Väinö Niiniluoto
Väinö Johannes Niiniluoto (vuoteen 1905 Lindholm; 6. kesäkuuta 1883 Helsinki – 8. lokakuuta 1956 Helsinki)[1] oli suomalainen varatuomari ja Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) toimitusjohtaja 1939–1949. Hän sai vuorineuvoksen arvonimen 1943.[2]
Niiniluodon vanhemmat olivat puuseppä Johan Viktor Lindholm ja Maria Lovisa Ekqvist. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Reaalilyseosta vuonna 1902 ja valmistui maanmittariksi Polyteknillisestä opistosta vuonna 1906. Hän työskenteli sen jälkeen Maanmittausylihallituksen auskultanttina ja vuosina 1910–1917 Vaasan läänin varamaanmittarina. Niiniluoto suoritti vuonna 1915 myös oikeustutkinnon ja sai 1918 varatuomarin arvon. Hän oli vuonna 1917 lyhyen aikaa Kansallis-Osake-Pankin Alavuden-konttorin esimiehenä, mutta jo saman vuoden lopulla hänet palkattiin SOK:n lakimieheksi. Hän siirtyi vuonna 1921 SOK:n apulaisjohtajaksi ja johtokunnan jäseneksi, ja vuonna 1925 toiseksi johtajaksi, kunnes hänestä lopulta vuonna 1939 tuli Hugo Vasarlan seuraajana yhtiön toimitusjohtaja. Niiniluodon aikana SOK:lle luotiin oma tuotantoteollisuus ja perustettiin Vaajakosken tehtaat. Hänen toimitusjohtajakautensa osui sotavuosiin ja vielä pitkään sodan jälkeenkin jatkuneeseen säännöstelyn aikaan, mikä rajoitti kaupan kasvua.[1]
Niiniluoto oli Suomen Voimisteluliiton johtokunnan jäsen vuosina 1920–1934 ja sen puheenjohtaja 1927 sekä 1929–1934. Hän oli myös Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) puheenjohtaja 1932–1934.[1]
Niiniluodolla oli useita luottamustoimia talouselämässä. Hän oli muun muassa Henkivakuutus Oy Pohjan hallintoneuvoston puheenjohtaja vuodesta 1939 ja Valtion viljavaraston johtokunnan puheenjohtaja 1942–1949, Aeron, Vakon, Suomen Sokerin, Pohjoismaiden yhdyspankin, Kuitukasvin ja Suomen Merivakuutuksen hallintoneuvostojen jäsen. Lisäksi hän kuului 1939–1949 Pohjoismaisen osuustoimintaliiton, 1943–1949 Teollisuuden Työteholiiton, 1945–1948 Elintarviketeollisuusliiton ja 1945–1948 Liiketyönantajien keskusliiton hallituksiin sekä 1946–1948 Suomalais-neuvostoliittolaisen kauppakamarin puhemiehistöön ja vuodesta 1948 Keskuskauppakamarin työvaliokuntaan.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Kuka kukin on 1954 (Runeberg.org)