Vaaleakiitäjä
Vaaleakiitäjä (Apus pallidus) on kiitäjälintujen lahkoon kuuluva tervapääskyn lähisukulainen.
| Vaaleakiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
| Heimo: | Kiitäjät Apodidae |
| Suku: | Tervakiitäjät Apus |
| Laji: | pallidus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Apus pallidus |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 16–18 cm, siipien kärkiväli 40–45 cm ja paino 36–50 g. Kooltaan tervapääskyn luokkaa. Ruumiinrakenne tukevampi ja siivenisku hieman hitaampi kuin tervapääskyn. Väriltään vaaleamman ruskea ja valkea kurkkulaikku on selkeämpi kuin tervapääskyllä. Äänetkin muistuttavat tervapääskyn ääniä. Sosiaalinen laji, joka esiintyy parvina ja myös muiden kiitäjien seurassa.
Levinneisyys muokkaa
Elää Välimeren rantamilla ja Lähi–Idässä, talvehtii Afrikassa. Euroopan populaation koko on 77 000–320 000 yksilöä, joista pesiviä on 21 000–32 000 paria. Suomessa laji on tavattu vain kahdesti samana syksynä: 24.10.2004 Hangossa ja 28.10.–1.11.2004 Helsingin Pihlajasaaressa. Uusin ja ilmeisesti näin ollen vasta kolmas havainto Suomessa on tehty 1.11.2018 Helsingin Viikissä. Kyseinen yksilö vietiin hoitoon Korkeasaaren Villieläinsairaalaan ja vapautettiin sieltä 9.11.2018.
Elinympäristö muokkaa
Pesimäaikana elää kalliojyrkänteiden ja rotkojen rikkomassa maastossa, sekä kaupungeissa. Talvehtimisalueilla ruokailee myös alavilla mailla.
Lisääntyminen muokkaa
Asuu yhdyskunnittain. Pesä on kallion tai rakennuksen kolossa, puun kolossa tai kattotiilen alla. Munia on 2 tai 3, haudonta-aika noin 3 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä vasta 5–6 viikon ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Syö ilmameren hyönteisiä ja hämähäkkejä.
Lähteet muokkaa
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Apus pallidus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Vaaleakiitäjä Lintukuva-verkkopalvelussa