Ulkopoliittinen instituutti
Ulkopoliittinen instituutti (lyh. UPI; ruots. Utrikespolitiska institutet, engl. The Finnish Institute of International Affairs, FIIA) on suomalainen valtiollinen kansainvälisen politiikan tutkimuslaitos. Se on perustettu kahteen kertaan, ensin vuonna 1961 ja uudelleen 2006. Instituutin johtajana toimii Mika Aaltola.[2]
| Ulkopoliittinen instituutti | |
|---|---|
 |
|
| Tutkimuslaitoksen tiedot | |
| Perustettu | 2006 (Eduskunnan alaisuuteen) |
| Pääkonttori | Helsinki |
| Ministeriö | Eduskunnan alainen tutkimuslaitos |
| Tutkimusala | Kansainväliset suhteet |
| Työntekijöiden määrä | 56 (31.12.2015)[1] |
| Johtaja | Mika Aaltola |
| Kotisivu | |
Alkuperäinen UPI 1961–2006Muokkaa
Alkuperäinen Ulkopoliittinen instituutti perustettiin vuonna 1961 Paasikivi-seuran aloitteesta. Myöhemmin sen taustaorganisaatioksi tuli opetusministeriö.[3]
Instituuttia ylläpiti Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö, joka sai rahoituksensa pääasiassa valtionapuna. Tämä instituutti lakkautettiin vuoden 2006 lopussa.[3] Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö jatkaa toimintaansa edelleen Paasikivi-seuran yhteydessä.
Ulkopoliittinen instituutti 2006–Muokkaa
Suomen eduskunnan satavuotisjuhlaistunnossa kesäkuussa 2006 perustettiin riippumaton tutkimuslaitos, joka keskittyy toiminnassaan kansainvälisiin suhteisiin ja Euroopan unioniin. Instituutin tehtävänä on tuottaa korkeatasoista tutkimusta, joka palvelee myös poliittista päätöksentekoa. Instituutin perusrahoituksesta huolehtii eduskunta. Instituutin toimitilat sijaitsevat Helsingissä.
Ulkopoliittisen instituutin tutkimustoiminta kohdistuu erityisesti Euroopan unioniin ja sen ulkosuhteisiin, kansainväliseen ympäristö- ja luonnonvarapolitiikkaan, Venäjän sisäisen kehityksen ja kansainvälisten tekijöiden vuorovaikutukseen sekä kansainvälisen järjestelmän murrokseen, erityisesti Kiinan ja Yhdysvaltojen muuttuvaan asemaan. Instituutin tutkimuksen tavoitteena on tuottaa korkeatasoista ja selkeää aineistoa tieteelliselle yhteisölle, poliittisille päättäjille ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toiminnassaan instituutti pitää yllä aktiivisia kansainvälisiä suhteita.
Kotimaisten ja kansainvälisten luentojen ja seminaarien järjestäminen on keskeinen osa Ulkopoliittisen instituutin toimintaa. Instituutti julkaisee myös Ulkopolitiikka-lehteä sekä raportteja tutkimustuloksista ja ajankohtaisista kansainvälisistä kysymyksistä. Lisäksi instituutti ylläpitää Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkistoa ja kronologiaa osoitteessa www.eilen.fi.
Instituutin nykyinen johtaja Mika Aaltola on ensimmäinen, joka valittiin tehtäväänsä puolueiden ulkopuolelta.[4]
OrganisaatioMuokkaa
HallitusMuokkaa
Ulkopoliittista instituuttia johtaa eduskunnan nimittämä hallitus, joka päättää muun muassa instituutin taloudesta ja tutkimusohjelmasta, jota sen tutkijat toteuttavat tieteellisen autonomian periaatteiden mukaisesti. Hallitus nimittää instituutin johtajan
KokoonpanoMuokkaa
- Kai Sauer, (Puheenjohtaja), alivaltiosihteeri, ulkoministeriö
- Anu Kantola, (Varapuheenjohtaja) professori, Helsingin yliopisto
- Risto Heiskala, professori,Tampereen yliopisto
- Ville Kaunisto, kansanedustaja (Kok)
- Kimmo Kiljunen, kansanedustaja (Sdp)
- René Nyberg, suurlähettiläs
- Sakari Puisto, kansanedustaja (PS)
- Paula Vanninen, professori, Helsingin yliopisto
- Lauri Voionmaa, pääministerin erityisavustaja
NeuvottelukuntaMuokkaa
Instituutilla on myös eduskunnan kansliatoimikunnan nimittämä neuvottelukunta, johon kuuluu enintään kahdeksan kansanedustajaa ja 12 tutkimuslaitoksen keskeisten yhteistyötahojen edustajaa.[6] Sen tehtävä on seurata instituutin toimintaa ja ylläpitää ja kehittää tutkimuslaitoksen yhteyksiä sen keskeisimpiin yhteistyötahoihin. Lisäksi neuvottelukunta seuraa tutkimuslaitoksen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Neuvottelukunnan toimikausi on neljä vuotta.[7]
KokoonpanoMuokkaa
- Mikko Savola, puheenjohtaja (kesk.)
- Saara-Sofia Sirén, varapuheenjohtaja (kok.)
- Sanna Antikainen (ps.)
- Sari Essayah (kd.)
- Atte Harjanne (vihr.)
- Merja Kyllönen (vas.)
- Mats Löfström (rkp.)
- Kristiina Salonen (sd.)
- Erkki Tuomioja (sd.)
- Matti Anttonen, valtiosihteeri, ulkoministeriö
- Kaisamari Hintikka, Espoon hiippakunnan piispa
- Frank Johansson, toiminnanjohtaja, Amnesty Internationalin Suomen osasto
- Iikka Korhonen, johtaja, Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos (BOFIT)
- Rinna Kullaa, globaalihistorian tenure track -professori, Tampereen yliopisto; vieraileva professori, Wienin yliopisto
- Kristiina Kumpula, pääsihteeri, Suomen Punainen Risti
- Laura Lodenius, toiminnanjohtaja, Rauhanliitto
- Kaius Niemi, vastaava päätoimittaja, Helsingin Sanomat
- Antti Peltomäki, EU-komission Suomen edustuston päällikkö
- Kirsi Pimiä, kansliapäällikkö, sisäministeriö
- Teivo Teivainen, maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto
Henkilökuntaa ja tutkijoitaMuokkaa
| ulkopoliittisen instituutin henkilökuntaa ja tutkijoita | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| henkilö | tehtävä | tutkimusala I | tutkimusala II | tutkimusala III | muuta | |||
| Toni Alaranta | tutkija | [2] | ||||||
| Maria Annala | tutkija | [2] | ||||||
| Veera Laine | tutkijatohtori | [2] | ||||||
| Jussi Lassila | vanhempi tutkija | Venäjä | [2] | |||||
| Arkady Moshes | ohjelmajohtaja | [2] | ||||||
| Sinikukka Saari | johtava tutkija | Venäjä | [2] | |||||
| Charly Salonius-Pasternak | johtava tutkija | Yhdysvallat | [2] | |||||
Arkady Moshes työskentelee myös Washington D.C:ssä päämajaansa pitävän yhdysvaltalaisen Carnegie-säätiön palveluksessa.[8]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
KritiikkiäMuokkaa
Instituutin toiminnan ja selvitysten on usein mediassa arvioitu olevan poliittisesti värittynyttä. Kansanedustaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen Sirkka-Liisa Anttila piti vuonna 2016 Ulkopoliittista instituuttia "Naton haarakonttorina"[9]. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on arvostellut instituuttia siitä, että se tuottaa pikemminkin mielipiteellisiä näkemyksiä kuin oikea-aikaista informaatiota ja analyysia.[10] Ulkopoliittisen instituutin aiempi johtaja Teija Tiilikainen on toiminut myös kokoomuslaisten ministerien, mm. Alexander Stubbin, poliittisena valtiosihteerinä.
MediassaMuokkaa
Instituutin tutkija Teemu Sinkkonen arvioi syyskuussa 2015, että ”tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista” näyttää olevan pelkkää satua, ja vertasi sitä Punahilkkaan.[10]
LähteetMuokkaa
- Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia EILEN. Viitattu 25.2.2020.
ViitteetMuokkaa
- ↑ Tilinpäätös ja toimintakertomus 2020 (PDF) Ulkopoliittinen instituutti. Viitattu 25.11.2021.
- ↑ a b c d e f g h Henkilöt FIIA – Finnish Institute of International Affairs. Viitattu 25.2.2020.
- ↑ a b Tarkka, Jukka: Tutkimusinstituutti, joka ei tutkinut. Helsingin Sanomat. 6.5.2012. Arkistoitu 8.5.2012. Viitattu 25.2.2020.
- ↑ Arhippainen, Vera: Behov och förtroende kan få Mika Aaltola att ställa upp i presidentvalet. Hufvudstadsbladet, 28.5.2022, s. 8. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ulkopoliittisen instituutin hallitus 2020–2024 Ulkopoliittinen instituutti. Viitattu 25.11.2021.
- ↑ Laki kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitoksesta 544/2006 Finlex. Viitattu 25.11.2021.
- ↑ Neuvottelukunta Ulkopoliittinen instituutti. Viitattu 25.11.2021.
- ↑ Arkady Moshes Carnegie Endowment for International Peace. Viitattu 28.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Kosonen, Juha: Sirkka-Liisa Anttila pitää Ulkopoliittista instituuttia Naton haarakonttorina. Akaan Seutu. 7.9.2016. Arkistoitu 8.10.2016. Viitattu 10.9.2016.
- ↑ a b Välimaa, Mikko: Eturivin terrorismistutkija piti Isis-uhkaa ”täytenä satuna” – näin pieleen arvio meni. Helsingin Uutiset. 16.11.2015. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 16.11.2015.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Apunen, Osmo: Silmän politiikkaa: Ulkopoliittinen instituutti 1961–2006. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25728-8.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Ulkopoliittisen instituutin verkkosivut
- Utrikespolitiska institutet hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)