Väinö Muinonen

Väinö Viktor Muinonen (30. joulukuuta 1898 Lauritsala[1]10. kesäkuuta 1978 Imatra) oli suomalainen kestävyysjuoksija, jonka päämatkana oli maraton. Hän edusti Vuoksenniskan Urheilijoita.[2]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Pariisi 1938 maraton
Hopeaa Hopeaa Oslo 1946 maraton

Väinö Muinosen vanhemmat olivat työmies Viktor Muinonen ja Maria Nikulainen ja puoliso vuodesta 1923 Ida Sinkkonen. Kansakoulun käynyt Muinonen oli ammatiltaan työmies.[1]

Muinonen voitti maratonilla EM-kultaa vuonna 1938 tuloksella 2.37.28,8. Kaksi vuotta aiemmin hän oli sijoittunut Berliinin olympiamaratonilla viidenneksi. Sotien jälkeen vuonna 1946 47-vuotias Muinonen oli Oslon EM-maratonilla hopealla Mikko Hietasen jälkeen tuloksella 2.26.08. Maratonin Suomen mestaruuden Muinonen voitti vuosina 1937 ja 1940 ja oli hopealla vuonna 1946.[2] Talvisodassa panssarintorjuntamiehenä taistellut 41-vuotias Muinonen voitti välirauhan aikana lokakuussa 1940 Bolognassa maratonin ajalla 2.39.[3][1]

Vielä 50-vuotiaana vuonna 1949 Muinonen juoksi Turussa maratonin aikaan 2.36.23,0 (oli kilpailun kahdeksas), joka oli sen vuoden 21. paras aika maailmassa[4].

LähteetMuokkaa

  1. a b c L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 478. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  2. a b Väinö Muinonen Tilastopajan tietokannassa (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu)
  3. Muinonen voitti Bolognan maratonjuoksun. Helsingin Sanomat, 22.10.1940, s. 10.
  4. World Marathon Rankings for 1949 – Maratonin vuositilasto 1949. Viitattu 30.10.2016