Wikipedia

United Airlinesin lento 175

 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

United Airlinesin lento 175 oli yksi syyskuun 11. päivän iskujen lennoista. Lennon suunniteltu reitti oli Loganin kansainväliseltä lentoasemalta Los Angelesin lentoasemalle. 30 minuuttia lentokoneen nousun jälkeen viisi terroristia tunkeutui lentokoneen ohjaamoon surmaten molemmat lentäjät. Lentäjäksi kouluttautunut Marwan al-Shehhi siirtyi koneen ohjaimiin ja ohjasi koneen kohti New Yorkin World Trade Centerin etelätornia. Lennonjohto huomasi pian jonkin olleen vialla, kun koneesta ei vastannut heidän kutsuunsa. Samanaikaisesti useat matkustajat ja miehistö soittivat puhelimillaan koneesta ilmoittaakseen kaappaajista sekä matkustajien ja miehistön loukkaantumisista.

United Airlinesin lento 175
Lennon reitti Bostonista New Yorkiin.
Lennon reitti Bostonista New Yorkiin.
Yhteenveto
Päivämäärä 11. syyskuuta 2001
Onnettomuustyyppi kaappaus
Tapahtumapaikka World Trade Center
Lähtöpaikka Loganin kansainvälinen lentoasema
Määränpää Los Angelesin kansainvälinen lentoasema
Kuolleita 65 lentokoneessa, yli 600 WTC:n etelätornissa
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Boeing 767-200ER
Lentoyhtiö United Airlines
Rekisteritunnus N612UA[1]
Matkustajia 56 (mukaan lukien 5 kaappaajaa)
Miehistöä 9

Lentokone törmäsi World Trade Centerin etelätorniin kello 9.03 EDT surmaten kaikki koneessa olleet 65 henkilöä.[2] Lento oli suunniteltu seuraamaan American Airlinesin lentoa 11, jonka toinen terroristiryhmä oli lentänyt pohjoistornia päin 17 minuuttia aikaisemmin. Lennon 175 törmäys nähtiin ympäri maailmaa televisiosta suorana lähetyksenä. Tämän myötä ihmiset alkoivat ymmärtää, että molemmat törmäykset olivat tahallisia – ennen toista törmäystä ensimmäisen koneen törmäystä oli pidetty onnettomuutena. Isku ja sen seuraama tulipalo saivat etelätornin romahtamaan 56 minuuttia myöhemmin, mikä johti yhä useamman ihmisen kuolemaan.

Tausta muokkaa

 
N612UA, kaapattu kone, rullaamassa San Franciscon kansainvälisellä lentoasemalla vuonna 1999.

United Airlinesin lennon 175 kaappausryhmää johti Marwan al-Shehhi, joka oli kotoisin Arabiemiraateista. Al-Shehhi suoritti kaupallisen lentäjän lupakirjan koulutusta Etelä-Floridassa yhdessä lennon 11 kaappaajan ja johtajan Mohammed Attan kanssa. Lennon 175 kaappaajiin kuuluivat al-Shehhin lisäksi Arabiemiraateista kotoisin oleva Fayez Banihammad, ja kolme saudia: veljekset Hamza al-Ghamdi ja Ahmed al-Ghamdi, sekä Mohand al-Shehri. Marwan al-Shehhi osti 13. elokuuta 2001 kaksi neljätuumaista taskuveistä, kun Hamza al-Ghamdi osti Leatherman Wace -monitoimityökalun.[3][4] Saman vuoden syyskuun alussa lennon 175 kaappaajat saapuivat Bostoniin Floridasta. Al-Ghamdit saapuivat yhdessä 7. syyskuuta, ja kirjautuivat sisään Charles-hotelliin Cambridgessa. Seuraavana päivänä he siirtyivät Days Inn -hotelliin Bostoniin. Fayez Banihammad lensi Floridasta Bostoniin yhdessä Mohand al-Shehrin kanssa 8. syyskuuta, ja he majoittuivat Milner-hotellissa Bostonissa. Marwan al-Shehhi saapui Bostoniin 9. syyskuuta ja majoittui Milner-hotellissa, jossa jakoi huoneensa Mohammed Attan kanssa.[5]

Lento muokkaa

Lento lennettiin Boeing 767-222 -koneella, joka oli valmistettu vuonna 1983.[6] Koneessa oli 168 matkustajapaikkaa (10 ensimmäisessä luokassa, 32 liikemiesluokassa ja 126 turistiluokassa). Turmalennolla oli vain 56 matkustajaa ja yhdeksän miehistön jäsentä, eli 33 prosenttia koneen kapasiteetista.[7] Miehistöön kuuluivat muun muassa kapteeni Victor Saracini, perämies Michael Horrocks ja matkustamohenkilökuntaan Robert Fangman, Amy Jarret, Amy King, Kathryn Laborie, Alfred Marchand, Michael Tarrou, ja Alicia Titus.[8] Kaappaajia lukuun ottamatta lennon matkustajista 35 oli miehiä, 12 naisia ja neljä alle viisivuotiaita.[9]

Nousu koneeseen muokkaa

Hamza al-Dhamdi ja Ahmed al-Ghamdi kirjautuivat ulos hotellistaan ja kutsuivat taksin viemään heidät Loganin kansainväliselle lentoasemalle.[10] He saapuivat United Airlinesin lähtöselvitystiskille Terminaali C:ssä kello 6.20, ja Ahmed al-Ghamdi lähtöselvitti kaksi laukkua. Molemmat kaappaajat ilmoittivat haluavansa ostaa liput, vaikka heillä oli jo paperiset liput. Heillä oli vaikeuksia vastata standardien mukaisiin turvallisuuskysymyksiin, joten lähtöselvitysvirkailija toisti kysymykset erittäin hitaasti kunnes miehet osasivat vastata niihin.[4][11] Marwan al-Shehhi selvitti laukkunsa kello 6.45, ja loput kaappaajat, Fayez Banihammad ja Mohand al-Shehri kello 6.53. Banihammadilla oli kaksi laukkua.[4] Yksikään kaappaaja ei jäänyt kiinni turvatarkastuksessa.[12] Al-Shehhi ja muut kaappaajat nousivat koneeseen kello 7.23 ja 7.28 välisenä aikana. Banihammad nousi koneeseen ensimmäisenä, ja istui ensimmäisessä luokassa paikalla 2A, kun Mohand al-Shehri oli paikalla 2B. Kello 7.27, Shehhi ja Ahmed al-Ghamdi nousivat koneeseen, ja istuivat liikemiesluokassa paikoilla 6C ja 9D. Minuuttia myöhemmin Hamza al-Ghamdi saapui koneeseen ja istui paikalle 9C.[4][12] Lennon oli määrä lähteä aikataulun mukaan kello 8.00 Los Angelesiin. 51 matkustajaa ja viisi kaappaajaa olivat nousseet koneeseen Terminaali C:n portilta 19. Kone alkoi rullata kello 7.58, ja nousi kello 8.13 kiitotieltä 9,[4][13] kun lento 11 kaapattiin. Kone saavutti kello 8.33 matkalentokorkeutensa 31 000 jalkaa, jolloin matkustamon tarjoilun olisi normaalisti pitänyt alkaa.[4] Kello 8.37 lennonjohto kysyi lentäjiltä, josko he olisivat nähneet American Airlinesin lennon 11 konetta. Lentäjät vastasivat koneen olevan 29 000 jalan korkeudessa, ja lennonjohtajat käskivät kääntyä ja välttää kyseistä konetta.[14] Lentäjät ilmoittivat kuulleensa epäilyttävän viestin lentoonlähtönsä aikana lennolta 11. ”Kuulostaa siltä, että joku on ottanut mikrofonin ja käskee kaikkia pysymään paikoillaan”, miehistö raportoi. Tämä oli viimeinen viesti lennolta 175.[15]

Kaappaus muokkaa

Lennon 175 kaappaus tapahtui kello 8.42 ja 8.46 välisenä aikana, kun lento 11 oli vain minuuttien matkan päässä pohjoistornista.[4] Viitaten dokumenttiin Flight 175: As the World Watched, uskotaan, että vahvimmat kaappaajat Fayez Banihammad ja Mohand al-Shehri menivät ohjaamoon ja tappoivat lentäjät, kun Hamza al-Ghamdi ja Ahmed al-Ghamdi alkoivat siirtää matkustajia ja miehistöä koneen takaosaan. Ensimmäinen merkki jostakin epänormaalista lennolla 175 tuli lennonjohdolle kello 8.47, kun koneen toistotutkavastainta säädettiin kahdesti minuutin aikana, ja kone alkoi kääntyä suunnitellulta reitiltään.[13][16] Vastuussa oleva lennonjohtaja ei kuitenkaan huomannut mitään ennen kuin minuutteja myöhemmin kello 8.51.[4] Toisin kuin lennolla 11, joka käänsi toistotutkavastaimensa pois päältä, lennon 175 dataa voitiin yhä monitoroida.[16] Kello 8.51 lento 175 muutti korkeuttaan. Seuraavien kolmen minuutin aikana lennonjohtaja yritti olla yhteydessä koneeseen viisi kertaa, ja käski muita koneita siirtymään kauemmas lennon 175 operoineesta koneesta.[4]

Läheltä piti -tilanne muokkaa

Lento 175 oli lähellä törmäystä Delta Airlinesin lennon 2315 kanssa, kun koneet olivat vain 300 metrin päässä toisistaan. Lennonjohtaja Dave Bottiglia pyysi Deltan lentäjiä varomaan UA175:tä. Bottiglia oli ensimmäinen henkilö lennonjohdossa, joka tajusi, lennon 175 olleen kaapattu, kun hän antoi ohjeet kääntyä. Lento 175 ei vastannut radioviesteihin, vaan sen sijaan kiihdytti samanaikaisesti kohti Deltan lentoa 2315. Lennonjohtaja käski Deltan lentäjiä tehdä tarvittaessa väistöliikkeitä, koska UA175:n toimista ei ole mitään tietoa.[17][18] Hetkeä ennen lennon 175 osumista etelätorniin, se vältti toisen vaaratilanteen Midwest Expressin lennon 7 kanssa, joka oli matkalla New Yorkista Milwaukeehin.[19] Kello 8.58 kone oli New Jerseyn yläpuolella 28 500 jalan korkeudessa ja suuntasi kohti New Yorkin kaupunkia. Viiden minuutin aikana, kun Shehhi teki viimeisen käännöksen New Yorkia kohti, kone putosi viiden minuutin ja neljän sekunnin aikana yli 24 000 jalkaa eli noin 5 000 jalkaa minuutissa.[16] New Yorkin keskuksen lennonjohtaja Dave Bottiglia raportoi kollegoilleen: ”Kone laski korkeutta, ja nyt ovat pudonneet 5 000 jalkaa minuutissa. Tämä on ennenkuulumatonta kaupalliselle lentokoneelle.” [18]

Puhelut muokkaa

Stuertti Robert Fangman, kuten myös kaksi matkustajaa (Peter Hanson ja Brian David Sweeney), soittivat lennolta käyttäen GTE-puhelimia koneen takaosasta. Puhelimen nauhoituksista selvisi myös, että Garnet Bailey yritti neljästi soittaa vaimolleen.[20][21]

Stuertti Robert Fangman soitti United Airlinesin San Franciscon toimistoon kello 8.52 ja puhui Marc Policastron kanssa. Fangman kertoi kaappauksesta ja kuinka kaappaajat lentävät konetta. Hän myös kertoi, että molemmat lentäjät ovat kuolleet, ja että lentoemäntä puukotettiin.[13] Minuutin ja viidentoista sekunnin jälkeen puhelu katkaistiin.[20] Myöhemmin Policastro yritti ottaa yhteyttä koneen ohjaamoon ACARS-järjestelmällä, mutta turhaan.[4] Brian David Sweeney yritti soittaa vaimolleen Julielle kello 8.58, mutta jätti hänelle vain vastaajaan viestin, jossa kertoi, että kone oli kaapattu. Sitten hän soitti vanhemmilleen kello 9.00 ja puhui äitinsä Louisen kanssa. Sweeney kertoi äidilleen kaappauksesta ja kertoi, että matkustajat aikovat hyökätä ohjaamoon ja ottaa koneen ohjat.[13] Kello 8.52 Peter Hanson soitti isälleen Lee Hansonille Eastoniin, Connecticutiin kertoen kaappauksesta. Hanson matkusti vaimonsa Suen ja 2,5-vuotiaan tyttärensä Christinen kanssa, joka ei ollut koskaan lentänyt aikaisemmin. Perhe istui alun perin rivillä 19 paikoilla C, D ja E; kuitenkin Peter soitti isälleen paikalta 30E. Hanson sanoi rauhallisesti, että kaappaajat olivat vallanneet ohjaamon, lentoemäntää oli puukotettu ja mahdollisesti joku muu koneen etuosassa on tapettu. Hän myös kertoi, että kone lentää epämääräisesti. Hän pyysi isäänsä soittamaan United Airlinesin toimistoon, mutta Lee ei saanut yhteyttä ja soitti sen sijaan poliisille.[22][23]

Törmäys muokkaa

 

Kello 9.01, kaksi minuuttia ennen törmäystä, lento 175 jatkoi putoamistaan Lower Manhattanille. New Yorkin lennonjohtokeskus hälytti toisen läheisen lentoliikennettä valvovan yksikön vastuuseen matalalla lentävästä lentokoneesta, jonka kurssia pystyttiin monitoroimaan. Kone oli tullut New Jerseyn ja sitten Staten Islandin yli.[16] Lento 175 syöksyi 960 kilometrin tuntinopeudella päin etelätornin eteläpuolta kello 9.03.02 ja osui kerrosten 77 ja 85 väliin. Koneessa oli noin 38 000 litraa kerosiinia.[16][24] Nuorin koneessa ollut henkilö oli 2,5-vuotias Christine Hanson Grotonista, Massachusettsista, ja vanhin 80-vuotias Dorothy DeAraujo Long Beachista, Kaliforniasta. Satoja henkilöitä kuoli koneen lisäksi myös tornissa, ja tornin romahtamisen yhteydessä. On arvioitu, että 637 ihmistä menehtyi välittömästi tai jäätyään loukkuun torniin. Kun lento 175 osui etelätorniin, useat median edustajat olivat jo paikalla kuvaamassa pohjoistorniin 17 minuuttia aikaisemmin osuneen lennon 11 aiheuttamia tuhoja. Lennon 175 tuhosta saatiin videokuvaa useista pisteistä suoraan televisioihin, ja arviolta 100 kameraa otti kuvia koneesta ennen kuin se osui torniin.[25] Videomateriaalia käytettiin todella paljon päivän uutislähetyksissä, ennen kuin suuret uutistoimistot alkoivat rajoittaa videoidensa käyttöä.[26] Kun kone oli tullut tornin läpi, osia koneen laskutelineistä tuli ulos tornin pohjoispuolella, ja putosi katon läpi, ja Park Place 45–47:n katon läpi West Broadwayn ja Church Streetin välissä (180 metriä pohjoiseen World Trade Centeristä). Koneen osat tuhosivat kolme kerrospalkkia ja vaurioittivat pahoin tornin rakenteita.[27][28][29][30]

Tornin romahdus muokkaa

 
World Trade Center 5:n katon palasia
 
Boeing 767:n moottorin palasia.

Toisin kuin pohjoistornissa, etelätornissa yksi kolmesta portaikosta oli vielä ehjä lentokoneen iskeydyttyä torniin. Portaikko pysyi ehjänä, koska kone osui torniin hieman sivusta, eikä keskeltä, kuten lento 11 osui pohjoistorniin. Vain 18 henkilöä pääsi osumaa saaneelta alueelta portaita pitkin turvallisesti alas ennen kuin torni romahti. Yksi heistä, Stanlei Praimnath oli kerroksessa 81, ja kone osui suoraan hänen toimistoonsa. Hän oli todistamassa koneen tuloa kohti häntä.[18] Toinen koneen siivistä tuli hänen toimistonsa läpi ja kiilautui oviaukkoon 20 metrin päähän hänestä. Jotkut henkilöt osumaa saaneen alueen yläpuolella yrittivät päästä portaita pitkin ylös katolle helikopterin toivossa. Kuitenkin reitti katolle oli lukittu. Joka tapauksessa paksun savun takia katolle ei olisi päässyt helikopterilla. Etelätorni romahti kello 9.59, noin 56 minuutin palamisen jälkeen.

Koneessa olleiden kansalaisuudet muokkaa

Kansalaisuus Matkustajia Miehistöä Yhteensä
  Yhdysvallat 43 9 52
  Saksa 3 0 3
  Iso-Britannia 1 0 1
  Israel 1 0 1
  El Salvador 1 0 1
  Indonesia 1 0 1
  Nepal 1 0 1
Yhteensä 51 9 60

Lähteet muokkaa

  1. ↑ FAA Registry (N612UA) registry.faa.gov.
  2. ↑ Excerpt: A travel day like any other — until some passengers left their seats The Seattle Times. 23.7.2004. Viitattu 7.8.2009.
  3. ↑ Federal Bureau of Investigation: Hijackers' Timeline (PDF) February 4, 2008. NEFA Foundation. Arkistoitu lokakuu 12, 2008. Viitattu 6.10.2008.
  4. ↑ a b c d e f g h i j Staff Monograph on the "Four Flights and Civil Aviation Security" (PDF) September 2005. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Viitattu 8.11.2012.
  5. ↑ Federal Bureau of Investigation: Hijackers' Timeline (PDF) February 4, 2008. NEFA Foundation. Arkistoitu lokakuu 12, 2008. Viitattu 6.10.2008.
  6. ↑ Brief of Accident (PDF) March 7, 2006. National Transportation Safety Board. Arkistoitu kesäkuu 21, 2006. Viitattu 17.6.2008.
  7. ↑ Staff Report – "We Have Some Planes": The Four Flights — a Chronology (PDF) National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Arkistoitu 14.8.2009. Viitattu 17.6.2008.
  8. ↑ "United Airlines Flight 175", CNN. Luettu 2008-06-17. Archived from the original on toukokuu 17, 2008. 
  9. ↑ Flight 175 Victim List alfredny.biz. Arkistoitu 5.9.2019. Viitattu 8.9.2014.
  10. ↑ Federal Bureau of Investigation: Hijackers' Timeline (PDF) February 4, 2008. NEFA Foundation. Arkistoitu lokakuu 12, 2008. Viitattu 6.10.2008.
  11. ↑ Federal Bureau of Investigation: Interview with Gail Jawahir (PDF) September 21, 2001. Intelfiles. Arkistoitu 26.10.2008. Viitattu 23.10.2008.
  12. ↑ a b We Have Some Planes July 2004. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Viitattu 1.7.2011.
  13. ↑ a b c d We Have Some Planes July 2004. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Viitattu 1.7.2011.
  14. ↑ Ellison, Michael. "'We have planes. Stay quiet' – Then silence", The Guardian, October 17, 2001. Luettu 2007-04-18. 
  15. ↑ Wald, Matthew L.. "A Nation Challenged: The Tapes; 'We Have Some Planes,' Hijacker Said on Sept. 11", The New York Times, October 16, 2001. Luettu 2008-06-17. 
  16. ↑ a b c d e Flight Path Study – United Airlines Flight 175 (PDF) National Transportation Safety Board. February 19, 2002. Arkistoitu lokakuu 23, 2011. Viitattu 18.4.2007.
  17. ↑ Report: hijacked plane nearly hit flight from Bradley SouthCoastToday.com. September 12, 2002. Arkistoitu lokakuu 22, 2014. Viitattu 19.8.2012.
  18. ↑ a b c Flight 175: As the World Watched (TLC documentary) December 2005. The Learning Channel.
  19. ↑ Spencer, Lynn (2008). Touching History: The Untold Story of the Drama That Unfolded in the Skies Over America on 9/11. Simon and Schuster, 74–76. ISBN 1-4165-5925-6. 
  20. ↑ a b Exhibit #P200018, United States v. Zacarias Moussaoui United States District Court, Eastern District of Virginia. Arkistoitu 14.8.2012. Viitattu 1.7.2011.
  21. ↑ The Four Flights – Staff Statement No. 4 (PDF) 9/11 Commission. Viitattu 1.7.2011.
  22. ↑ National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States (2004). "Chapter 1", 9-11 Commission Report. Government Printing Office. Viitattu 2011-07-01. 
  23. ↑ Serrano, Richard A.. "Moussaoui Jury Hears the Panic From 9/11", Los Angeles Times, April 11, 2006. Luettu 2008-10-24. 
  24. ↑ NIST NCSTAR 1–5: Reconstruction of the Fires in the World Trade Center Towers (PDF) October 2005. National Institute of Standards and Technology.
  25. ↑ Boxer, Sarah. "One Camera, Then Thousands, Indelibly Etching a Day of Loss", The New York Times, September 11, 2002. Luettu 2008-11-17. 
  26. ↑ Bauder, David. "The violent images of 9–11 will return to television screens, but to what extent?", Boston Globe / Associate Press, August 21, 2002. Luettu 2008-11-10. 
  27. ↑ National Transportation and Safety Board: Radar Data Impact Speed Study (PDF) February 7, 2002. NTSB. Arkistoitu joulukuu 19, 2007. Viitattu 29.12.2010.
  28. ↑ Structural Engineers Association of New York, Noah Klersfeld, Guy Nordenson and Associates, LZA Technology (2003). World Trade Center emergency damage assessment of buildings: Structural Engineers Association of New York inspections of September and October 2001 1. Structural Engineers Association of New York. Viitattu August 3, 2010. 
  29. ↑ (January 3, 2008) World Trade Center emergency damage .... Viitattu August 8, 2010. 
  30. ↑ (May 2002) World Trade Center building .... Viitattu August 8, 2010. 
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta United Airlinesin lento 175.
 

Kirja:Syyskuun 11. päivän iskut


Kirjat ovat artikkelikokoelmia, jotka voidaan tulostaa tai ostaa painettuna kirjana.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=United_Airlinesin_lento_175&oldid=22286069”