Valemalikka
helttasienilaji
Valemalikka (Pseudoclitocybe cyathiformis, aikaisemmin "tumma malikka"[2]) on suppilomainen ruskea tai harmaa valemalikkalaji. Sen lakki on 3–10 senttimetriä leveä. Heltat ovat melko harvat ja harmaat, likaisenruskeat tai likaisenvaaleat. Jalka on lakin värinen ja sen yläosassa on hopeanukkainen vyöhyke. Jalan pituus on 5–10 senttimetriä. Sienen haju muistuttaa karvasmantelia. Valemalikka kasvaa lehti- ja havumetsissä, nurmikoilla, niityillä, puutarhoissa ja muilla kulttuuripaikoilla. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Kasvuaika on syyskuusta marraskuuhun.[3] Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[4]
| Valemalikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Pseudoclitocybaceae |
| Suku: | Valemalikat Pseudoclitocybe |
| Laji: | cyathiformis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Lähteet muokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 29.11.2022.
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 134. 2. painos. WSOY, 1971.
- ↑ Phillips, Roger: WSOY Suuri Sienikirja, s. 51–52. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
- ↑ Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 135. Kasvimuseo ja WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.