Urho Särö
Urho Antero Särö vuoteen 1925 saakka Österman (13. joulukuuta 1897 Vaasa – 26. tammikuuta 1929) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot muokkaa
Särön vanhennat olivat sähköasentaja Frans Oskar Österman ja Johanna Rajala. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Anna Maria Rosenlöfin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa reaalilyseossa vuonna 1922. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Särö työskenteli työmiehenä Jepualla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 19. helmikuuta 1916. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen hänet siirrettiin 14. toukokuuta 1917 alkaen palvelukseen kelpaamattomana pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin 6. kesäkuuta 1917 alkaen siviilitöihin Saksaan. Takaisin pataljoonaan hän palasi 13. syyskuuta 1917 ja sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1917 alkaen 4. komppaniaan.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Särö saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa, jossa hän haavoittui lievästi 28. huhtikuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Särö palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon Jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Rykmentissä hän toimi nuorempana upseerina eri komppanioissa. Hänet määrättiin 20. joulukuuta 1923 alkaen päälliköksi 4. komppaniaan ja 4. kesäkuuta 1925 alkaen 1. konekiväärikomppaniaan. Edellä mainittujen tehtävien ohella hän toimi vuonna 1923 Uudenmaan rykmentin I ja II pataljoonan korpraalikoulun johtajana. Hän erosi armeijasta sairauden vuoksi 23. tammikuuta 1926. Hänet on haudattu Helsinkiin.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.