti naisetkin 26.9.2017. Värtsi. Viitattu 21.3.2024.
  20. ↑ Historia Nuoret Kotkat. Viitattu 21.3.2024.
  21. ↑ Soranta, Pauli: Komministeri Elis Manninen poliittisena vaikuttajana 1952–1968, s. 56–57. Pro gradu -tutkielma. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF).
  22. ↑ Soranta 2012, s. 62.
  23. ↑ Otto Aleksanteri Turunen 19.3.2022. Geni. Viitattu 21.3.2024.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Varma_K._Turunen&oldid=22275071”