Vaarallista vapautta

vuoden 1962 elokuva

Vaarallista vapautta on suomalainen tositapahtumiin löyhästi perustuva draamaelokuva vuodelta 1962. Sen on ohjannut, käsikirjoittanut, tuottanut ja leikannut Veikko Itkonen, jonka viimeinen elokuva se on. Elokuva kertoo Neuvosto-Virosta Suomeen loikanneen Herman Treialin kohtalosta. Elokuva perustuu Tuuli Reijosen tapahtumien pohjalta kirjoittamaan romaaniin Kenen on syy? (1961).[1]

Vaarallista vapautta
Vaarallista vapautta.jpg
Ohjaaja Veikko Itkonen
Käsikirjoittaja Veikko Itkonen
Perustuu Tuuli Reijosen tositapahtumien pohjalta kirjoittamaan romaaniin Kenen on syy? (1961)
Tuottaja Veikko Itkonen
Säveltäjä The Strangers
Kuvaaja Esko Nurminen
Leikkaaja Veikko Itkonen
Lavastaja Eija Itkonen
Pääosat Toivo Lehkonen
Pirkko Peltonen
Ville-Veikko Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filmi-Kuva Oy
Ensi-ilta 12. marraskuuta 1962
Kesto 105 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Jussi-patsaiden jaossa Vaarallista vapautta toi parhaan tuottajan palkinnon Veikko Itkoselle (Filmi-Kuva Oy) ja parhaan naissivuosan palkinnon Maija Karhille.

NäyttelijätMuokkaa

 Toivo Lehkonen  pakolainen  
 Pirkko Peltonen  Sinikka, sairaanhoitajatar  
 Ville-Veikko Salminen  Kari, Sinikan sulhanen  
 Maija Karhi  myyjätär Ruth Nieminen  
 Antti Litja  Pekka, Sinikan veli  
 Irma Seikkula  Anna, Erkin vaimo  
 Kullervo Kalske  Erkki, arkkitehti  
 Tarja Nurmi  Erkin sihteeri  
 Risto Aaltonen  Saarinen, Karin ystävä  
 Toivo Mäkelä  Rainer, lakimies  
 Eino Kaipainen  kalastaja Blomqvist  
 Leo Jokela  Väiski, mekaanikko  
 Pentti Irjala  komisario  
 Erkki Viljos  johtaja  
 Tauno Sarantola  pastori  
 Rakel Laakso  Ruthin vuokraemäntä  
 Kauko Helovirta  henkilökunnan päällikkö  
 Sylva Rossi  Wanda, Annan ystävätär  
 Ari Laine  tavaratalon myyjä  
 Riitta Elstelä  Britta Blomqvist  
 Hannes Veivo  Toivonen, sotasokea  
 Anja Päivärinta  Suoma Ruohonen, Väiskin morsian  

TuotantoMuokkaa

Elokuva valmistui aikana, jolloin tasapainottelu suhteissa Neuvostoliittoon oli arkipäivää. Ulkoasiainministerin osastopäällikkö Matti Tuovinen antoi Valtion elokuvatarkastamon pyynnöstä lausunnon, jossa hän totesi, että filmin kieltäminen olisi haitallisempaa kuin sen sinänsä haitalliset vaikutukset. Hänen mukaansa se ”erittäin taitavalla tavalla kaivaa maata Suomen virallisen ulkopolitiikan alta”.[2][3]

Elokuvan musiikista vastaa suomalaisen rautalankamusiikin uranuurtaja The Strangers, jonka soolokitaristi oli Itkosen 16-vuotias poika Jussi Itkonen.[3] Pääosissa näyttelevät Lehkonen ja Peltonen olivat molemmat amatöörinäyttelijöitä[2].

ArviotMuokkaa

Aikalaisarvioissa Modest Savtschenko (Kansan Uutiset) tiivistää monien kriitikoiden näkemyksiä: ”Kohtalaisen kekseliäästi kirjoitettu, ohjattu ja filmattu, melko vauhdikas ja hieman thrillerin tapaan kehittyvä kertomus.”

Myöhemmissä arvioissa elokuva on saanut ristiriitaisia arvioita. Elokuvaa on pidetty Itkosen parhaana ohjauksena.[4] Henri Waltter Rehnströmin mukaan se on moniulotteinen kuvaus yhteiskunnallisesta vastuusta, ja The Strangersin musiikki kuljettaa hänen mielestään juonta onnistuneesti eteenpäin.[5] Toisaalta kriitikko Arto Pajukallio pitää elokuvaa selittelevänä ja hatarasti jäsenneltynä[3].

LähteetMuokkaa

  1. Östling, Loikkari.
  2. a b Vaarallista vapautta Elonetissä Taustaa. Viitattu 15.3.2012.
  3. a b c Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 15.3.2012, s. D 7.
  4. Vaarallista vapautta. Päivän elokuvia, Tv-maailma 10/2012, s. 25.
  5. HWR: Vaarallista vapautta, Viikon tv-elokuvia. Tv-maailma, 18/2014.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.