Väikylä

kylä Venäjällä

Väikylä[1] (ven. Венекю́ля, Venekjulja, vir. Veneküla[2]) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Rosonajoen rannalla[3] 18 kilometriä Suuresta-Narvusista[4] lounaaseen. Kylässä on kymmenen vakituista asukasta vuonna 2012[5].

Väikylä
Венекюля, Venekjulja

Väikylä

Koordinaatit: 59°28′32″N, 28°4′45″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Narvusi
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2012) 10











Väikylän kauppapaikka mainitaan ensimmäisen kerran saksalaisissa kronikoissa vuonna 1380 nimellä Russische Dorf ('venäläinen kylä'). Venäläisissä lähteissä se esiintyy vuodesta 1384 lähtien nimillä Narovski Bereg ja Narovskoje. 1800-luvulla kylän viralliseksi nimeksi vakiintui Venkul, joka vuonna 1997 muutettiin muotoon Venekjulja. Nimeä Väikylä on selitetty väki-sanan pohjalta, kun taas muodon Venekylä on arveltu perustuvan kansallisuudennimeen venäläinen.[6]

Vuonna 1848 kylässä asui inkeroisia, venäläisiä ja inkerinsuomalaisia[7]. Myöhemmin se mainitaan inkerois-venäläisenä sekakylänä[8]. Kylän asukkaat olivat valtion talonpoikia,[9][10] jotka kuuluivat Ivangorodin ortodoksiseen seurakuntaan. Ammatikseen he harjoittivat Narvaan saapuvien laivojen lastausta.[11] Vuonna 1862 kylässä oli 35 taloa ja 276 asukasta[12].

Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen Väikylästä tuli volostin keskuspaikka, kunnes 1900-luvun alussa volostihallinto siirrettiin Narvusiin[13]. Maailmansotien välisenä aikana kylä kuului Viron Inkeriin[8].

Väikylään johtaa huonokuntoinen, osittain päällystämätön tie Kallivieristä[14]. Kylä koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista, joista osa sijaitsee hieman ylempänä Rosonajoen varrella. Suurin osa taloista toimii kesäasuntoina.[15] Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 250 henkeä[5]. Palveluihin kuuluu kauppa[15]. Lähistöllä sijaitsee lasten kesäleiri[16].

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 272. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2015).
  2. Maloverjan, Üve (toim.): Soome-ugri sõlmed, s. 83. Fenno-Ugria, 2012.
  3. Materialy, s. 56.
  4. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 94. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2015). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. a b Materialy, s. 74.
  6. Demina, V. V.: Toponimika Kingiseppskogo raiona, vypusk 1-j, s. 13–14. Kingisepp: Kingiseppskaja TsGB, 2010.
  7. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 86–87. St.-Petersburg: , 1867.
  8. a b Mustonen, Juuso: Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 65. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  9. Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 68. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838.
  10. Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 23. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856.
  11. Istoriko-statistitšeskije svedenija o S.-Peterburgskoi jeparhii, s. 303. S.-Peterburg: S.-Peterburgski jeparhialnyi istoriko-statistitšeski komitet, 1885.
  12. Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 213. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864.
  13. Materialy, s. 15.
  14. Materialy, s. 90.
  15. a b Materialy, s. 57.
  16. Materialy, s. 70.