Uudenseelanninskotit
Uudenseelanninskotit ovat Uudessa-Seelannissa asuvia skotteja. Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan Uudessa-Seelannissa asui 15 039 itsensä skotiksi mieltävää henkilöä. Samana vuonna Uudessa-Seelannissa asui 29 016 Skotlannissa syntynyttä henkilöä.[1]
| Uudenseelanninskotit | |
|---|---|
| Väkiluku | 15 039 |
| Kielet | englanti, skotti |
| Uskonnot | prestbyteerisyys |
Historia muokkaa
James Cook oli puoliksi skotti ja hänen laivansa Endeavourin miehistö koostui skoteista. He olivat ensimmäiset eurooppalaiset Uudessa-Seelannissa. 1700-luvun lopussa alueella liikkui skottilaisia valaanpyytäjiä, joista esimerkkinä William Stewart, joka antoi nimensä Stewart Islandille. Yksittäiset valaanpyytäjät jäivät asumaan Uuteen-Seelantiin. Vuosina 1843 ja 1845 Uuteen-Seelantiin saapui skotlantilaisia lähetyssaarnaajia.[2] Skottilainen siirtolaisuus alkoi suuremmassa mittakaavassa 1840-luvulla. Skotteja tuli muun muassa Ylämaan puhdistusten ja vuoden 1846 perunasadon epäonnistumisen myötä. Vuonna 1849 Uudessa-Seelannissa oli noin 2 000 muuta kuin maoreja ja näistä noin 400 oli skotteja. Vuosien 1840 ja 1852 välillä noin 20 prosenttia kaikista Isosta-Britanniasta saapuneista siirtolaisista oli skotteja.[3] Skotteja muutti etenkin Otagoon ja Southlandiin, jossa he muodostivat siirtolaisten enemmistön. Muilla alueilla heitä oli alle 10 prosenttia väestöstä. Siirtolaisista suurin osa oli Skotlannin Alamailta, pienempi osa Ylämailta. Vuosina 1853–1870 Uudessa-Seelannissa oli suhteessa enemmän skotteja kuin Britanniassa.[4] 1880-luvulta lähtien skottien maahanmuutto hidastui. Kuitenkin vuonna 1886 skottien maahanmuutto saavutti vielä uuden ennätyksensä, tuolloin Uudessa-Seelannissa asui 54 810 Skotlannissa syntynyttä. Laman takia maahanmuutto alkoi keskittyä yhä enemmän Australiaan.[5] 1900-luvun alussa muuttajia alkoi jälleen tulla suuremmassa mittakaavassa. 1936 saavutettiin jälleen suurin skottien määrä Uudessa-Seelannissa sitten vuoden 1886. Vuonna 1936 skotteja asui Uudessa-Seelannissa 54 188. Vuoteen 1945 mennessä muuttajien määrät vähenivät jälleen.[6] Tuetun maahanmuuton loppumisen myötä vuonna 1976 skottien määrä väheni entisestään. Southland ja Otago menettivät skottienemmistönsä. Skottilainen vaikutus säilyi kuitenkin näillä alueilla vahvana.[7]
Kulttuuri muokkaa
Vaikka suurin osa Uuden-Seelannin skoteista on peräisin Skotlannin Alamailta, he ovat omaksuneet ylämaalaisen kulttuurin piirteitä. Ylämaalaiseen kulttuuriin kuuluivat muun muassa kiltit ja säkkipillit. 1800-luvun aikana perustettiin useita skottilaisia järjestöjä. Ylämaan skottien puhuma gaeli hävisi Uudesta-Seelannista ajan myötä, vaikka sitä puhuttiin alun perin useassa eri paikassa. Vielä 1930-luvulla gaelilla oli merkittävä määrä käyttäjiä Uudessa-Seelannissa, mutta sittemmin se hävisi käytöstä. Alamaan skottien puhuma skotin kieli sitä vastoin vaikutti paikalliseen englannin kieleenkin. Esimerkkeinä paikalliseen käyttöön levinneistä skotin kielen sanoista on crib, joka merkitsee loma-asuntoa ja pientä tarkoittava sana wee.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ John Wilson: Scots - Facts and figures Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
- ↑ John Wilson: Scots - Before 1840: sailors and missionaries Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
- ↑ John Wilson: Scots - 1840–1852: organised settlement Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
- ↑ John Wilson: Scots - 1853–1870: a surge of Scots Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
- ↑ John Wilson: Scots - The late 1800s Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
- ↑ John Wilson: Scots - 1900–1945: ebbs and flows Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
- ↑ John Wilson: Scots - Immigration after 1945 Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
- ↑ John Wilson: Scots - Scottish culture Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)