Unebi (jap. 畝傍) oli Keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1886 vesillelaskettu panssarikansiristeilijä. Lokakuussa 1886 valmistunut alus katosi vain kolme kuukautta valmistumisensa jälkeen siirtopurjehduksella Ranskasta Japaniin joulukuussa 1886 Etelä-Kiinan merellä Singaporesta Jokohamaan lähdettyään.

Unebi / 畝傍
Unebi lähdössä Le Havresta 1886
Unebi lähdössä Le Havresta 1886
Naval Ensign of Japan.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Forges et Chantiers de la Gironde, Ranska
Kölinlasku 17. toukokuuta 1884
Laskettu vesille 6. huhtikuuta 1886
Palveluskäyttöön lokakuu 1886
Palveluskäytöstä kadonnut merellä joulukuussa 1886
Tekniset tiedot
Uppouma 3 673 t
Pituus 98 m (vesiraja)
Leveys 13,1 m
Syväys 5,72 m
Koneteho 5 500 hv
Nopeus 18,5 solmua
Miehistöä 280-400 miestä
Aseistus 4 × Krupp 24 cm/35 -tykkiä
7 × Krupp 15 cm/35 -tykkiä
2 × QF 6 naulan Hotchkiss -tykkiä
10 × neliputkista 25 mm Nordenfelt -tykkiä
4 × Gatling-konekivääriä
4 × 14" torpedoputkea

TaustaaMuokkaa

Ennen ensimmäistä Kiinan ja Japanin välistä sotaa tapahtunut poliittisen jännityksen kasvaminen aiheutti Japanissa kiinnostuksen hankkia laivastolleen panssarikansiristeilijä. Alustyypin hankintaa puolsivat sen suuri nopeus, vahva aseistus ja panssarointi sekä suhteellisen edullinen hinta, minkä merkitystä korosti Japanin oman telakkateollisuuden kyvyttömyys valmistaa kyseisen kaltaisia aluksia. Lisäksi hankinnan tarvetta lisäsi Kiinan laivastolleen ostamat kaksi taistelulaivaa, panssarikansiristeilijä sekä panssaroidut tykkiveneet.[1] Japanin laivastolle tilattiin kolme panssarikansiristeilijää, joista kaksi Armstrong Whitworthilta ja kolmas Ranskasta.[2]

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 28. toukokuuta 1884 osana viidettä laajennusohjelmaa Société des Forges et Chantiers de la Girondelta Ranskasta, missä köli laskettiin jo ennen sopimuksen allekirjoittamista 27. toukokuuta. Alus laskettiin vesille 6. huhtikuuta 1886 ja se valmistui 18. lokakuuta 1887, jolloin sen hintana oli 1 812 673 jeniä 74 seniä ja 2 riniä.[3]

Aluksen suunnitteli Marmiesse ja sen tarkastivat telakan edustajina Doumerc ja Bernara. Lisäksi sanotaan Émile Bertinin osallistuneen sekä suunnittelutyöhön että rakennustöiden valvontaan. Aluksella oli Britteinsaarilla valmistetuista edeltäjistään poiketen kolmimastoinen 1 120 neliömetrin purjepinnan parkkitakilointi, mikä mahdollisti höyrykoneiden käytön säästöä pitkillä matkoilla, ja neljä raskainta tykkiä oli asennettu aluksen kylkiin valmistetuille hyllyille. Lisäksi aluksen etukansi oli lyhyt ja sen perässä ja keulassa oli korotetut laidat. Aluksella oli niin sanottu risteilijäperä ja suuri törmäyskeula.[4]

Aluksen pääaseina oli neljä yksiputkista Kruppin valmistamaa 24 senttimetrin 35 pituuskaliiperin tykkiä, jotka oli asennettu hyllyille keskilaivaan sillan kohdalle ja kansirakenteiden takaosaan. Apuaseina oli seitsemän yksiputkista Kruppin valmistamaa 15 senttimetrin 35 pituuskaliiperin tykkiä, joista kuusi oli asennettu kyljille pääaseiden välille ja seitsemäs keulassa. Aseistuksen täydensivät kaksi keulaan ja perään asennettua 57 millimetrin pikatykkiä ja kymmenen 25 millimetrin neliputkistä Nordenfelt -tykkiä sekä neljä kymmenenpiippuista 11 millimetrin Nordenfelt -konekivääriä. Alukselle oli asennettu komentosillan sivuille kaksi valonheitintä ja niiden generaattorit olivat lähellä konehuoneita.[5]

Aluksen voimanlähteenä oli kaksi pituussuuntaan asennettua kaksisylinteristä kaksivaihehöyrykonetta, jotka pyörittivät kahta akselia. Tarvittava höyry tuotettiin kuudella hiilikattilalla. Koneisto tuotti 5500-6000 indusoitua hevosvoimaa, jolla saavutettiin 17,5-18,5 solmun maksiminopeus.[6]

PalvelusMuokkaa

Prinssi Fushimi, joka sattui olemaan Pariisissa, osallistui 6. huhtikuuta 1886 aluksen vesillelaskutilaisuuteen. Unebin koeajot ja rakennustöiden loppuunsaattaminen saatiin päätökseen 2. syyskuuta 1887, jolloin aluksen päälliköksi kaavailtu luutnantti Imure, insinööri Mori sekä neljä aliupseeria aloittivat japanilaismiehistön kouluttamisen siirtopurjehdukseen. Japanilaisten apuna olivat telakan asettamat M. LeFabren johtamat 78 ranskalaista.[6]

Alus lähti Le Havresta 18. lokakuuta, mutta se palasi satamaan kovan merenkäynnin aiheuttaman uhan vuoksi vielä samana päivänä. Aallokon tyynnyttyä seuraavana päivänä alus lähti uudelleen matkaan. Alus joutui Välimerellä myrskyyn ja uudelleen Suezin kanavan läpäistyään, jolloin alus keinui ja kallisteli voimakkaasti. Tämän oletettiin johtuvan raskaasti aseistetun aluksen korkealla olevasta painopisteestä. Epäilys merikelpoisuudesta pakotti aluksen poikkeamaan Adenissa, jossa kaksi aluksen päätykeistä siirrettiin maihin.[7]

Unebi saapui Malakansalmen läpäistyään Singaporeen, josta se jatkoi matkaansa hiilestettyään 3. joulukuuta. Sen odotettiin saapuvan Tokionlahdelle joko 12. joulukuuta tai viimeistään seuraavana päivänä. Alus ei kuitenkaan saapunut määräaikana ja siitä ei saatu ilmoitusta vuoden alussakaan. Meijimaru ja Nagasakimaru etsivät kadonnutta alusta Ogasawaransaarelta Filippiineille. Etsintöihin osallistuivat myös Britannian kuninkaallisen laivaston Itä-Aasian laivue etsien alusta Hongkongista etelään. Mikään taho ei kuitenkaan löytänyt merkkejä aluksesta.[8]

Alukselta ei löytynyt eloonjääneitä eikä hylkyä ja siten teoriat sen mystisestä katoamisesta johtivat lukuisiin romaaneihin ja spekulatiivisiin väitteisiin. Virallisen teorian mukaan raskaasti yläpainoinen alus kaatui kovassa merenkäynnissä.[9]

Alus poistettiin keisarillisen Japanin alusluettelosta 19. lokakuuta 1887. Se on ainoa Japanin laivaston alus, joka on kadonnut jälkiä jättämättä. Sen muistomerkki on Aoyaman hautausmaalla Tokiossa.

Aluksen tuhouduttua Japanin hallitus peruutti toisen samankaltaisen aluksen valmistuksen ja se vastaanotti korvauksen telakalta luovuttamatta jääneestä aluksesta. Saatu korvaus käytettiin risteilijä Chiyodan hankintaan.

  Edeltäjä:
Naniwa-luokka
Keisarillisen Japanin laivaston panssarikansiristeilijät Seuraaja:
Matsushima-luokka

LähteetMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unebi.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Brook, Peter: Warships for Export Armstrong Warships 1867–1927. Kent, Englanti: World Ship Society, 1999. ISBN 0-905617-89-4. (englanniksi)
  • Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869-1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1. (englanniksi)
  • Evans, David C. & Peattie, Mark R.: Kaigun: Strategy, Tactics and Technology in the Imperial Japanese Navy, 1887-1942. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 2012. ISBN 978-1-59114-244-7. (englanniksi)
  • Milanovich, Kathrin: Two Ill-fated French-built Japanese Warships - the Protected Cruiser Unebi and the Torpedo Gunboat Chishima. Warship, 2010, XXXII. vsk, s. 170-175. Lontoo, UK: Conway. ISBN 978-1-84486-110-1. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Brook, Peter s. 58-60
  2. Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter s.
  3. Milanovich, Kathrin s. 170 ja 175
  4. Milanovich, Kathrin s. 171
  5. Milanovich, Kathrin s. 171-172
  6. a b Milanovich, Kathrin s. 172
  7. Milanovich, Kathrin s. 172-173
  8. Milanovich, Kathrin s. 173
  9. Evans, David C. & Peattie, Mark R. s. 545

Aiheesta muuallaMuokkaa