Väinö Lehtinen (laulunopettaja)

Väinö Lehtinen (14. lokakuuta 1879 Sääksmäki15. toukokuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen Helsingin konservatorion laulunopettaja.[1][2][3][4][5]

Lehtisen perhe muutti Tampereelle hänen ollessaan puolentoista vuoden ikäinen. Hän vietti lapsuutensa puutteellisissa oloissa ja kävi vain kansakoulun ja veistokoulun. Hän tuli nuorukaisena mukaan Tampereen nuorisoseuran sekakuoroon ja täällä hänen musikaaliset lahjansa herättivät kuoron johtajan Ernst Linko vanhemman, silloinen Lindroth huomion. Lindroth innosti Lehtistä musiikkiopintoihin ja hän lähti opiskelemaan Helsingin lukkari-urkurikouluun saaden sieltä päästötodistuksen 1904. Lehtinen oli sitten Tampereella laulunopettajana ja kuoronjohtajana sekä Aleksanterin kirkon vt. lukkarina. Hän toimi kanttori-urkurina Ilomantsissa 1909–1913 ja opiskeli sitten Helsingin musiikkiopistossa 1911–1914 opettajinaan muun muassa Abraham Ojanperä, Emmy Achté, Oskar Merikanto ja Axel von Kothen. Lehtinen oli tämän jälkeen Tampereella konserttilaulajana, laulunopettajana ja vuosina 1916–1917 Aamulehden musiikkiarvostelijana.[1] [4]

Vuonna 1918 Lehtinen siirtyi Tampereelta Helsinkiin laulunopettajaksi. Hän teki valtion stipendiaattina opintomatkan Saksaan 1920–1921 ja oli matkan aikana Berliinissä jonkin aikaa tunnetun laulupedagogin professori Louis Bachnerin (1882–1945) oppilaana. Matkaltaan palattuaan Lehtinen tuli ensimmäiseksi yksinlaulunopettajaksi Helsingin Konservatorioon. Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke ansioistaan laulunopettajana vuonna 1931.[1][4]

Väinö Lehtinen kuoli toukokuussa 1931 keuhkovesipöhöön. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.[1][2]

Lähteet

muokkaa