Valkmusan kansallispuisto

kansallispuisto Pyhtäällä ja Kotkassa

Valkmusan kansallispuisto sijaitsee Pyhtään ja Kotkan alueilla. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1996, ja sen pinta-ala on 19,5 neliökilometriä, josta suota on 87 prosenttia.[2] Valkmusan kansallispuisto käsittää Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen edustavaa suoluontoa. Suot ovat rannikon keidassoita. Alueelta on luokiteltu yli 40 erilaista suotyyppiä.[3] Soilla on myös arvokkaita metsäsaarekkeita ja reunametsiä.

Valkmusan kansallispuisto

Valkmusan kansallispuiston tunnus

Sijainti
Lähin kaupunki
Kotka
Pinta-ala
19,5 km²
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
1996
Kävijämäärä
20 000[1] (2023)
Hallinto
Kartta
Valkmusan kartta

Kansallispuisto käsittää kaksi erillistä aluetta. Länsiosassa oleva Munasuo on Suomen suurin ja arvokkain laakiokeidas.[4] Itäosaan kuuluvat Valkmusa, Kananiemensuo, Lamminsuo ja Mustanjärvensuo,[3] joka on hyvin kehittynyt kermikeidas. Kansallispuiston raja sivuaa pohjoisessa Kymijoen Hirvikoskenhaaraa. Itäosassa kansallispuistoon kuuluvien suoalueiden väliin jää osittain Pernoon Haukkavuoren ja Moronvuoren alue,[2] joka on Suomen puolustusvoimien käytössä.

Kansallispuistossa on kaksi merkittyä reittiä. Simonsaaren pysäköintipaikalta lähtee 2,3 kilometrin pituinen pitkostettu rengaslenkki, jonka varrella on lintutorni.[5] Puiston itäosassa Suolinnantien päästä lähtee kahden kilometrin pituinen reitti Moronvuoren päivätuvalle.[6]

Kasvisto ja eläimistö

muokkaa
 
Näkymä lintutornista

Kansallispuiston metsät ovat tuoreita mustikkatyypin kankaita ja kuivahkoja puolukkatyypin kankaita. Koillisosassa on koivuvaltaista metsää.[7] Puusto on yleensä melko nuorta, koska alueella on tehty hakkuita ennen kansallispuiston perustamista.[5]

 
Suolähde Valkmusan laitamilla.

Kansallispuiston linnusto on monipuolinen. Lajistolle on ominaista runsas eteläinen lintulajisto, sekä toisaalta myös pohjoisten lajien, kuten riekon ja pohjansirkun, esiintyminen. Alue on tärkeä lintujen muutonaikainen levähdysalue. Alueen perhoslajisto on erittäin edustava ja siihen kuuluu useita uhanalaisia lajeja. Kansallispuiston tunnuseläin on uhanalainen perhonen, rämekulmumittari.[3][5]

Lähteet

muokkaa
  1. Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 27.9.2024.
  2. a b Kansallispuisto Valkmusa (pdf) (Valkmusan kansallispuiston esite) julkaisut.metsa.fi. 2019. Metsähallitus. Viitattu 27.9.2022.
  3. a b c Valkmusan luonto luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 27.9.2022.
  4. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Valkmusan kansallispuistosta 26.4.1996. Eduskunta. Viitattu 27.9.2022.
  5. a b c Laaksonen, Jouni: Retkeilijän kansallispuistot, s. 53. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29099-5
  6. Valkmusan reitit luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 27.9.2022.
  7. Valkmusa ymparisto.fi. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Arkistoitu 27.9.2022. Viitattu 27.9.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa