Avaa päävalikko

Väkivallan vihollinen 2 (Death Wish 2) on Brian Garfieldin romaanin pohjalta kuvattu kulttimainetta nauttivan elokuvasarjan toinen osa. Jokaisessa osassa nähdään Charles Bronson. Hän esittää arkkitehti Paul Kerseytä, joka kostaa perheensä kohtaamat vääryydet yksinkertaisesti tappamalla rikollisia. Sama perusidea toistuu kaikissa sarjan elokuvissa.

Väkivallan vihollinen 2
Death Wish II
Virallinen elokuvateatterijuliste
Virallinen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja Michael Winner
Käsikirjoittaja David Engelbach
Brian Garfield
Tuottaja Menahem Golan
Yoram Globus
Säveltäjä Jimmy Page
Kuvaaja Thomas Del Ruth
Richard H. Kline
Leikkaaja Julian Semilian
Michael Winner
Pääosat Charles Bronson
Jill Ireland
Vincent Gardenia
Robin Sherwood
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Ensi-ilta Yhdysvallat 19. helmikuuta 1982
Suomi 22. lokakuuta 1982
Kesto 88 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 2 000 000 USD
Edeltäjä Väkivallan vihollinen
Seuraaja Väkivallan vihollinen 3
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Paul Kersey (Charles Bronson) asuu nykyään Los Angelisissa uuden naisystävänsä Geri Nicholsin (Jill Ireland) kanssa. Eräänä päivänä Paul ja Geri hakevat Paulin tyttären Carolin viettääkseen aikaa yhdessä tämän päivän. Kolmikko viettää kaupungissa mukavaa hetkeä. Paul menee ostamaan jäätelöt, kunnes viisi roistoa ryöstävät hänen rahansa ja lompakkonsa. Paul saa kiinni yhden roistoista, mutta hänellä ei ollut lompakkoa ja Paul antaa asian olla. Paul ja Carol veneilevät yhdessä, kunnes samaan aikaan Paulin talonhoitaja joutuu samojen roistojen kidutuksi ja raiskatuksi. Paul ja Carol tulevat kotiin, jossa roistot yllättävät hänet. Paul lyödään tajuihin, talonhoitaja joutuu tapetuksi ja roistot vievät Carolin pois. Hylätyssä rakennuksessa yksi roistoista raiskaa Carolin. Carol pääsee karkuun ja hyppää rakennuksen ikkunan lävitse ja putoaa suoraan metallipiikkiaidan läpi ja kuolee. Geri on tulossa Paulin asunnolle, jolloin Paul herää tajuistaan. Paul saa myös nähdä tyttärensä kuolleen. Carolin hautajaisten jälkeen Paul ottaa oikeuden jälleen käteensä ja lähtee kostoretkelle tappaen vastuussa olleet roistot. Paul kiertelee ympäri kaupunkia etsien roistot, kunnes yhtenä iltana hän törmää yhteen roistoon torilla. Paul seuraa häntä ja muita hänen kavereitaan hylättyyn rakennukseen, missä hän ampuu tämän. Paulin kävellessä kadulla hän kuulee parkkipaikalta huutoa, jolloin hän menee katsomaan ja törmää huligaaneihin siellä. Paul pelastaa pariskunnan, mutta yksi pääsi pakoon ja Paul lähtee jahtaamaan häntä. Hän saa hänet kiinni viereisestä talosta, jossa hän myös tunnistaa yhden Carolin taposta vastuussa olleen miehen. Paul ampuu tämän.

Kaupungin pormestari ja muut alkavat epäillä että kadulla liikkuu jälleen oikeuden kostaja. New Yorkin poliisi Frank Ochoa (Vincent Gardenia), joka aiemmin sai Paulin kiinni ja päästi hänet menemään, määrätään Los Angelisiin tutkimaan tapausta. Ochoa seurailee Paulia öisellä kadulla. Paul törmää puistossa kolmeen kaveriin, jotka ovat myös vastuussa Carolin taposta. Paul seuraa heitä lähimpään puistoon, jolloin Ochoa seuraa perässä. Paikalla tehdään juuri huumekauppoja, jolloin alkaa tulitaistelu yhden tarkka-ampujan huomatessa Paulin. Ochoa saa osuman ja Paul saa muut roistot tapetuksi, paitsi yksi pääsi pakoon. Ochoa menehtyy juuri kun poliisit saapuvat ja Paul juoksee pois.

Seuraavana aamuna Paul jatkaa viimeisen roiston etsintää, ja hän saa yhdeltä ystävältään vanhan poliisiradion, jolla hän käyttää jäljitäkseen roiston. Paul saa vihiä radiosta sijainnin ja lähtee paikalla. Paulin päästessään rakennuksen sisälle, asunnossa alkaa tappelu ja roisto pakenee samalla viiltäen Paulin käsivarteen. Poliisit saavat roiston kiinni ja lähettävät hänet mielisairaalaan. Paul ja Geri menevät samaan sairaalaan, missä roisto on. Geri pitää haastattelun siellä lääkärin kanssa, kun Paul menee etsimään lääkäritakkia pukuhuoneesta. Paul kopioi itselle työkortin, jonka avulla hän menee sairaalaan ja esittää terapialääkäriä. Sairaalassa Paulin heittäessä nimiluettelon roistoa kohti, alkaa tappelu ja Paul saa tapettua hänet sähkögeneraattoriin. Toinen lääkäri ilmestyy paikalle ja päästää Paulin menemään. Gerin tullessa Paulin asunnolle, hän löytää lattialta paperiroskan, jossa on kopio kortista. Geri kuulee samalla radiosta murhan tapahtuneen ja paljastuu myös Paulin todellinen totuus. Geri jättää kihlasormuksen pöydälle ja poistuu nopeasti paikalta autolla, kunnes Paul tulee samaan aikaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

KuvausMuokkaa

Elokuvan kuvaukset alkoivat syyskuussa 1981 ja päättyivät marraskuussa.

RoolitMuokkaa

 Charles Bronson  … Paul Kersey  
 Jill Ireland  … Geri Nichols  
 Vincent Gardenia  … Frank Ochoa  
 J.D. Cannon  … New Yorkin piirisyyttäjä  
 Anthony Franciosa  … Herman Baldwin  
 Ben Frank  … rikostutkija Mankiewicz  
 Robin Sherwood  … Carol Kersey  
 Silvana Gallardo  … Rosario  
 Robert F. Lyons  … Fred McKenzie  
 Michael Prince  … Elliott Cass  
 Drew Snyder  … apulaispoliisipäällikkö Hawkins  
 Paul Lambert  … poliisipäällikkö  
 Thomas F. Duffy  … Charles Wilson "Nirvana"  
 Kevyn Major Howard  … Stomper  
 Stuart K. Robinson  … Jiver  
 Laurence Fishburne  … Cutter  
 E. Lamont Johnson  … Punkcut  
 Paul Comi  … senaattori McLean  
 Frank Campanella  … tuomari Neil A. Lake  
 Hugh Warden  … pappi  
 Jim Begg  … turisti  
 Melody Santangello  … turisti  
 Robert Snively  … tri. Gofeld  
 Steffen Zacharias  … tri. Clark  
 Don Moss  … taksikuski  
 Charles Cyphers  … Donald Kay  
 Peter Pan  … kiinalainen vuokraisäntä  
 David Daniels  … Lang  
 Don Dubbins  … Mike  
 Jim Galante  … Tim Shaw  
 Buck Young  … Charles Pearce  
 Karsen Lee  … Nirvanan nainen  
 Leslie Graves  … Nirvanan nainen  
 Teresa Baxter  … hoitaja  
 Cindy Daly  … hoitaja  
 Susannah Darrow  … hoitaja  
 Henry Capps  … poliisi  
 Joshua Gallegos  … poliisi  
 Paul McCallum  … ensihoitaja  
 Roberta Collins  … nainen juhlissa  
 Diane Markoff  … prostituoitu  
 Cynthia Burr  … piirisyyttäjän sihteeri  

ArvioitaMuokkaa

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa turhaksi ja mitäänsanomattomaksi rahastukseksi ja antaa sille yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa tähtien sijasta huonoimmille elokuville varaamansa arvosanan ”Woof!” (suom. räyh!)[2].

LähteetMuokkaa

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. Death Wish 2, VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 15.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).

Aiheesta muuallaMuokkaa

ArvostelutMuokkaa