Väino Poikalainen (6. huhtikuuta 1947 Illuka, Viro SNT) on virolainen maidontuotannon ja sen teknologian kehittäjä sekä kalliopiirrosten tunnettu harrastaja.[1] Hän toimii Viron maatalousyliopiston professorina.[2][3]

Elämäkerta ja opiskeluMuokkaa

Väino Poikalainen syntyi talonpoikaiseen sukuun[1] Illukan kunnassa Virumaalla ja suoritti Kohtla-Järven lukion vuonna 1965. Lukion jälkeen hän opiskeli Tartossa Viron maatalouden akatemia (vir. Eesti Põllumajanduse Akadeemia (EPA), joka käytti nimeä Viron maatalousyliopisto (vir. Eesti Põllumajandusülikooli (EPMÜ)) vuosina 1991−2005, ja jonka nykyinen nimi on Viron maatalousyliopisto (vir. Eesti Maaülikool). Poikolainen opiskeli vuodesta 1971 EPA:n eläintieteellisessä maidontuotantoa valmistuen vuonna 1994 päättötyönään lehmien ruumiinlämmön mittaamisesta digitaalisesti. Hän jatkoi opintojaan vuosina 1994−98 väitellen vuonna 1999 aiheesta "Lehmän ruumiinlämpö terveydentilan indikaattorina automaattisessa maidontuotannossa"[4].[1]

TutkijaMuokkaa

Opiskeluaikanaan hän toimi erilaisissa tutkimusta lähellä olevissa tehtävissä. Vuodesta 1977−1994 hän on ollut EPA:n ja EPMÜ:n assistenttina ja tutkijana ja vuodesta 1994 lähtien hän on ollut EPMÜ:n tutkijana. Vuodesta 2000 alkaen hän toimi dosenttina maidontuotannon instituutissa ja vuodesta 2005 Eläinlääketieteen- ja eläintuotannon instituutissa elintarviketutkimuksen dosenttina.[1] Hän on toiminut siellä siellä professorina vuodesta 2007 lähtien.[2][3]

Kalliopiirrokset harrastuksenaMuokkaa

Vuodesta 1982 hän on osallistunut Karjalan kalliopiirrosten tutkimiseen ja tehnyt Viron muinaistaideseuran (vir. Eesti Muinastaideselts) mukana lukuisia retkiä piirroskohteisiin Äänisjärvelle ja Uikujoelle. Retkien tarkoituksena on ollut kalliopiirrosten dokumentointi ja tutkiminen. Muinaistaideseuran tutkimusretkien materiaalit julkaistiin vuonna 1998 kirjana "Väino Poikalainen & Enn Ernits: Rock Carvings of Lake Onega: The Vodla Region". Poikalainen sai kalliopiirrosten parissa tekemästään työstä 5. luokan Valkoisentähden kunnimerkin (V klassi Valgetähe) vuonna 1999.[5]

KirjallisuuttaMuokkaa

ElintarviketuotantoMuokkaa

  • Lehma kehatemperatuur tervisekontrolli näitajana automaatsel piimatootmisel. Tartu, 1999
  • Automatic measurement system for cows leg disorder determination (kaasautor). // Animal Production in Europe. Saint Molo, 2004
  • Juustutehnoloogia. Tartu, 2004
  • Võitehnoloogia. Tartu, 2004
  • Spatial microclimate patterns in reconstructed and new large uninsulated loose housing cowshed (kaasautor). // Building and Environ. Elsevier, 2005.

KalliopiirroksistaMuokkaa

  • Rock carvings of Lake Onega: the Vodia Region (kaasautor E. Ernits). Tartu, 1998
  • Palaeolithic art from Danube to Lake Baikal (kaasautor E. Ernits). // Folklore 18 & 19 (2001)
  • Система документации наскальных рисунков Онежского озера (kaasautor E. Ernits). // Археология в пути или путь археолога. К 80-летию профессора Абрама Давидовича Столяра. 2. Санкт-Петербург, 2001
  • Kaljutaide harrastamisest tähetorni kupli all (kaasautor E. Ernits). Tartu, 2003
  • Rock art of Lake Onega. Tartu, 2004
  • The mysterious swan-whale motifs among Lake Onega carvings. // World of Rock Art. M, 2005

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Eesti Teaduse Biograafiline Leksikon, 3. nide
  2. a b MTS: 75-vuotis-juhlien ohjelma
  3. a b Eesti Teadusportaal: Väino Poikalainen, CV
  4. Eesti Maaülikool: tohtorin väitös
  5. Poikalainen, Väino: Oma CV
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: et:Väino Poikalainen