Uppo-Nalle eksyksissä

Uppo-Nalle eksyksissä on Elina Karjalaisen kirjoittama lastenkirja, joka on ilmestynyt vuonna 1984 WSOY:n kustantamana sarjassa WSOY-nuortenkirjat. Se on seitsemäs Uppo-Nalle-kirja. Ensimmäistä painosta tehtiin 31 000 kappaletta.

Uppo-Nalle eksyksissä
Kirjailija Elina Karjalainen
Kuvittaja Hannu Taina
Kansitaiteilija Hannu Taina
Kieli suomi
Genre lasten- ja nuortenkirjallisuus
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1984
Sivumäärä 135
ISBN 951-0-11875-3
Sarja: Uppo-Nalle kirjat
Edeltävä Uppo-Nallen ystäväkirja (1982)
Seuraava Uppo-Nallen värityskirja ( 1984)
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kirjan on kuvittanut Hannu Taina. Kirja on omistettu Nancylle ja Pertsalle.

Kirjan tapahtumat muokkaa

Osoitteessa Kissakuja 5 asustelevat isoäiti, isoisä, äiti, isä, Reeta, Laulava Lintukoira ja Uppo-Nalle. On toukokuu ja Laulava Lintukoira sekä Reeta auttavat isoäitiä kevätsiivouksessa. Silloin polkupyöräilevä postimies Korttinen tuo pikakirjeen. Onni on potkinut isoäitiä, sillä hän on voittanut kahden hengen matkan Amerikkaan kakkureseptillään.

Uppiksella on ollut talviunipesä Reetan vuoteen alla ja nyt hän heräilee ja miettii huolestuneena onkohan kukaan kuollut. Mutta ei sentään ja sitten maistuvatkin jo hernekeitto ja letut. Kaikki on mullin mallin ja Uppis valmistelee Likaista laulukirjaa, joka kertoo liasta ja sotkusta. Sitten hän onnistuu Laulavan sijasta pelästyttämään Reetan luokkatoverit Anne Raition ja Raija-Liisa Saarenpään, jotka ovat tulleet vierailulle.

Isoäidin kanssa matkalle pääsevät mukaan puolihenki Reeta ja neljänneshenget Uppis ja Laulava. Laulava oli aiheuttanut harmia edellisellä Ranskan-matkalla ja nytkin sillä on matkakuume – se ei näes pidä lentämisestä. Lisäksi se pitäisi salakuljettaa isoäidin matkahameen alla. Isoäiti leipoo kymmenen kakkua ja aikoo antaa ensimmäisen lentokoneen kapteenille, mutta unohtaa asian myöhemmin.

Matkaan lähdettäessä Uppis on eksyä jo lentokentällä vaikkapa Bagdadin koneeseen. Oikeassa koneessa Uppis sivistää itseään lukemalla lentäjän ohjekirjaa. Laulava kimittää nälkää ja janoa, joten Uppis kertoo lentoemännälle, että isoäiti onkin maailmankuulu vatsastapuhuja. Lentokapteenin nimi on Jarmo "Jamppa" Vainio ja Uppis julistaa suureen ääneen auttavansa tätä tarpeen tullen, kun tämä kuuluttaa ukkosrintamasta. Laulava vinkuu sitten vessahätäänsä ja jälleen Uppis turvautuu juttuun vatsastapuhuja-isoäidistä, kun kapteeni Jamppa tulee tervehtimään matkustajia. Uppis pelästyy kuka konetta nyt mahtaa ohjata, joten hän pääsee ohjaamoon tutustumaan perämies Ville Varikseen. Sillä välin isoäiti näkee enneunen Uppiksen katoamisesta.

Seuraavaksi hälistään hätäisesti New Yorkin lentokentällä, kun maahan ei saisi tuoda viljatuotteita. Nyt ei auta muu kuin antaa kakut tullimiehelle, joka arvelee pääsevänsä ennätysten kirjaan maailman nopeimpana kakunsyöjänä syötyään kymmenen kakkua kymmenessä minuutissa. Isoäidin vihellettyä taksin sen kuljettaja ei ensin haluaisi ottaa koiraa kyytiin. Hotellihuone on 34. kerroksessa. Seuraavana aamuna Laulava on nuhainen, ja tartuntavaaran välttämiseksi Uppis joutuu odottamaan hotellin aulan nojatuolissa, kun isoäiti ja Reeta käyvät varaamassa paikkaliput kiertomatkalle Harmaalla Vinttikoiralla.

Uppis nukahtaa ja hotellista lähtevä Anne-tyttö äiteineen ottaa Uppiksen, kun luulevat tämän joltain unohtuneen. Yhteystiedot jätetään toki vahtimestarille. Uppis herää vasta lentokoneessa, joka on matkalla Kaliforniaan Tyynen valtameren rannalle. Anne on ihmeissään, kun Uppis onkin puhuva Olento. Uppis ei oikein haluaisi olla Annen leikkinalle ja söpyläinen. Päätetään lähettää sähkösanoma Uppiksen perhekunnalle sitten kun ollaan perillä. Annen isä keräilee Elossa Olevia Myrkyllisiä Eläimiä, etenkin sammakoita, ja äiti kesyttää tiikereitä.

Sillä välin New Yorkin hotellissa koetaan päivä, joka muistetaan Suurena Parkupäivänä. Reeta nimittäin näkee Uppiksen tuolissa lihavan miehen, jolla on karjapaimenen hattu päässä ja kyselee mahtaako Uppis olla miehen alla. Kun näin ei ole Reeta alkaa itkeä ja myötätunnosta vahtimestari ja muutkin paikalle osuneet. Nyt isoäidin, Reetan ja Laulavan ei auta muu kuin lähteä Harmaalla Vinttikoiralla 50 tuntia kestävälle matkalle San Franciscoon.

Siellä Uppis kohtaa Annen isän, sammakkomiehen. Tämän asunnosta Uppis ihailee Golden Gate -siltaa. Miehellä on Elossa Olevien Myrkyllisten Eläinten Näyttely ja Uppis saa kuunnella kuulokkeilla mansikkasammakon naurua, jota Anne matki jo lentokoneessa. Uppis on sitä mieltä, että myrkkysammakkoa vaarallisempaa on luonnon ja elinympäristön myrkyttäminen. Annen äiti ei kuulemma halua että Uppis on tekemisissä Annen kanssa, koska pelkää, että sillä on suonissaan villiä jääkarhun verta. Niinpä Uppis joutuu ulos ja jää istumaan jalkakäytävälle ja ihmettelemään tilannettaan. Siinä hän saa naiselta banaanin ja tutustuu pikimustaan mieheen.

San Franciscoon saapuneet isoäiti, Reeta ja Laulava kuulevat Annelta, että Uppis on saanut matkapassit. Niinpä nämä menevät ruokapaikkaan syömään maksalaatikkoa ja jäätelöä ja tekemään toimintasuunnitelman, johon sisältyvät etsintäkuulutukset, lehti-ilmoitukset, radiokuulutukset ja katoamisilmoitus poliisille. Matkalaiset ovat majoittuneet Kultaisen Kissan majataloon. Matkalla poliisilaitokselle Reeta näkee kun Uppis nousee kuorma-autoon ja katoaa sen myötä.

Kuorma-auto kuuluu suomalaiselle Pertsalle, joka on matkalla Yosemiten punapuumetsiin rakentamaan tilauksesta saunaa. Autoradiosta kuullaan Uppiksen matkakumppaneiden järjestämä tiedotus. Saavuttaessa metsänvartijan toimistolle Pertsa ja Uppis lähettävät sähkösanoman etsijöille ja majoittuvat yöksi telttaan.

Kultaisen Kissan majatalossa isoäiti varustautuu huolellisesti etsintämatkalle. Tavaroita varten on vuokrattava maastoauto peräkärryineen. Kaupungin ulosmenotiellä poliisi pysäyttää matkalaiset, koska isoäiti on ajanut energiansäästökaistalla vajaalla miehityksellä. Todistaakseen olevansa henki Laulava lausuu – kylläkin väärin – poliisille Byronin runoa "Hyvästi rannat himmenneet".

Yosemitessa Uppis kohtaa yöllä kymmenen kesyyntynyttä mustaa karhua, jotka ovat tulleet Pertsan eväsrepulle. Uppis valehtelee olevansa karhu Pohjolasta, jolla on villi luonto ja jonka suonissa virtaa jääkarhun verta. Säästääkseen ruokatarpeet Uppis tarinoi koko yön, mutta huomaamattaan osallistuu itsekin eväiden hävittämiseen. Lopulta karhut nukahtavat ja pakenevat sitten heräävää Pertsaa. Uppis luulee nähneensä unta karhuista. Pertsa opettaa sitten Uppista kuuntelemaan punapuun puhetta. Metsänvartijalle jätetään viesti edelleen toimitettavaksi, että on lähdetty autioituneeseen kultakaupunkiin saunaa rakentamaan.

Kultakaupunki on ollut hylättynä 50 vuotta. Uppis ja Pertsa muistelevat Maamme-laulun säkeitä "on maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet". Kaupungista löytyy vain Koirankasvo-Yrjö, joka on saanut nimensä siitä, että hänen kasvonpiirteensä muistuttavat kiinanpalatsikoiraa. Yrjö on unohtanut jopa puhekielen, vaikka osaakin vielä lukea ja kirjoittaa. Uppis oppii kuitenkin viidessä päivässä tulkitsemaan Yrjön omaa kieltä ja kirjoittaa Koirankasvo-Yrjön tarinan, joka on esiteltävän kirjan lopussa. Lapsena Yrjöä on kutsuttu Pennunnaama-ukkeliksi ja hän on harrastanut kaivamista jo pienestä pitäen. Kultakaupungissa muut olivat päättäneet jättää paikan äkillisesti kultavarojen ehtyessä. Yrjö oli silloin niin syvällä kaivamassa ettei huomannut muiden lähtöä. Yksin jäänyt Yrjö löysi kuitenkin vielä kultaa ja lähetti ylimääräiset kultalöydöt nälänhädän uhreille. Hän ei juuri välitä Rolls-Roycen kaltaisista asioista, vaikka hänellä olisi niihin varaa. Yrjö tarjoaisi saunan rakentamisesta maksuksi kultakimpaletta, mutta Pertsa arvostaa toisenlaista "kultaa", jolla on punainen tukka ja kesakoita nenällä ja Uppiskin kaipaa vain Reetaa. Saunan valmistuttua Yrjölle jätetään paperilappu, että on jatkettu matkaa Tyynen valtameren rannalle.

Tällä välin Isoäiti, Reeta ja Laulava ovat saapuneet Yosemiteen metsänvartijan luo. Asioidessaan metsässä Laulava yrittää karkottaa kuonolleen istahtaneen perhosen. Tämän seurauksena se harhailee viikon verran teillä tietymättömillä ja oppii lukemaan Luonnon Suurta Kirjaa virvatulineen kaikkineen. Lopulta päästään matkalle kultakaupunkiin. Kuinka ollakaan, matkalla kohdataan Pertsan kuorma-auto, mutta kun kumpikin seurue ihailee omalla puolellaan avautuvia näkymiä, jää toinen seurue tunnistamatta. Kultakaupungissa isoäidin seurue saa tietää Pertsan ja Uppiksen lähteneen. Matkalaiset saavat kuitenkin makeat löylyt Koirankasvo-Yrjön uudessa saunassa ennen kuin matkaa jatketaan seuraavana päivänä. Laulava uneksii ralliautoilijan urasta ja leikkii olevansa Keke Rosberg.

Pertsan ja Uppiksen saapuessa Tyynen valtameren rannalle sää on sen verran aurinkoinen, että laakealla kivellä voidaan paistaa kananmunia. Ranta on niin hieno, että se voittaa Uppiksen entisen mielirantapaikan, Kesämaan. Nähdään merileijonia ja pelikaaneja ja luultavasti valkohaitkin ovat lähettyvillä merileijonia väijymässä.

Pertsa paljastaa Uppikselle, että tänne on tultu sitä varten, että hän on menossa naimisiin lähistöllä asuvan Nancyn kanssa. Kuten arvata saattaa, tällä on punainen tukka ja kesakoita nenällä. Pertsa pyytää Uppista sulhaspojaksi, jonka tehtäviin kuuluisi nyt poimia morsiamelle kukkakimppu. Uppis kyselee Pertsalta rakkaudesta ja suutelemisesta ja miettii, että ehkä silläkin on joskus pikkuinen perhe.

Lopussa tanssitaan sitten Pertsan ja Nancyn häitä. Uppis ei oikein ole selvillä käytöstavoista puuttuessaan papin puheeseen ja Pertsan tarvitsema vihkisormuskin on unohtunut sen kirsun päähän. Juhlapaikalle osuva isoäidin seurue huomaa jotain erikoista olevan tekeillä ja Reetan uteliaisuus saa seurueen jäämään paikalle. Uppis on juuri tanssimassa villiä intiaanitanssia morsiamen kanssa. Iloisen jälleennäkemisen jälkeen Nancyn sukulaispoika William onnistuu sytyttämään kynttilällä ilotulitusraketit ennen aikojaan. Tähtisaderaketit vievät Uppiksen ja Reetan yläilmoihin ja edelleen mereen ihailemaan kuunsiltaa.

Teltassa vietetyn yön jälkeen päästään kotimatkalle. Ensin ollaan kuitenkin kaksi päivää New Yorkissa ja tutustutaan Vapauden patsaaseen ja Empire State Buildingiin. Uppis leikkii sitten olevansa Vapauden patsas ja pitää jäätelötötteröä soihtuna.

Kennedyn lentokentällä Laulava joutuu taas piiloutumaan isoäidin hameisiin. Lentokoneessa Uppis alkaa runoilla Lentäjän marssia, jonka hän on luvannut Jamppa Vainiolle ja Ville Varikselle. Tapansa mukaan Uppis ja Laulava ovat matkan varrella aina tilaisuuden tullen tehneet enemmäkin runoja ja lauluja. Tämänkertainen on sen verran hieno, että se lentäjien mielestä sopisi vaikka Euroviisuihin. Reeta ryhtyy tekemään matkapäiväkirjaa. Kun vihdoin saavutaan Helsinkiin ovat isoisä, isä ja äiti vastassa ja voi alkaa varsinainen juttutupa matkan kokemuksista. Uppo-Nalle miettii, että parasta on kun hän tuntee kuin tunteekin pitäneensä itsensä koko matkan ajan miehenä. Kotiinpaluun jälkeen hän saa vielä kortin Koirankasvo-Yrjöltä, joka on sinä päivänä kaivanut kymmenen syvää ja siistiä kuoppaa.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.