Ulrich von Hassell
Ulrich von Hassell (12. marraskuuta 1881 – 8. syyskuuta 1944) oli saksalainen diplomaatti. Hän työskenteli vuosikymmeniä Saksan ulkoministeriön palveluksessa ja toimi Saksan Italian-suurlähettiläänä vuosina 1932–1938. Toisessa maailmansodassa hän otti osaa Adolf Hitlerin vastaisten ryhmien toimintaan ja toimi niiden yhteyshenkilönä. Hänet teloitettiin heinäkuun 20. päivän salaliiton jälkeen, vaikka hän ei itse ottanut osaa salaliittoon.
Elämäkerta muokkaa
Ulrich von Hassell syntyi Anklamissa Pommerissa 12. marraskuuta 1881. Hänen vanhempansa olivat everstiluutnantti Ulrich von Hassell ja Margarete von Stoss. Hän opiskeli lakia ja taloustiedettä Lausannen ja Tübingenin yliopistoissa. Vuonna 1909 hän aloitti uransa diplomaattina. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli Saksan varakonsuli Genovassa Italiassa.[1]
Von Hassell otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan ja haavoittui vakavasti Marnen taistelussa vuonna 1914.[1]
Välittömästi ensimmäisen maailmansodan jälkeen von Hassell liittyi Saksalaiskansalliseen kansanpuolueeseen (DNVP). Hän työskenteli ulkoministeriön palveluksessa Barcelonassa, Roomassa, Kööpenhaminassa ja Belgradissa. Vuonna 1932 hänet nimitettiin Saksan Italian-suurlähettilääksi. Vuonna 1933 hän liittyi Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen,[1] vaikka olikin vuonna 1928 Hitlerin ensimmäistä kertaa tavatessaan todennut, että tämän valtaannousu merkitsisi Saksan tuhoa.[2]
Von Hassell vastusti vuonna 1937 antikomintern-sopimusta, ja hänet erotettiin seuraavana vuonna suurlähettilään tehtävästä. Hän pysyi kuitenkin ulkoministeriön palveluksessa.[1]
Toisen maailmansodan alettua von Hassell toimi maan johtajaa Adolf Hitleriä vastustavien ryhmien välisten yhteyksien neuvottelukanavana. Hänen kauttaan Carl Friedrich Goerdelerin, Ludwig Beckin ja Helmuth James von Moltken johtamat ryhmät kävivät neuvottelujaan. Alkuvuonna 1940 hän oli osallisena laatimassa niin sanottua Arosan muistiota yhdessä Beckin, Goerdelerin ja Johannes Popitzin kanssa. Muistio käsitteli Saksan hallituksen vastaista toimintaa, ja se oli tarkoitettu brittiläiselle diplomaatille lordi Halifaxille. Von Hassell luovutti sen brittiläiselle kontaktilleen Arosassa Sveitsissä 23. helmikuuta 1940.[1]
Von Hassell ei ottanut osaa heinäkuun 20. päivän salaliittoon[1], mutta salaliittolaiset olivat suunnitelleet hänestä maan uutta ulkoministeriä.[2] Salaliiton epäonnistuttua hänet kuitenkin pidätettiin yhdeksän päivää myöhemmin. Hän joutui 6. syyskuuta Roland Freislerin johtamaan kansantuomioistuimeen, joka tuomitsi hänet kuolemaan 8. syyskuuta 1944. Hänet teloitettiin Plötzenseen vankilassa välittömästi tämän jälkeen.[1]
Perhe muokkaa
Suuramiraali Alfred von Tirpitz oli von Hassellin appi.[3] Von Hassell avioitui tämän vanhimman tyttären Ilsen kanssa vuonna 1911.[4] ja myöhemmin kirjoitti appensa elämäkerran. Pariskunta sai neljä lasta[1], joista yksi oli suurlähettiläs Wolf-Ulrich von Hassell.[5]
Lähteet muokkaa
- Kelly, Patrick J.: Tirpitz: And the Imperial German Navy. Indiana University Press, 2011. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Gregory, Don Allen: After Valkyrie: Military and Civilian Consequences of the Attempt to Assassinate Hitler. McFarland, 2018. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)