Ulkonaliikkumiskielto Suomessa
Ulkonaliikkumiskielto on hallitsevan järjestysvallan vastatoimenpide levottomissa tai muuten poikkeuksellisissa oloissa. Se säädetään useimmiten yöajaksi (öinen ulkonaliikkumiskielto) ja sen alkaminen sekä päättyminen on tavallisesti määrätty tarkalleen tietyksi kellonajaksi. Tässä artikkelissa käsitellään ulkonaliikkumiskieltoa Suomessa.
Historiaa muokkaa
Suomessa öisistä ulkonaliikkumiskielloista päätettiin paikoitellen ainakin Etelä-Pohjanmaalle 1700-luvun lopulta alkaen, ja ne jatkuivat 1890-luvulle saakka. Etelä-Pohjanmaan öiset ulkonaliikkumiskiellot kirjattiin pitäjänsopimuksiin tai pitäjänlakeihin.
Etelä-Pohjanmaalla ulkonaliikkumiskiellot syntyivät viranomaisten ja papiston pyrkimyksistä estää nuorten yöjuoksut, joiksi tulkittiin kaikkinainen liikkuminen oman kotipiirin ulkopuolella tietyn kellonajan jälkeen. Kun öisen ulkonaliikkumiskiellon rikkojia sakotettiin käräjillä, tämä tarkoitti käytännössä yöjuoksun kriminalisointia. Tiettävästi ensimmäisenä öinen ulkonaliikkumiskielto määrättiin Vähäänkyröön vuonna 1779 kello kymmeneksi, Pirttikylä seurasi esimerkkiä vuonna 1782 ja Mustasaari 1785.[1]
Ulkonaliikkumiskiellot yleistyivät Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla. Lapualle määrättiin vuonna 1817 sunnuntai-iltoja koskenut öinen ulkonaliikkumiskielto, joka vuonna 1843 laajennettiin myös arkipäiviin. Lapuan hallitussäännön 7. pykälän sanamuoto kuuluu seuraavasti: “Se, elikkä ne työtätekewästä kansasta, jotka ilman laillista ja tarpeellista asiata, kello kymmenen jälkeen ehtoolla 1:stä päiwästä Touko kuusa 1:seen päiwään Syyskuusa, ja kello yhdeksän jälkeen ehtoolla muulla ajalla wuodesa oleskelewat pois kotoa, langetettakoon kahden hopia Ruplan sakkoon joka kerralta kuin he niin tawataan”.[2]
Laihialla öinen ulkonaliikkumiskielto tuli käyttöön vuonna 1818, mutta Isossakyrössä vasta 1842. Vuosisadan puolivälissä (1840–59) öinen ulkonaliikkumiskielto oli voimassa Kyrönmaan kaikissa kolmessa (Isokyrö, Vähäkyrö, Laihia) pitäjässä, Mustasaaressa, Maalahdella, Vöyrillä ja Lapualla sekä niiden kappeliseurakunnissa. Seinäjoelle 1871 säädetty öinen ulkonaliikkumiskielto koski vain palkollisia.[3]
Ulkonaliikkumiskielto alkoi 1800-luvulla tavallisesti kesäisin kello kymmenen ja talvisin tuntia aikaisemmin. Tosin Laihian ulkonaliikkumiskielto alkoi alun perin kesäisin kello kaksitoista, mutta 1868 se aikaistettiin kymmeneksi illalla. Ulkonaliikkumiskiellon kestosta ei järjestyssäännöissä Laihian poliisijärjestystä lukuun ottamatta ollut määräyksiä, mutta voi otaksua kieltojen päättyneen viimeistään aamuaskareisiin. Laihian vuoden 1868 poliisijärjestyksen mukaan ulkonaliikkumiskielto päättyi aamulla kello neljä.[3]
Ulkonaliikkumiskiellon rikkojista jotkut liikkuivat jalan, mutta useimmat kuitenkin hevosella. Kun Etelä-Pohjanmaalla yleistyivät 1800-luvulla nuorten luvattomat hevosajelut, sakot niistä yhdessä yöjuoksun kanssa nousivat vähintään seitsemään ja Laihialla peräti 25 ruplaan. Eniten sekä ulkonaliikkumiskiellon rikkomuksia, että luvattomia hevosajeluja tapahtui Kyrönmaan pitäjissä ja Suur-Lapualla.[4]
Sekä ulkonaliikkumiskieltoa että hevoston luvatonta käyttöä valvoivat myös nimismiehet, jotka levottomimmissa pitäjissä partioivat kyläteillä. Lisäksi Etelä-Pohjanmaan rintapitäjien keskeisiin kyliin asetettiin oltermannien alaisuuteen 1800-luvulla yövartijoita, joiden tehtävänä oli estää toisten hevosten laitumelta otto. Joskus yövartijat joutuivat väkivaltaisiin yhteenottoihin häjyjen kanssa, jolloin heidän velvollisuutenaan oli tarvittaessa pyytää apua toisilta kylän isänniltä. Käräjillä yövahdit saattoivat esiintyä myös todistajina puukkojunkkareita vastaan.[5]
Öiset ulkonaliikkumiskiellot olivat pitäjäkurin yleisimmin rangaistu rikkomus, joka ehkä voimakkaimmin nostatti esiin puukkojunkkarit. Kaikkiaan öisen ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta Etelä-Pohjanmaan käräjillä sakotettiin 50 vuoden aikana (1840–1889) yli tuhatta eteläpohjalaista, joista suurin osa oli Lapuan ja Laihian suurpitäjistä.[6]
Tavallisesti käräjäsakko ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta oli kaksi ruplaa, Laihialla kuitenkin viisi ruplaa. Pisimmillään öinen ulkonaliikkumiskielto oli voimassa – tosin aika ajoin keskeytyen – Vähässäkyrössä toistasataa vuotta.[7][8]
Sisällissodan aikana muokkaa
Helsingissä oli ulkonaliikkumiskielto voimassa keväällä 1918.[9]
Porvoon valtuuston järjestyslautakunta kielsi kaduilla liikkumisen 16.4.1918 alkaen yöllä klo. 21.00-5.00.[10]
Turun Sanomat raportoi 26.4.1918 otsikolla "Liikkumiskiellot" seuraavaa: ”Punaiset rajoittivat haltuunsa jääneissä kaupngeissa liikkumisvapautta suuresti. Aluksi lienee kaupungeissa yleensä saanut liikkua klo 6 a. – klo 9 i. välisenä aikana. Mutta myöhemmin supistettiin liikkumisaika Turussa klo 6 a.p. – 7 i.p., Helsingissä klo 6 a.p. – 8 i.p. ja Tampereella 8 a.p. – 5. i.p. j.n.e.”[11]
Turun kaupunginkomendantti kuulutti 11.5.1918, että ulkona liikkuminen on sallittu tästä päivästä alkaen kello kymmeneen illalla, joten ulkonaliikkumiskielto oli voimassa toistaiseksi "ilman erikoista lupaa" kello 22.00-4.00.[12]
Kesäkuussa 1918 senaatti kielsi liikkumisen autoilla, moottoripyörillä ja -veneillä "maassa vallitsevan bensiini- ja öljypulan johdosta".[13]
Nykyaikana muokkaa
Valmiuslain 118 § mukaan voidaan tilapäisesti, enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, kieltää oikeus oleskella ja liikkua tietyllä alueella taikka rajoittaa sitä.[14]
Ulkonaliikkumiskieltoa valmisteltiin keväällä 2021 koronaviruspandemian yhteydessä.[15]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Kallio, Reino: Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena sääty-yhteiskunnan aikana. Pohjautuu osin tekijän Jyväskylän yliopistossa 1982 tarkastettuun väitöskirjaan: Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta. Helsinki: Opus Liberum, 2009. ISBN 978-952-92-5261-9.
- Kallio, Reino: Etelä-Pohjanmaan suomalaiskylien oltermannihallinto. Tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1982. ISBN 951-678-680-4.
- Kallio, Reino: Öinen ulkonaliikkumiskielto Etelä-Pohjanmaalla Reino Kallio.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kallio, 2009, s. 44–47
- ↑ Kallio, 2009, s. 73, 122
- ↑ a b Kallio, 2009, s. 73–74, 141
- ↑ Kallio, 2009, s. 80–89
- ↑ Kallio, 2009, s. 80–81
- ↑ Kallio, 2009, s. 111–113
- ↑ Kallio, 1982, s. 232–237
- ↑ Kallio, 2009, s. 73, 146, 150
- ↑ Päätön ruumis sillalla – Helsingin kaduilla nähtiin vuonna 1918 näkyjä suoraan helvetistä Ilta-Sanomat. 3.3.2018. Viitattu 24.3.2021.
- ↑ 17.4.1918 Uusimaa no 17, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.3.2021.
- ↑ 26.4.1918 Turun Sanomat no 4003, s. 6 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.3.2021.
- ↑ 11.5.1918 Uusi Aura no 54, s. 2 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.3.2021.
- ↑ 30.6.1918 Aamulehti no 94, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.3.2021.
- ↑ Valmiuslaki Finlex. Arkistoitu 30.7.2020. Viitattu 21.3.2021.
- ↑ Hallitus valmistelee Suomeen ulkonaliikkumiskieltoa – katso, miten poliisi aikoo valvoa sinun liikkeitäsi ja miten kielto on toteutettu muualla Yle. 3.3.2021. Viitattu 21.3.2021.