Väinö Kamppuri
Väinö Kamppuri (11. elokuuta 1891 Viipuri – 10. heinäkuuta 1972 Hattula) oli suomalainen taidemaalari.
Kamppuri oli viipurilaisen vahtimestarin poika, joka opetteli ensin ammattimaalariksi, mutta toimi myös valokuvien retusoijana.[1] Taideopintonsa hän aloitti Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa 1907 ja jatkoi niitä Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1912–1914. Opinnot jäivät lyhyiksi taloudellisten vaikeuksien takia ja seuraavat kymmenen vuotta Kamppuri vietti satunnaisia töitä tehden. Taiteilijan uransa hän aloitti varsinaisesti vasta 1924.[1] Kamppuri piti ensimmäisen yksityisen näyttelynsä 1926 Helsingin Taidesalongissa.[2] Kamppurin maalausten aiheita olivat hämäläinen kulttuurimaisema ja melankoliset kaupunkikuvat. Hän asui vuodesta 1938 kuolemaansa saakka eli yli 30 vuotta Hämeessä Hattulan Mierolassa.[1] Kamppuri maalasi kuitenkin myös Lapin maisemia, esimerkiksi kesät 1936–1938 hän maalasi Petsamossa.[1] Kamppuri matkusti toisaalta paljon muun muassa Ranskassa ja Espanjassa sekä muualla Euroopassa ja sai näiltä matkoilta vaikutteita omaan työhönsä.[3] Teollisuusmies Jalo Sihtola oli Kamppurin mesenaatti.[1]
Kamppuri palkittiin vuonna 1954 Pro Finlandia -mitalilla. Hän sai professorin arvonimen 1967.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Ilvas, Juha: Kansallistaidetta. Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa, s. 142–143. Väinö Kamppuri. Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 951-889-000-5.
- ↑ Väinö Kamppuri (1891–1972) Hämeenlinnan kaupunki. Viitattu 23.11.2007.
- ↑ Kamppuri Väinö Yle Teema. Viitattu 23.11.2007.