Väinö Oinonen
Väinö Johannes Oinonen (21. maaliskuuta 1897 Kuopio – 4. helmikuuta 1975) oli suomalainen kenraaliluutnantti ja divisioonan komentaja. Sotilasuransa lisäksi hänet tunnetaan vuoden 1945 valokuvan Lipunnosto kolmen valtakunnan rajapyykille ottajana.
Sotilasura muokkaa
Suomen sisällissodassa Oinonen oli mukana valkoisten puolella ryhmän ja joukkueen johtajana Kuopion, Mäntyharjun, Varkauden, Lusin, Heinolan ja Viipurin taisteluissa. Sodan jälkeen Oinonen suoritti Viipurin upseerikokelaskurssin 1918-1919 ja hänet ylennettiin vänrikiksi 1919. Oinonen palveli Savon Jääkärirykmentissä joukkueenjohtajana, pataljoonan adjutanttina, komppanianpäällikkönä, pataljoonankomentajana, aliupseerikoulun johtajana sekä rykmentinkomentajan apulaisena vuosina 1919-1927. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1920 ja kapteeniksi 1923.
Oinonen oli tämän jälkeen Savon Prikaatin esikuntapäällikkönä 1927-1929, Taistelukoulun opettajana ja johtajan viransijaisena 1929-1934, jalkaväen tarkastajan toimistopäällikkönä 1934-1937 sekä Puolustusministeriön yleisen koulutustoimiston päällikkönä 1937-1939. Hänestä tuli majuri 1928 ja everstiluutnantti 1936.
Talvisodan aikana Oinonen oli aluksi Päämajan taktillisen toimiston päällikkönä ja siirtyi sitten johtamaan linnoitustöitä Viipuri-Kuparsaari-alueella. Sodan loppuvaiheissa Oinonen toimi Viipurinlahden alueella Vilajoen lohkon komentajana sekä myöhemmin Jalkaväkirykmentti 13:n komentajana. Talvisodan jälkeen Oinonen ylennettiin everstiksi 1940.
Jatkosodan vuosina Oinonen oli III armeijakunnan esikuntapäällikkönä vuoteen 1944 saakka ja 18. divisioonan komentajana elokuusta joulukuuhun 1944. Oinonen toimi sen jälkeen Jalkaväkirykmentti 1:n komentajana Lapin sodan loppuvaiheissa ja vielä sen jälkeen rauhan aikana vuoteen 1947 saakka.
Kenraalimajuriksi 1947 ylennetty Oinonen oli Pääesikunnassa päämajoitusmestarina ja Yleisesikunnan päällikkönä 1947-1949 sekä komentopäällikkönä 1952-1954. Oinonen oli mukana sotilasasiantuntijana Moskovan YYA-sopimusneuvotteluissa keväällä 1948. Kenraaliluutnantiksi 1954 ylennetty Oinonen toimi viimeksi Oulussa 1. divisioonan komentajana 1954-1959.
Yksityiselämä muokkaa
Oinosen vanhemmat olivat vahtimestari Juho Vilho Oinonen sekä Amanda Fredrika Törrönen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1918 ja suoritti alku- sekä valmistavat tutkinnot ylempää oikeustutkintoa varten.
Lapin sodan aikana Oinonen tutustui Käsivarren Lapin luontoon ja ihmisiin, ja hän kirjoitti myöhemmin aiheeseen liittyen kaksi kirjaakin. Oinonen oli myös Käsivarren Lapin poropaliskunnan kunniaporoisäntä.
Oinonen oli naimisissa vuodesta 1924 lähtien Martta Liisa Lundström kanssa. Heillä oli lapset Liisa (s. 1925), Martta Annikki (s.1926), Kirsti Kaarina (s.1932), Irma Riikka Elina (s.1933) ja Piritta (s.1946).
Julkaisuja muokkaa
- Viivytystaistelu. Tiede ja ase 6/1938[1] (nimellä V. J. Oinonen)
- Kolmen valtakunnan Kota-Lappia. 1947
- Lapin yliperällä. Otava 1964
Lähteet muokkaa
- Pohjan Prikaatin Kilta: Väinö Oinosen elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive)