Lyhythäntälepakko
Lyhythäntälepakko[2] eli kyhmylepakko[3] (Mystacina tuberculata) on mahdollisesti ainoa elossa oleva Mystacinidae-heimon lepakko. Laji on endeeminen Uudessa-Seelannissa. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on uudenseelanninlepakko.[2]
| Lyhythäntälepakko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Mystacinidae |
| Suku: | Mystacina |
| Laji: | tuberculata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mystacina tuberculata |
|
 Lyhythäntälepakon levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko, ulkonäkö ja muut tuntomerkit muokkaa
Lyhythäntälepakot ovat pieniä, 6–7 senttimetrin pituisia. Siipien kärkiväli on 28–30 senttimetriä. Aikuinen lepakko painaa 12–15 grammaa ennen ruokailua,[4] joskin paino voi kasvaa jopa 30 prosenttia yöaikaisen aterioinnin jälkeen. Lepakon turkki on harmahtava ja sillä on pitkä, suippo kuono. Lepakon kieli on pitkä, jopa 12 millimetrin pituinen, ja sen kärjessä on karvamaisia ulokkeita, jotka helpottavat meden juomista.
Levinneisyys muokkaa
Lepakkoa esiintyy ensisijaisesti Pohjoissaarella, jossa ne ovat levittäytyneet merenrannan tasolta puurajalle (noin 1 100 metrin korkeuteen) saakka.
Lyhythäntälepakko on jaoteltu kolmeen alalajiin morfologisten ominaisuuksien mukaan:[4]
- M. t. tuberculata
- M. t. auporica
- M. t. rhyacobia
Ravinto muokkaa
Lyhythäntälepakot ovat kaikkiruokaisia.[4]
Lisääntyminen muokkaa
Lepakot synnyttävät yhden jälkeläisen kesällä. Syntyvät yksilöt ovat karvattomia ja painavat noin viisi grammaa. Pysyvät hampaat puhkeavat kolmen viikon iässä ja nuori lepakko on neljän viikon iässä täysin karvoitettu ja lentokykyinen. Pesästä pennut poistuvat kuuden viikon ikäisinä ja kolmen kuukauden ikäisinä ne ovat täysikasvuisia.
Lähteet muokkaa
- ↑ O’Donnell, C.: Mystacina tuberculata IUCN Red List of Threatened Species. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 9.6.2018.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1945. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ a b c Department of Conservation doc.govt.nz. Viitattu 11.3.2016. (englanniksi)