Vankimusjärvi
Vankimusjärvi on kuivatettu järvi, joka sijaitsi tuolloin Tyrväällä paikalla, joka on nykyään Pirkanmaan Sastamalaa. Järven kuivatus aloitettiin 1800-luvun alkupuolella ja saatiin päätökseen 1940-luvulla. Kuivatuksen seurauksena saatiin viljelysmaata noin 90 hehtaaria. Nykyään kartoissa lukee entisen järven paikalla Vankimus. Maastopainauman vedet ohjataan entisen järven pohjaa myöten nykyiseen Vankimusojaan [1], josta ne virtaavat Kärppälänjokeen.[2] Entisen järven pohjamaa painuu vielä kasaan. Tämä on vaikeuttanut syvempien kohtien kuivattamista ja viljely on niissä kohdin hankalaa. Näihin kohtiin ollaan puuhaamassa kosteikkoa.[3]
| Vankimusjärvi | |
|---|---|
 Kuivatetun Vankimusjärven peltoaukea noin kilometrin päässä |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Sastamala (Tyrvää) |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kuloveden alue (35.13) |
| Laskuoja | Vankimusoja |
| Mittaustietoja | |
 Vankimusjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Historiaa muokkaa
Daniel Ekmanin kartassa 1700-luvun alusta Vankimusjärven nimi on kirjoitettu "Wangimasjärfwi".[4]
Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa järvi oli nimeltään Vankimusjärvi ja se sijaitsi Tyrvään ja Karkun silloisen rajan tuntumassa. Raja seurasi järven pohjoispuolelle raivattujen peltojen reunoja niin, että kokonaisuus jäi Tyrväälle. Asutus sijaitsi pohjoisrannalla, missä olivat Järvenpään, Lumajan, Kaldilan, Watajan ja Isojärven kylät. Kartasta näkyy, että järven luonnollinen laskuoja seuraa nykyisen laskuojan reittiä. Kartan mukaan se kuului silloin Kärppälänjoen valuma-alueeseen. Järvi oli tuolloin kartasta arvioiden noin 2,5 kilometriä pitkä.[5]
Vankimusjärvi oli ennen kuivaamistaan kalaisa järvi, mikä houkutteli sen rannoille asukkaita. Peltojen lisäksi tuli tarvetta heinäniityille, joita ajateltiin tuottaa järvenlaskulla. Ensimmäinen vaihe käynnistyi, kun 1800-luvun alussa kaivettiin yhdysoja Vankenojaa myöten Storminjokeen eli Ekojokeen. Tämä yritys tuotti heinämaata vain nimeksi.[3][6]
Vuonna 1847 Satimus Abrah. Ericsson ja kumppanit pyysivät päätöstä järven kuivattamista silmällä pitäen. Ilmeisesti ainakin maanmittari on käynyt paikalla, koska hakemuksen mukana oli kaksi karttaa. Päätös tästä asiasta annettiin kaksi vuotta myöhemmin. Hanke käynnistettiin muuttamalla järven laskuojaksi Kärppälänjokeen laskeva oja. Uutta ojaa kanavoitiin noin 300 metrin matkalta. Nyt laskevan veden alta paljastui runsaammin heinämaata. Vuonna 1898 talollinen Nestor Niisuniemi kyseli vesijättömaan tuoton perään.[3][6][7]
Kuivatustyö kesti varsin pitkään. Venäläisessä topografikartassa vuodelta 1909 Vatajan kylä ja Vankimusjärven rippeet on kuvattu niityksi, jonka pohjalla sijaitsi kolme pientä lampea, joita yhdisti kuivatusoja.[8] Lopullisesti järvi kuivui 1948–1950, kun vanha kanava purettiin ja syvennettyyn ojaan upotettiin kilometrin matkalta putki. Lopulta työ saatiin valmiiksi ja lähes koko alue tuli peltoviljelyyn.[3][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kärppälän kylä: kyläsuunnitelma
- ↑ Vankimusjärvi, Sastamala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d Lantulan seudun kyläyhdistys ry: Luonto
- ↑ Ekman, Daniel: Tyrvään karttoja, Vanhatkartat (suoraan karttaan numero 1), 1700-luvun alkupuoli
- ↑ Kalmbergin kartasto: R III : List 9, suoraan: kartalle, 1855-56
- ↑ a b c Levonoja, Siina & Heinistö, Päivi: KYLÄSUUNNITELMA 2006, Lantulan Seudun kyläyhdistys ry, 2006, s.4
- ↑ Hakemus ja jakoperusteet, 1849 ja 1898, Turun maakunta-arkisto
- ↑ Punkari, Yrjö: Vankimusjärvi ja Vataja, 2012
Aiheesta muualla muokkaa
- Näkymä Vankimusjärvelle valtatieltä 12 (Google Street View)
- Virrin tila: Suvun ja tilan historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)