Avaa päävalikko

Ulkopalsta

kausiluonteisesti käytössä ollut, erillään rintamaiden kotikylästä ja -tilasta sijainnut asuinpaikka nautinta-alueineen

Ulkopalsta eli ulkotila eli takalikkotila[1] oli maakirjaan omalla numerollaan ja maakirjaverollaan merkitty pieni itsenäinen tila, jolle ei kuitenkaan sen pienuuden vuoksi verollepanossa merkitty manttaalia.[1][2] Maakirjan pito lopetettiin 1953.[3] Jos ulkopalstalla ei asuttu, sitä viljeltiin tavallisesti toisessa lohkokunnassa sijaitsevan päätalon työvoimalla ja välineillä.[2] Vaikka ulkopalsta sijaitsi toisen kylän rajojen sisällä, se luettiin isojaossa pääkylään kuuluvaksi tavallisena taloille kyläluvun mukaan jaettavana maana.[4] Jos ulkopalstan rajoja ei ollut määritelty, sai tällainen tila isojaossa kylän tilusalasta saman verran kuin sen riidattomien rajojen sisälle oli kuulunut. Ulkopalsta sai myös lohkokunnassa mahdollisesti olevasta liikamaasta niin paljon metsää ja takamaata kuin sillä aiemmin ollut maakirjavero edellytti.[1] Takamaa tarkoitti aikoinaan tilaan kuuluvaa melko pientä maa-aluetta toisessa kylässä.[5] Yleisemmin ulkopalstaksi kutsutaan kaukana talosta sijaitsevaa tilusta.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Iso tietosanakirja, Otava 1938, osa 14, palsta 639, hakusana ulkopalsta.
  2. a b c Nykysuomen sanakirja,WSOY 1951–1961, hakusana ulkopalsta.
  3. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963, osa 5, palstat 1092–1093, hakusana maakirja.
  4. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1966, osa 22, palsta 44, hakusana ulkopalsta.
  5. Nykysuomen sanakirja, WSOY 1951–1961, hakusana takamaa.