Valikoiva parinmuodostus
Valikoivalla parinmuodostuksella tarkoitetaan sitä, kun suvullisesti lisääntyvään lajiin kuuluva yksilö pariutuu itseään jollakin erityisellä tavalla muistuttavan lajitoverin kanssa. Tätä voidaan kutsua myös positiiviseksi valikoivaksi parinmuodostukseksi. Negatiivisessa valikoivassa parinmuodostuksessa yksilö valitsee pariutumiskumppanin, joka on jollakin erityisellä tavalla erilainen kuin yksilö itse.
Muilla eläimillä kuin ihmisillä muokkaa
Valikoivaa pariutumista on todettu myös monilla monogaamisilla lintulajeilla. Sellaisilla usein kumpikin vanhempi osallistuu jälkeläisten hoitoon. Siksi myös urokset ovat valikoivia pariutumiskumppanin suhteen, pyrkivät löytämään mahdollisimman kelpoisen puolison, jolla on mahdollisimman hyvät geenit. Tällöin pariutumiskumppaniksi päätyy usein sellainen, jolla on yhtä hyvät geenit. Assortative mating is also found in many socially monogamous species of birds. Monogamous species are often involved in bi-parental care of their offspring. Since males are equally invested in the offspring as the mother, both genders are expected to display mate choice, a phenomenon termed as mutual mate choice. Mutual mate choice occurs when both males and females are searching for a mate that will maximize their fitness. In birds, female and male ornamentation can indicate better overall condition or such individuals might have better genes, or be better suited as parents.[1]
Ihmisillä muokkaa
Geneettinen valikoiva parinmuodostus on hyvin dokumentoitua. Esimerkiksi vuonna 1903 Pearson et al. raportoivat vahvat korrelaatiot, pituuden, sylinmitan ja vasemman kyynärvarren pituuden suhteen aviomiehen ja vaimon välillä.[2] Geneettiset sukulaiset (3. tai 4. serkku) saivat enemmän jälkeläisiä kuin pariutuneet ei-sukulaiset.[3]
Yhdysvalloissa on todettu aviopuolisoiden olevan geneettisesti samanlaisempia kuin satunnaiset ihmiset.[4] Avioliiton todennäköisyys kasvaa 15 % jokaista geneettisen samanlaisuuden keskihajontaa kohden. Jotkut tutkijat ovat tosin arvelleet valikoivan parinmuodostuksen johtuvan vain etnisen samanlaisuuden suosimisesta.[5]
Aiempinakin ajankohtina parinmuodostuksessa on valittu erityisen usein kumppani, joka on sosio-ekonomisesti samantasoinen kuin itse, kuten samanlainen sosiaalinen asema, työn arvostettuus, koulutettuus ja taloudellinen tausta.[6] Myöhäisillä buumereilla ja varhaisilla X-sukupolven edustajilla nirsous koulutusvuosien suhteen oli kuitenkin lievempää kuin aiemmilla tai myöhemmillä.[7]
Erilaisuuden suosiminen: MHC muokkaa
Immuniteettiin liittyvän MHC-tekijän (kudosyhteensopivuustekijä) suhteen ihmiset kuitenkin valikoivat mahdollisimman erilaisen kumppanin. Tällöin näet jälkeläiset saavat mahdollisimman monipuolisen immuniteetin taudinaiheuttajia vastaan. Sama on todettu kaloilla.[8]
Vaikutus muokkaa
Valikointi kelpoisuuden perusteella edistää evoluutiota, lajin sopeutumista muuttuviin oloihin. Valikoivan parinmuodostuksen vuoksi perheenjäsenet muistuttavat toisiaan enemmän. Toisaalta lisääntyminen sukulaisen kanssa voi mahdollistaa haitallisen resessiivisen geenin saamisen molemmilta vanhemmilta, mikä johtaa haittoihin jälkeläisille. Siksi heteroosi eli pariutuminen erilaisen kanssa tuottaa tiettyjä etuja, sekä siksi, että näin hyödylliset geenit pääsevät leviämään laajemmalle.
Vanhempien samanlaisuuden vuoksi kaksostutkimus aliarvioi geenien vaikutusta ihmisiin. Esimerkiksi kaksosten jaetun ympäristön vaikutus koulutusvuosiin olikin 26 % eikä 43 %, kun tämä otettiin huomioon monimutkaisella mallilla.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Anne C. Jacobs, Jeanne M. Fair & Marlene Zuk: Coloration, Paternity and Assortative Mating in Western Bluebirds. International Journal of Behavioral Biology, 2014, 121. vsk, nro 2, s. 176–186. doi:10.1111/eth.12327.
- ↑ "Assortative Mating in Man: A Cooperative Study" (1903-01-01). Biometrika 2 (4): 481–498. doi:.
- ↑ "An Association Between the Kinship and Fertility of Human Couples" en (2008-02-08). Science 319 (5864): 813–816. doi:. ISSN 0036-8075. PMID 18258915. Bibcode: 2008Sci...319..813H.
- ↑ Guang Guo, Lin Wang, Hexuan Liu ja Thomas Randall: Genomic Assortative Mating in Marriages in the United States. PLOS ONE, 2014, 9. vsk, nro 11, s. e112322. PubMed:25384046. doi:10.1371/journal.pone.0112322. ISSN 1932-6203. Bibcode:2014PLoSO...9k2322G.
- ↑ Abdel Abdellaoui, Karin J. H. Verweij ja Brendan P. Zietsch: No evidence for genetic assortative mating beyond that due to population stratification. (avoin) Proceedings of the National Academy of Sciences, 7.10.2014, 111. vsk, nro 40, s. E4137. PubMed:25232036. doi:10.1073/pnas.1410781111. ISSN 0027-8424. Bibcode:2014PNAS..111E4137A. en
- ↑ Robert D. Mare: Five Decades of Educational Assortative Mating. American Sociological Review, 1991, 56. vsk, nro 1, s. 15–32. doi:10.2307/2095670. JSTOR 2095670.
- ↑ Anna Naszodi ja Francisco Mendonca: A new method for identifying the role of marital preferences at shaping marriage patterns. (avoin) Journal of Demographic Economics, 2021, 1. vsk, nro 1, s. 1–27. doi:10.1017/dem.2021.1.
- ↑ Raphaëlle Chaix, Chen Cao ja Peter Donnelly: Is Mate Choice in Humans MHC-Dependent?. PLOS Genetics, 12.9.2008, 4. vsk, nro 9, s. e1000184. PubMed:18787687. doi:10.1371/journal.pgen.1000184. ISSN 1553-7404.
- ↑ Tobias Wolfram & Damien Morris: Conventional twin studies overestimate the environmental differences between families relevant to educational attainment. npj Science of Learning, 17.7.2023, 8. vsk, nro 24. Artikkelin verkkoversio.