Uura
Uura (ven. Ура́-Губа́, Ura-Guba) on kylä ja maalaiskunta Murmanskin alueen Kuolan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee syvälle Muurmannin rannikkoon työntyvän Uuravuonon perukassa 63 kilometriä Kuolan kaupungista pohjoiseen. Asukkaita on 708 henkeä (vuonna 2010)[1].
| Uura Ура́-Губа́, Ura-Guba |
|
|---|---|
 Murmanskin alue Venäjällä, alla kylän sijainti alueella. |
|
  Uura |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Murmanskin alue |
| Piiri | Kuolan piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| – Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 506,22 km² |
| Väkiluku (2010) | 708 |
.svg)
Maantiede
muokkaaUuran kunnan pinta-ala on 506,22 neliökilometriä. Se rajoittuu idässä Aleksandrovskin suljettuun kaupunkipiirikuntaan, etelässä Kuolan piirin Mežduretšjen ja Tuuloman kuntiin, lännessä Vidjajevon ja Zaozjorskin suljettuihin kaupunkipiirikuntiin sekä pohjoisessa Barentsinmeren Muotkavuonoon.[1] Pinta-alasta 10,8 % on vesistöjä, 9,0 % teollisuus-, sotilas- tai muuta erityisaluetta, 2,1 % metsää ja 76,9 % määrittelemätöntä ”reserviä”[2]. Kunta on kokonaisuudessaan ulkomaalaisilta rajoitettua aluetta. Šalim-, Jeretik sekä Bolšoi ja Malyi Arski -saaret kuuluvat rajavyöhykkeeseen.[3]
Kunta sijaitsee tundra- ja metsätundravyöhykkeiden rajalla. Lounaisosassa on taigametsää. Alueella virtaavat Uurajoki (ven. Ura), Uritsa ja Tšan-Rutšei. Seudulla on paljon pieniä jokia ja puroja sekä järviä. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora ja savi.[4]
Uuran kylä on nykyisin kunnan ainoa asutuskeskus[5]. Kunnan alueella aiemmin sijainneita, 2000-luvulla lakkautettuja asutuksia olivat Majak Pikšujev, Port Vladimir ja Majak Vyjevnavolok.
Historia
muokkaaUura on alkujaan kuolansuomalainen kalastajakylä. Kylä syntyi 1800-luvun lopulla, kun sinne muutti Suomesta, etupäästä Kainuusta ja Pohjois-Suomesta, väestöä nälkävuosia pakoon. Jäämeri tarjosi kalaa ja lisäksi Venäjän tsaari tarjosi avustusta ennen miltei asumattoman Kuolan asuttamista varten. Uudisasukkaiden oli kuitenkin otettava vastaan Venäjän kansalaisuus, koska alue ei kuulunut Suomen suuriruhtinaskuntaan.
1920-luvulla alueelle muutti lisää suomalaisia Suomesta ja Karjalan neuvostotasavallasta, jotka olivat etupäässä sisällissodan seurauksena paenneita punaisia tai sosialismiin uskoneita amerikansuomalaisia. Kylässä oli suomenkielinen kansakoulu 1930-luvun puoliväliin asti, kunnes opetus siirrettiin Bieloihin. Kalastus oli tärkeää ja kylässä toimikin Tarmo-niminen kalastuskolhoosi. Tarmo-kolhoosin nimi johdettiin tarmokkaisiksi tunnettujen miesten perustamasta kalastusarttelista. Uuran kylän osia olivat Alakenttä, Yläkenttä, Ryssänkenttä, Hyppölänmäki ja Hietaniemi.
Kuolansuomalaisten olot heikentyivät oleellisesti 1930-luvun aikana. Pahimmat Stalinin vainot ulottuivat vuosina 1937–1938 myös Uuraan. Pelko ja epätietoisuus lamauttivat yhteishengen ja yritteliäisyyden. Murmannin rannikko alkoi olla Neuvostoliitolle tärkeä strategisesti, ja niin ollen alueen ei-venäläistä väestöä pidettiin uhkana. Kylä tyhjennettiinkin lopullisesti vuoden 1940 kesällä ja alueen väestö siirrettiin joko vastaperustettuun Karjalais-Suomalaiseen neuvostotasavaltaan tai kauemmaksi Uralille.
Uurassa ovat viettäneet lapsuutensa Petroskoin suomalaisen teatterin entinen näyttelijä Orvo Björninen ja sortavalainen Unto-Ilmari Kemppainen. Sven Lokka on kirjoittanut Uuran suomalaisten vaiheista kaunokirjallisen kuvauksen Missä on muuttolinnun kotimaa (1999). Uurassa syntynyt, Suomeen ainoana perheensä jäsenenä Stalinin vainoista selvinnyt opettaja Elina Luukkainen (o.s. Takkinen), on kertonut elämänsä vaiheista teoksessaan Jäämeren myrskylintu (2014). Tuorein Kuolan alueeseen ja aihepiiriin liittyvä teos on tietokirjailija Tarja Lappalaisen yhdessä tutkija Martti Turtolan kanssa julkaisema Stalinin tappamat: Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö (2019).
Kylä tuhoutui saksalaisten pommituksissa toisen maailmansodan aikana. Se perustettiin uudelleen vuonna 1949, jolloin seudulle saapui uudisasukkaita Luoteis-Venäjältä. Uudelleen perustettu kalastuskolhoosi Energija harjoitti kalastusta jopa Afrikan rannikolla ja sai mainetta taloudellisen menestyksensä ansiosta.[6]
Liikenne, talous ja palvelut
muokkaaUuraan johtaa Pietarin, Murmanskin ja Norjan rajan väliseltä M18-valtatieltä haarautuva maantie[7].
Seudun pääelinkeino on kalastus. Uurassa toimii kalastusyritys Energija, joka harjoittaa myös karjanhoitoa. Kislajagubassa on vuorovesivoimalaitos.[8]
Kylän palveluihin kuuluvat keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti, pankki, kahvila ja joukko kauppoja[9].
Nähtävyydet ja matkailu
muokkaaKunnan alueella sijaitsee Tšan-Rutšein neoliittikautinen asuinpaikka ja muita arkeologisia kohteita sekä joukko toisen maailmansodan muistomerkkejä. Kulttuuriperintökohteisiin voidaan lukea myös vuonna 1968 rakennettu ja vuonna 2006 laajennettu Kislajaguban vuorovesivoimalaitos, joka on lajissaan ensimmäinen Venäjällä.[10] Matkailijoita houkuttelevat seudun retkeily-, kalastus- ja metsästysmahdollisuudet[11].
Lähteet
muokkaa- Generalnyi plan selskogo poselenija Ura-Guba Kolskogo raiona Murmanskoi oblasti: Pojasnitelnaja zapiska. Tom 2: Materialy po obosnovaniju generalnogo plana 2012. Jaroslavl: Geodezija i meževanije. Viitattu 2.6.2013. (venäjäksi)
- Historian unohtamat. Dokumenttielokuva (TV1). Käsikirjoitus ja ohjaus Esko Ranta, kuvaus Tauno Romppainen.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Generalnyi plan, s. 11.
- ↑ Generalnyi plan, s. 27.
- ↑ Generalnyi plan, s. 36.
- ↑ Generalnyi plan, s. 22–23.
- ↑ Generalnyi plan, s. 12.
- ↑ Generalnyi plan, s. 43.
- ↑ Generalnyi plan, s. 32.
- ↑ Generalnyi plan, s. 30–31.
- ↑ Generalnyi plan, s. 49–50.
- ↑ Generalnyi plan, s. 33–35.
- ↑ Generalnyi plan, s. 24.
Aiheesta muualla
muokkaa- Uuran kunnan sivusto (venäjäksi)
- Uuran kunta Kuolan piirin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Uuran kunta Murmanskin alueen sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Lokka, Sven. Missä on muuttolinnun kotimaa. 2. painos. Kustannus Veikko Erkkilä Ky, 2007. ISBN 978-952-99822-0-2.
- Luukkainen, Elina; Markkula, Ilkka. Jäämeren myrskylintu. Kustannus Dosome Oy. 2014. ISBN 978-952-93-3496-4
- Tarja Lappalainen & Martti Turtola, Stalinin tappamat: Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö, Docendo 2019
.svg)
Kaupunkikunnat:
Kuola (hallinnollinen keskus) – Kildinstroi – Molotšnyi – Murmaši – Tumannyi – Ylä-Tuuloma (Verhnetulomski)
Maalaiskunnat:
Mežduretšje – Pušnoi – Teriberka – Tuuloma (Tuloma) – Uura (Ura-Guba)