Valkovoikko

hyvin vaalea hevosväri

Valkovoikko (myös tuplavoikko tai sinisilmäinen voikko) on hyvin vaalea hevosväri, jonka tuottaa homotsygootti voikkogeenin voikkoalleeli (CCr).[3] Väri on tunnistettu vasta hiljattain ja tunnetaan siksi useilla eri nimillä.[2]

Valkovoikko
Valkovoikko connemaravarsa
Valkovoikko connemaravarsa
Synonyymit ja lyhenteet
Synonyymit: tuplavoikko, sinisilmäinen voikko[1]
Vanhentuneet synonyymit: valkoinen[2], albiino[2]
Lyhenne: ssvkk[1]
Vanhentuneet lyhenteet: BEC[1]
Genotyyppi
Geeni: CCrCCr[3]
Selitys: homotsygootti voikkotekijä[4]
Fenotyyppi
Runko: melkein valkoinen, hieman kellertävä[4]
Iho: vaaleanpunainen[4]
Muuta: vaaleansiniset silmät[4]

Nimitys

muokkaa

Valkovoikolla värityksellä ei pitkään ollut virallista suomenkielistä nimeä, mutta hevosten väreihin erikoistunut tietokirjoittaja Johanna Viitanen kutsui väriä kuvaavasti valkovoikoksi vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan Hevosen värit.[2] Valkovoikkoa voidaan kutsua myös sen periytymisen mukaan homotsygootiksi voikoksi. Värityksen vanhoihin nimityksiin Suomessa ovat kuuluneet ”albiino” ja ”BEC” (engl. blue eyed cream), ja hevosihmisten puhekielessä valkovoikkoja on värin periytyvyyden selvittyä kutsuttu myös tuplavoikoiksi.[2] Niitä on saatettu luonnehtia myös kermanvärisiksi.[5] Viitanen huomauttaa, että myös heterotsygooteilla eli ”tavallisilla” voikoilla voi olla siniset silmät erillisistä tekijöistä johtuen. Englanniksi värityksen nimitys on Britanniassa blue-eyed cream ("sinisilmäinen kermanvärinen") ja Yhdysvalloissa double dilute ("kaksinkertainen diluutti").[2]

Suomen Hippos on vuoden 2010 varsojen tunnistuksesta lähtien alkanut käyttää termin blue eyed cream rinnalla termiä valkovoikko.[6]

Albiino vai valkovoikko?

muokkaa

Valkovoikkous on ennen värin periytyvyyden tuntemista sekoitettu joskus albiinouteen, jota hevosella ei kuitenkaan esiinny.[2][7] Valkovoikoilla hevosilla syntyy vähäisiä pigmenttimääriä; niiden silmät ovat pigmentittömän punaisen sijaan vaaleansiniset, ja karva on puhtaanvalkoisen sijaan luonnonvalkoinen tai lievästi kellertävä. Albiinolla pigmenttiä ei syntyisi lainkaan tyrosinaasin puuttumisen vuoksi.[8]

Ulkonäkö

muokkaa

Valkovoikon karvan väri on kellertävä ja hyvin vaalea, iho vaaleanpunainen ja silmät ovat vaaleansiniset. Pohjavärit aiheuttavat vain pieniä eroja väritykseen.[4] Iho on lievästi pigmentoitunut siten, että puhtaanvalkoisten merkkien tai kirjavuuskuvion kohdalla voidaan havaita sävyero pigmentittömään ihoalueeseen.[8][9]

Valkovoikot voivat syntyä keltaisen, vaaleanpunertavan tai oranssin sävyisinä, ja tummasävyistä valkovoikkoa pikkuvarsaa voidaan erehtyä luulemaan voikoksi. Varsaväri voi olla tummempi kuin aikuisväri.[8]

Rautiaspohjainen valkovoikko on vaalein ja saattaa olla jopa miltei puhtaanvalkoinen. Ruunikkopohjaisella yksilöllä jaloissa ja jouhissa on tummempaa väriä, joka voi vaihdella kellertävästä oranssiin. Mustapohjaisella yksilöllä värissä on harmahtava sävy ja jalat voivat olla runkoa hieman tummemmat. Mustapohjainen valkovoikko voi vaikuttaa vaaleaihoiselta ja sinisilmäiseltä haalealta voikolta.[4]

Värityypit

muokkaa
 
Mustapohjaisen valkovoikonkirjava tamma. Kirkkaanvalkoinen kirjavuuskuvio erottuu selkeästi vaaleankellervästä väristä.

Valkovoikon pohjavärinä voi olla mikä tahansa. Suomessa valkovoikot voidaan erottaa toisistaan ilmoittamalla pohjaväri suluissa värin jälkeen[2], esimerkiksi valkovoikko (ruunikko). Englannissa rautiaspohjainen valkovoikko on cremello, ruunikkopohjainen on perlino ja mustapohjainen smoky cream.[4] Ylipäätään valkovoikkovärejä kutsutaan Isossa-Britanniassa blue eyed creamiksi (BEC) ja Yhdysvalloissa double diluteksi. [2]

Pohjaväriltään erilaiset valkovoikot erottuvat toisistaan vain heikosti.[4] Pohjavärin voi siksi parhaiten päätellä yksilön suvun perusteella, mutta jos suvussa esiintyy kaikkia perusvärejä, valkovoikon pohjaväri voidaan saada varmuudella selville vain sen jälkeläisten perusteella tai DNA-testillä.[10] Rautiaspohjaiset valkovoikot tapaavat kuitenkin olla muita vaaleampia ja jopa valkoisia. Ruunikkopohjaisilla ruunikon mustia jouhia ja jalkoja vastaten jouhet ja jalat ovat runkoa tummemman keltaiset tai oranssihtavat. Mustapohjaisilla väritys jää tasaisen harmahtavaksi.[4]

Värin periytyminen

muokkaa

Valkovoikko on hevonen, jolla on C-lokuksessa kaksi epätäydellisesti vallitsevaa alleelia CCr. Valkovoikon genotyyppi C-lokuksen suhteen on siis homotsygootti CCrCCr, kun se eriperintäisillä voikoilla on heterotsygootti CCrC ja ei-voikoilla hevosilla homotsygootti CC.[3][11]

Käytännön seurauksena värin periytyvyydestä on, että valkovoikon hevosen vanhemmat ovat molemmat vähintään heterotsygootteja voikkoja – tällä tavoin voidaankin toisinaan vanhemman epäselvä väri tunnistaa varmuudella voikkoväriksi – ja valkovoikon jälkeläinen puolestaan saa aina homotsygootilta valkovoikkovanhemmaltaan voikkoalleelin. Valkovoikon käyttäminen siitoksessa onkin helppo tapa tuottaa joskus hyvinkin toivottuja heterotsygootteja voikkovärejä, erityisesti voikkoja ja ruunivoikkoja: esimerkiksi rautiaan ja rautiaspohjaisen valkovoikon (cremello) jälkeläinen on aina rautiaspohjainen voikko.

Vanhemmat Ei-voikko (CC) Voikko (CCrC) Valkovoikko (CCrCCr)
Ei-voikko (CC) 100 % ei-voikko (CC) 50 % ei-voikko (CC)
50 % voikko (CCrC)
100 % voikko (CCrC)
Voikko (CCrC) 50 % ei-voikko (CC)
50 % voikko (CCrC)
25 % ei-voikko (CC)
50 % voikko (CCrC)
25 % valkovoikko (CC)
25 % voikko (CCrC)
75 % valkovoikko (CCrCCr)
Valkovoikko (CCrCCr) 100 % voikko (CCrC) 25 % voikko (CCrC)
75 % valkovoikko (CCrCCr)
100 % valkovoikko (CCrCCr)

Jalostusrajoitukset

muokkaa

Yhdysvalloissa valkovoikot sekoitetaan silloin tällöin niin sanotusta Lethal white -oireyhtymästa kärsiviin kokovalkoisiin ”Lethal white” -varsoihin. LW-varsat ovat elinkelvottomia ja kuolevat pian syntymänsä jälkeen.[12]

Valkovoikkous on ollut joissakin hevosroduissa ei-hyväksytty väri, vaikka rotumääritelmä sallisikin heterotsygootteja voikkovärejä. Vaaleaa ihoa on epäilty palamisherkäksi ja sinisiä silmiä valonaroiksi – toisaalta ”albiinoiden” on tiedetty tuottavan haluttuja voikkovärejä.[13] Valkovoikoilla on kuitenkin hevosihmisten parissa paljon ystäviäkin, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa rekisteröidään usein nimenomaan valkovoikkoja ”valkoisia tai kermanvärisiä hevosia” omaan värirekisteriinsä[14].

Jalostusrajoituksia

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Viitanen 2007, s. 53.
  2. a b c d e f g h i Viitanen 2007, s. 64.
  3. a b c Viitanen 2007, s. 54.
  4. a b c d e f g h i Viitanen 2007, s. 62.
  5. Jantunen, Paula: Hevossanasto englanti-suomi cc.joensuu.fi. Päivitetty 12.2.2010. Viitattu 2.8.2010.[vanhentunut linkki]
  6. Lakeuden Valotar Suomen Hippoksen Heppa-tietokannassa (Hevosen perustiedot -alalehti) heppa.hippos.fi. Viitattu 10. huhtikuu 2012.
  7. Sibley, Lana: Is it a Cremello, or is it an Albino? Cremello and Perlino Educational Association. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  8. a b c Viitanen 2007, s. 65.
  9. The Facts and the Myths Cremello and Perlino Educational Association. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  10. Viitanen 2007, s. 63.
  11. Sponenberg 2003, s. 44–45.
  12. Steele, Tracey: Lethal Whites vs. Double Dilutes Cremello and Perlino Educational Association. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  13. Viitanen, Johanna: Luonnon värejä. Villivarsa, 1995, s. 38.
  14. American Creme and White 1995–2009. Breeds of Livestock Project, Oklahoma State University. Arkistoitu 9.12.2009. Viitattu 29.7.2010. (englanniksi)
  15. Viitanen 2007, s. 153.
  16. Gotlannin Russ Suomen Hippos. Arkistoitu 19.10.2011. Viitattu 25.3.2012.
  17. Viitanen 2007, s. 152.
  18. Viitanen 2007, s. 157.
  19. Cremello horses horse-genetics.com. Viitattu 27.3.2012.
  20. Creams and the AQHA Cremello & Perlino Educational Association. Viitattu 27.3.2012.
  21. The Norwegian Fjord Horse horse-genetics.com. Viitattu 25.3.2012. (englanniksi)
  22. Vuonohevonen Suomen Hippos. Viitattu 25.3.2012.