Vapaa-aika

Vapaa-aika tarkoittaa ansiotyön, opiskelun tai muun toimen ulkopuolista, etenkin rentoutumiseen ja virkistäytymiseen käytettävissä olevaa aikaa.[1] Vapaa-aikaa käytetään harrastuksiin sekä sosiaalisiin kontakteihin ja yleisötapahtumiin. Pakolliset kotityöt ja yöuni eivät ole yleisen käsityksen mukaan vapaa-aikaa.[2]

Ihmisiä viettämässä vapaa-aikaa New Yorkissa sijaitsevassa puistossa.

HistoriaMuokkaa

Vapaa-aika on nykymerkityksessä syntynyt vasta, kun työ on alettu sitoa aikaan. Sitä ennenkin oli työstä vapaata aikaa, erityisesti uskonnollisten pyhäpäivien viettoa. Niinpä 1700-luvun Ranskassa oli vuosittain noin 140 juhlapyhää, vaikkakaan ne kaikki eivät olleet työstä vapaita. Työtä tehtiin tilanteen vaatiessa myös pyhinä. Maataloustöissä työajat olivat erittäin pitkiä: työpäivä alkoi päreen valossa jo ennen päivän koittamista ja päättyi illalla yhdeksän aikoihin. Päivän mittaan oli kuitenkin useita lepohetkiä. [2]

Teollisuustyön yleistyessä noudatettiin aluksi maataloudesta periytynyttä työrytmiä, mutta ilman lepotaukoja. Työ oli intensiivisempää, koska koneet määräsivät tahdin. Samalla kirkolliset pyhäpäivät vähenivät. Toisaalta virkamiehillä ei ollut varsinaisesti virastoaikaa. Kahdeksan tunnin työajasta muodostui työväenliikkeelle suuri vaatimus, joka saavutettiin vähitellen, mutta paikoin vasta toisen maailmansodan jälkeen.[2]

KotityötMuokkaa

Kotityöt eivät jakaudu tasan naisten ja miesten kesken. 1980-luvun tutkimuksen mukaan kotitöiden jakauma on suurimmillaan 25–34-vuotiaiden puolisoiden välillä, jolloin naiset käyttivät kotitöihin 13 tuntia viikossa enemmän kuin miehet. Miesten panos kotitöihin on kuitenkin lisääntynyt. Toisaalta kotityöt ovat “puolivapaata” aikaa, jossa osa töistä on harrastusmaisia, mukavia puuhia.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b c d Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7680–7681, art. Vapaa-aika. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Liikkanen, Mirja (toim.): Suomalainen vapaa-aika: Arjen ilot ja valinnat. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-058-9.
Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.