Uskontoelämän alkeismuodot

Uskontoelämän alkeismuodot on Émile Durkheimin kirjoittama kirja australialaisesta toteemijärjestelmästä. Kirja jakautuu kolmeen osaan, joista jokainen sisältää useampia lukuja. Ensimmäinen paneutuu uskonnon määritelmään. Durkheimin mielestä uskonto perustuu pyhän ja profaanin väliseen eroon. Tämä jako on ominaista kaikille tunnetuille uskonnoille. Uskonnon määritelmän lisäksi Durkheim kritisoi animismin ja luonnonpalvonnan käsityksiä siitä, minkälaiset olennot ovat olleet ensimmäisiä palvottuna.

Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä
Les formes élémentaires de la vie religieuse: Le système totémique en Australie
Alkuperäisteos
Kirjailija Durkheim, Émile
Kieli suomi
Genre sosiologia, uskonnonsosiologia
Kustantaja Tammi
Julkaistu 1980 (1912)
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 471
ISBN 951-30-5061-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

ToteemiMuokkaa

Toteemilla on kolme luonnetta. Se on samalla sekä yhteisön nimi, tunnusmerkki että pyhän esineen prototyyppi. Toteemin kolme muotoa ovat yksilötoteemi, yhteisötoteemi sekä sukupuolen mukainen toteemi. Yksilötoteemi on jokaisen henkilökohtainen suojelija, sekä hänen etunimensä. Klaanin toteemi eroaa yksilötoteemista siten, että yhteisö uskoo olevansa klaanitoteeminsa sukulaisia. Yksilöllä ei ole polveutumissuhdetta toteemiinsa, se on suojelija ja liittolainen. Sukupuolen mukaisessa totemismissa kaikki naiset ja miehet jakautuvat ryhmiin riippumatta siitä, mihin heimoon kuuluvat. Kumpikin sukupuolen mukaisesti muodostuneista ryhmistä uskoo olevansa mystisten sitein yhdistämä määrättyyn eläimeen.

Sielu ja hengetMuokkaa

Australialaiset heimokansat uskovat, että jokainen ihmisruumis varjelee sisäistä olentoa, sielua. Toisinaan naiset muodostavat tästä poikkeuksen, sillä eräät heimot eivät usko heillä olevan sielua. Durkheimin mukaan yksilön sielu on kuitenkin vain annos ryhmän kollektiivista sielua. Henget ovat olennaisesti hyväntekijöitä, suojelushenkiä. Olemassa on kuitenkin myös pahojen henkien luokka, jotka mielletään usein eläimen kaltaisiksi. Henkien uskotaan esi-isien sielujen tavoin elävän puissa, kivissä, lähteissä ja maanalaisissa luolissa.

Negatiivinen kulttiMuokkaa

Negatiivinen kultti tarkoittaa pyhiä asioita koskevia rajoituksia, tabuja. Tällaisia ovat esimerkiksi kosketuskiellot sekä kiellot syödä pyhiä eläimiä tai kasveja.

Positiivinen kulttiMuokkaa

Positiivisen kultin tarkoitus on turvata toteemilajin lisääntyminen. Siihen liittyy muun muassa uhriateriat, johon osallistuvat uskovat luovansa sukulaisuuden siteen syötävään eläimeen. Uhriateriat ovat rituaalisia aterioita, joilla on pyhä luonne.

LähteetMuokkaa

  • Durkheim, Émile: Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä. (Les formes élémentaires de la vie religieuse: Le système totémique en Australie, 1912.) Suomentanut Seppo Randell. Tammi, 1980 (alkuteos 1912). ISBN 951-30-5061-0.