Urengoi
Urengoi (ven. Уренго́й) on kaupunkityyppinen taajama Purin piirissä Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan keskiosissa Luoteis-Siperiassa, Obinlahteen laskevan Pur-joen itärannalla.[5]
| Urengoi (Уренго́й) |
|
|---|---|
.png) lippu |
.png) vaakuna |
 Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Urengoi |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Piirikunta | Jamalin Nenetsia |
| Kaupunkipiiri | Purin piiri |
| Perustettu | 1966[1] |
| Kaupunkityyppiseksi taajamaksi | 1979lähde? |
| Väkiluku (2010) | 10 066[2] |
| Postinumero | 629860[3] |
| Suuntanumero(t) | +7 34934[4] |
|
Taajaman kotisivut (venäjäksi)
|
|
Jamalin Nenetsian suurimpiin kaupunkeihin kuuluva Novyi Urengoi (suom. Uusi Urengoi) sijaitsee linnuntietä noin 80 kilometriä länteen ja kunnallispiirin keskus Tarko-Sale linnuntietä 120 kilometriä etelään. Jamalin Nenetsian pääkaupunki Salehard on kauempana, linnuntietä runsas 530 kilometriä lännessä.[5]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kaupunkimaisen taajaman asukasluku oli 10 066 (koko Purin kunnallispiirissä asui 51 249 henkeä).[2]
Historiaa muokkaa
Vuonna 1932 perustettiin Pur-joen itärannalle nenetsien tehdas nimeltään Urengoi. Nimi Urengoi on kahden sanan yhdistelmä: mukana ovat hantin kielen "ureng" (уренг) ja nenetsin "koi" (кой). Venäjän kieleen käännettynä nimi tarkoittaa korkeaa ruohoa. Sanan nenetsinkielinen merkitys viittaa loputtomaan kukkulaan.[1]
Vuonna 1949 kylään rakennettiin 501. talo tuhansien vankien työllä rakennettavaa Salehard-Igarka-tiehanketta varten. 1953 rakennustyöt pysähtyivät ja vangit vietiin pois. Vuonna 1964 Tazin geofysikaalisen tutkimusretkikunnan ryhmä vahvisti maakaasun esiintymisen Urengoin alueella. [1]
Ensimmäinen Urengoin kaasulähde P-1 otettiin käyttöön vuonna 1966. Tjumenin alueen johdon päätöksellä perustettiin Urengoin kyläneuvosto ja kylä sai virallisen aseman Jamalin Nenetsiassa. Kasvu alkoi, kylään perustettiin koulu, kerhorakennus, sairaala ja kirjasto. Kaasutuotannon alkaminen ja Urengoin kaasukentän laajuuden selviäminen nosti kylän ja koko läntisen Siperian laajempaan tietoisuuteen Venäjällä ja ulkomailla. Urengoista rakennettiin useita kaasuputkia lounaaseen; Siperian maakaasulle syntyi jakeluverkosto.[1] Tämä ja muuta alueen putkistot kuljettavat Jamalin Nenetsian maakaasua myös Suomeen.
Talous ja liikenne muokkaa
Gazpromin tuotantoalueisiin kuuluva merkittävä Urengoin kaasukenttä on saanut nimensä taajaman mukaan.[6]
Taajamaan on maantieyhteys. Lähin rautatieasema sijaitsee Pur-joen länsipuolella, noin 10 kilometriä taajamasta lounaaseen (Korotšajevo). Urengoissa on kesäaikaan muutaman kuukauden avoinna oleva jokisatama. Piirikunnan liikennesuunnitelman mukaan taajamalla on myös pienlentokenttä.[7][5][8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Informatsija ob Urengoje - Istoritšeskaja spravka Urengoin kotisivut, Администрация муниципального образования посёлок Уренгой, mo-urengoy.ru. Arkistoitu 25.2.2015. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
- ↑ Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
- ↑ Urengoi Администрация муниципального образования посёлок Уренгой, mo-urengoy.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b c Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ OOO Gazprom dobycha Urengoy gasprom.com. Arkistoitu 11.5.2012. Viitattu 2.5.2012. (englanniksi) tai (venäjäksi)
- ↑ Схема развития объектов транспорта, путей сообщения, информатики и связи регионального значения Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan aiempi virallinen sivusto, adm.yanao.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
