Unto Oksala
Unto Johannes Oksala (15. maaliskuuta 1915 Jyväskylä – 6. elokuuta 1995 Tampere) oli Suomen ilmavoimien lentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Ritariksi nimitettäessä hänen sotilasarvonsa oli lentomestari. Oksala suoritti talvi-, jatko- ja Lapin sodissa yhteensä 132 sotalentoa.[1]
Elämä ja sotilasura muokkaa
Oksala syntyi Jyväskylässä, Keski-Suomessa, kangaskauppias Väinö ja Aino (o.s. Ottelin) Oksalan perheeseen. Käytyään kolme luokkaa Tampereen klassillista lukiota, Oksala astui suorittamaan asepalvelustaan Ilmailukouluun 17. syyskuuta 1935. Kersantiksi ylennetty Oksala aloitti aktiivipalveluksensa 13. maaliskuuta 1936 Lentoasema 6:en Lentolaivue 44:ssä. Oksala toimi ensin Junkers K.43 -koneiden ja vuodesta 1937 lähtien Bristol Blenheim -pommikoneiden ohjaajana. Talvisodassa Oksala lensi 40 sotalentoa Lentolaivue 44:n 2. lentueessa. Hänet ylennettiin vääpeliksi 27. helmikuuta 1940.[2]
Jatkosodan alkaessa Oksala jatkoi lentämistä Lentolaivue 44:n 1. lentueessa. Hänet ylennettiin lentomestariksi 8. syyskuuta 1941. Saman vuoden lokakuussa hänet siirrettiin 3. lentueeseen, jossa hän lensi sodan loppuun asti. Laivueen kaluston vaihtuessa Junkers Ju 88 -koneisiin keväällä 1943, Oksala oli yksi lentäjistä, jotka lensivät koneet Tutowista Suomeen. Ilmavoimien komentajan, kenraaliluutnantti J. F. Lundqvistin 20. huhtikuuta 1943 tekemän esityksen ja 2. heinäkuuta 1943 tehdyn lisäesityksen jälkeen Oksala nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. marraskuuta 1943 numerolla 122. Nimitysperusteluissa mainitaan muun muassa rohkeus, taitavuus ja harkitsevuus lentäjänä.[3]
Sotien jälkeen Oksala jatkoi Junkers-koneiden ohjaajana Pommituslentolaivue 43:ssa aina 5. elokuuta 1948 asti, jolloin hän erosi ilmavoimista omasta pyynnöstään. Oksala työskenteli tämän jälkeen Suomen Merivakuutus Oy:ssä ja Hämeen museossa.[2]
Lähteet muokkaa
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Espoo: Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.