USS Sangamon (CVE-26)

USS Sangamon (runkonumerot AO-28, AVG-26, ACV-26 ja CVE-26) oli Yhdysvaltain laivaston tankkerista muunnettu Sangamon-luokan saattuetukialus. Alus oli alun perin Cimarron-luokan laivaston tankkeri, joka oli valmistettu laivaston ja merenkulkukomission T3-S2-A1 piirustusten mukaan.

USS Sangamon
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Federal Shipbuilding and Dry Dock Company, Kearny, New Jersey
Kölinlasku	13. maaliskuuta 1939
Laskettu vesille	4. marraskuuta 1939
Palveluskäyttöön	AO-28: 23. lokakuuta 1940 AVG-26: 25. elokuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä	24. lokakuuta 1945
Loppuvaihe	myyty 11. helmikuuta 1948 romutettu elokuussa 1960
Tekniset tiedot
Uppouma	11 600 t (standardi) 24 665 t (max)
Pituus	169 m
Leveys	34,82 m
Syväys	9,86 m
Nopeus	18 solmua
Miehistöä	830
Aseistus
Aseistus	2 x 5"/51 (127 mm) -ilmatorjuntatykkiä 8 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä 12 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä 25 lentokonetta
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: Sangamon-luokka

Alus tilattiin Standard Oil Companyn aluksena nimellä MV Esso Trenton (MC Hull 7) Kearnystä New Jerseystä Federal Shipbuilding and Dry Dock Companyltä, missä köli laskettiin 13. maaliskuuta 1939. Alus laskettiin vesille vielä saman vuoden lopulla 4. marraskuuta kumminaan rouva Clara Esselbom. Se kuljetti öljyä Meksikonlahden satamista Yhdysvaltain itärannikolle, Kanadaan ja Islantiin. Yhdysvaltain laivasto lunasti 22. lokakuuta 1940 aluksen, joka otettiin palvelukseen seuraavana päivänä tankkerina runkonumerolla AO-28 ensimmäisenä päällikkönään J. H. Duncan.

Palvelus

Aluksi alus oli länsirannikolla ja Havaijilla, kunnes se siirrettiin Atlantin laivastoon keväällä 1941. Puolueettomuusvalvontaan liittyen alus kuljetti öljyä Meksikonlahden satamista itärannikon tukikohtiin, Kanadaan ja Islantiin. Yhdysvaltain liittyessä 7. joulukuuta 1941 toiseen maailmansotaan alus oli Argentiinassa purkamassa lastia. Samalla viikolla alus lähti kohti etelää hakeakseen uuden kuorman.

Vuoden vaihteessa alus määrättiin muutettavaksi apulentotukialukseksi. Se saapui 11. helmikuuta 1942 Hampton Roadsiin, ja kolme päivää myöhemmin aluksen runkonumeto vaihdettiin AVG-26:ksi. Alus poistettiin palveluksesta 25. helmikuuta, ja sen muutostyöt aloitettiin Norfolkin laivastontelakalla.

Kevään ja kesän aikana apulentotukialusten, jotka olivat saaneet uuden nimen saattuetukialus, tarve lisääntyi. Sangamonin ja kolmen muun Cimarron-luokan tankkerin sekä 20 C-3-kauppalaivan muutostyöt jatkuivat kiristetyllä aikataululla. Elokuussa USS Sangamon valmistui luokkansa ensimmäisenä. Muutotöiden aikana alukselle valmistettiin 502 jalkaa pitkä ja 81 jalkaa leveä lentokansi, jossa oli kaksi hissiä ja katapultti. Lisäksi alukselle tehtiin lentokonehangaari, korjauspajat ja materiaalivarastot sekä asennettiin kaikuluotain. Majoituskapasiteettia kasvatettiin mahdollistamaan kasvaneen miehistön ja lentokonehenkilöstön majoittaminen. Alukselle asennettiin lisäksi kaksi kpl viiden tuuman, 22 kpl 40 millimetrin ja 21 kpl 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Aluksen runkonumero vaihdettiin 20. elokuuta ACV-26:ksi, ja viisi vuorokautta myöhemmin se palasi palvelukseen päällikkönään C. W. Wieber.

Chesapeakenlahdella ja Bermudalla tehtyjen koeajojen jälkeen alus palasi telakalle viimeisiä muutoksia varten. Alus lähti 25. lokakuuta itään osana Task Force 34:ää suojatakseen operaatio Torchissa Pohjois-Afrikkaan maihinnousevia joukkoja. Pohjoiseen tukiosastoon liitettynä alus saapui 8. marraskuuta Port Luauteyn edustalle. Alukselle sijoitettu sekalentolaivue 26 (engl. Composite Suadron 26, VC26) lentsi ilmasuojana, sukellusveneentorjunnassa ja maajoukkojen tukena. Kuukauden puolivälissä alus lähti Norfolkiin, josta huollon jälkeen se lähti Panaman kautta Tyynellemerelle.

Tammikuun puolivälissä 1943 alus saapui Uusille-Hebrideille Efateen. Se liitettiin lentotukialusdivisioona 22:een (engl. Carrier Division 22, CarDiv 22), jonka mukana alus oli seuraavat kahdeksan kuukautta Uuden-Caledonian, Uusien-Hebridien ja Salomonien alueella. Alus suojasi USS Suwanneen ja USS Chenangon kanssa huoltosaattueita Guadalcanalille ja Russellille siirtyneitä joukkoja.

Aluksen runkonumero vaihtui 15. heinäkuuta CVE-26:ksi. Elokuussa aluksen tukikohdaksi vaihtui Espiritu Santo, kunnes se palasi syyskuussa huollettavaksi Mare Islandin laivastontelakalle. Alukselle asennettiin uudet järjestelmät lentokannelle ja taistelunjohtokeskukseen.

Alus lähti 19. lokakuuta mukanaan VC37 San Diegosta Espiritu Santoon, mistä se jatkoi 13. marraskuuta. Seuraavana päivänä alus kohtasi Task Force 53:n, jonka mukana se saapui 20. marraskuuta Gilberteille tukemaan Tarawan maihinnousua. Kahden ensimmäisen taistelupäivän aikana aluksen lentokoneet tuhosivat vihollisen pesäkkeitä saarella. Koneet siirrettiin 6. joulukuuta ilmapuolustukseen ja sukellusveneiden torjuntaan.

Alus lähti San Diegoon. Tammikuun 1944 alussa aluksen miehistöä koulutettiin Kalifornian etelärannikolla, mistä se lähti 13. tammikuuta Pearl Harborin kautta Marshallin saarille Kwajaleinin maihinnousuun. Normaalin lentotoiminnan aikana 25. tammikuuta kello 16.51 alukselle laskeutuvan hävittäjän lentäjä ei osunut vaijeriin. Kone läpäisi turvalaitteet ja osui kannella olleisiin lentokoneisiin. Laskeutuvasta koneesta irronnut lisätankki levitti ympärilleen palavaa polttoainetta, joka sytytti kannella olleet lentokoneet. Palo levisi koko kannelle ja liekit ylsivät komentosillan korkeuteen. Palo saatiin hallintaan kello 16.59. Palossa sai surmansa seitsemän ja seitsemän loukkaantui pahoin. Lisäksi 15 kannella ollutta pakeni liekkejä mereen. Näistä vain 13 saatiin pelastettua ja kaksi julistettiin kadonneiksi.

Merellä tehtyjen korjausten jälkeen alus jatkoi maihinnousun ja miehityksen tukemista 31. tammikuuta aina helmikuun puoliväliin. Alus lähti Eniwetokille, missä lentokoneet suojasivat 17. helmikuuta alkaen maihinnousujoukkoja, kunnes se lähti Pearl Harboriin korjattavaksi.

Alus palasi palvelukseen 15. maaliskuuta ja lähti Havaijilta Task Group 50.15:een, jonka se kohtasi 26. maaliskuuta. Kuukauden lopun huhtikuun alkuun alus suojasi ryhmän aluksia Amiraliteettisaarten pohjoispuolella olevalla tankkaus ja täydennysalueella, kun valmistauduttiin Palaulle tehtävään hyökkäykseen. Huhtikuun alussa alus lähti Espiritu Santolle ja kuukauden puolivälissä lähti Uuteen-Guineaan. Alus suojasi 22.-24. huhtikuuta 7. laivastoon liitettynä Aitapen maihinnousua, mistä se siirtyi lepoon pariksi päiväksi Manukselle. Alus palasi Aitapelle, mistä se lähti 5. toukokuuta Espiritu Santolle.

Alus lähti 19. toukokuuta Mariaanien sotatoimien jatkuessa, mistä se lähti 2. kesäkuuta Marshalleille. Alus kohtasi matkalla TF 53:n, minkä jälkeen se Kwajaleinilla olevia joukkoja ja myöhemmin Mariaaneilla. Alus suojasi 17.-20. kesäkuuta Saipanin itäpuolella TF52:n toisen portaan joukkoja.

Filippiinien meren taistelun jälkeen alus vapautui TF53:sta ja liitettiin 21. kesäkuuta TF 52:een. Heinäkuussa alus tuki Saipanin valtausta. Alus lähti 4. heinäkuuta Eniwetokille, jonne se saapui 7. heinäkuuta. Alus lähti alueelta 10. heinäkuuta. Alus suojasi 13. heinäkuuta 1. elokuuta Guamin valtauksen tulitukiryhmää, mistä se palasi 4. elokuuta Eniwetokille. Alus lähti 9. elokuuta lepoon Manukselle.

Alus lähti 9. syyskuuta Seeadlet Harborista Morotaille, missä se tuki 15.-27. syyskuuta hyökkäystä. Maihinnousun jälkeen aluksen lentokoneet siirtyivät suojauksesta lähi-ilmatukeen rynnäköiden ja pommittaen osoitettuja maaleja. Lentokoneet tuhosivat muun muassa Halmaheralla olleen japanilaisten lentotukikohdan.

Alus ankkuroitui 1. lokakuuta Seeadler Harboriin, mistä se lähti 12 päivää myöhemmin TG77.4 mukana Leyten maihinnousuun. Ryhmään kuului 18 saattuetukialusta, jotka oli jaettu kolmeen yksikköön, TU77.4.1-3, ja kutsumaniminä Taffy 1-3. Taffy 1, johon Sangamon kuului suuntasi Mindanaolle.

Ennen Leyten maihinnousua aluksen lentokoneet tukivat etujoukkoa ja iskivät Leyten ja Visayanin lentokentille. Ne tukivat 20. lokakuuta maihinnousua sekä suojasivat kuljetusalusten purkualuetta. Samana päivänä alus joutui ilmahyökkäykseen, jolloin se sai osuman pommista kannelle. Aluksen tuli kaksi reilun neliömetrin reikää, mutta pommi räjähti vasta meressä. Maihinnousun jälkeen japanilaisten käyttämistä lentokentistä tuli aluksen koneiden pääkohde. Aluksen koneet taistelivat 24. lokakuuta maihinnousualueen yllä japanilaisia vastaan. Seuraavana aamuna alukselta lähti lentueet Mindanaonmerelle etsimään Surigaonsalmen taistelusta selvinneitä keisarillisen Japanin laivaston aluksia sekä Leytelle ilmatukitehtäviin.

Taffy 3:n jouduttua keisarillisen Japanin laivaston hyökkäyksen kohteeksi ilmatukitehtäviin määrätty lentue käskettiin Samarille ja saattuetukialukselta lähetettiin uusi osasto auttamaan hyökkäyksen uhkaamaksi joutunutta osastoa. Taffy 1:n koneiden palattua aluksille joutui osasto kamikazehyökkäykseen, jolloin USS Santeehen osui ensiksi kamikaze ja hieman myöhemmin sukellusvene I-56:n laukaisema torpedo. USS Suwanneehen osui kamikaze etummaisen hissin ja keulan väliin. Sangamonin miehistöstä sai taistelussa surmansa yksi ja useita haavoittui. Hyökkäyksen päätyttyä alukselta lähetettiin pelastushenkilöstöä vaurioituneille aluksille. Puoliltapäivin Sangamonin peräsin jumittui ja generaattorit sekä katapultti lakkasivat toimimasta. Viat eivät kuitenkaan estäneet iltapäivän lentotoimintaa.

Sangamon sai 26. lokakuuta hajalle joutuneet lentokoneensa kerättyä ja pääsi aloittamaan ilmatuen maihinnousujoukoille. Kuitenkin kello 12.15 ilmoitettiin japanilaiskoneiden lähestyvän pohjoisesta. Osa hyökkääjistä läpäisi ilmapuolustuksen ja Suwanneehen osui toinen kamikaze. Osasto vetäytyi 29. lokakuuta alueelta. Sangamon laski 3. marraskuuta ankkurinsa Seeadler Harborissa. Kuusi päivää myöhemmin alus lähti Yhdysvaltoihin Washhingtoniin Bremertoniin telakalle huollettavaksi. Telakalle alukselle asennettiin 30. marraskuuta 1944 - 24. tammikuuta 1945 raketteja varten telineet, toinen katapultti, parempi tutkajärjestelmä, uudet 40 millimetrin tykkien asennukset, pommihissi sekä täydennettiin sammutusjärjestelmää.

Alus saapui helmikuun puolivälissä Havaijille, missä sen miehistön koulutus aloitettiin uuden yöhävittäjistä koostuvan lentolaivueen VC-33 kanssa. Alus lähti 5. maaliskuuta Ulithille, jonne se saapui 16. maaliskuuta. Alus liitettiin TU 52.1.1:een, joka oli operaatio Icebergin alkuvaiheen yksikkö.

Alus lähti 21. maaliskuuta Ultihilta Kerama Retton hyökkäysosaston mukana. Osastoa suojatakseen alus oli Okinawan eteläpuolella, mistä se lähetti lentokoneet lähitukeen tukemaan Kerama Retton maihinnousua. Okinawan Hagushi rannan maihinnousu alkoi 1. huhtikuuta, jolloin alus siirrettiin TU 52.13:een. Alus jatkoi kuitenkin 8. huhtikuuta edelleen lentotoimintaa samalta alueelta kuin aiemmin.

Alus liittyi 9. huhtikuuta uuteen yksikköön 70 merimailia itään Sakishima Guntosta. Sen lentokoneet iskivät Miyakon ja Ishigakin lentokentille. Alus siirtyi 12. huhtikuuta tukemaan Okinawalle maihinnousseita, minkä jälkeen se suojasi Ie Shiman miehitystä. Alus palasi 18. huhtikuuta Sakishima Guntoon. Alus lähetti lentokoneensa ilmaan päivittäin aamun sarastaessa ja pimeän laskeutuessa. Illan pimetessä 22. huhtikuuta lähetetty kahdeksan hävittäjän ja neljän pommikoneen osasto yllätti 25-30 japanilaiskonetta Miyakolla Nobaran lentokentällä. Seitsemän Oscaria yritti nousta torjumaan hyökkääjiä, mutta pommitus saatettiin loppuun. Pommikoneet lähtivät paluumatkalle ja japanilaisista ammuttiin alas viisi.

Alus lähti 4. toukokuuta Kerama Rettoon täydentämään varastojaan, mistä se lähti paluumatkalle illan pimetessä. Matkalla alus joutui kamikazehyökkäykseen, jolloin lentokoneen pudottama pommi ja osa koneesta läpäisi aluksen lentokannen. Kannen alla tapahtunut pommin räjähdys sytytti hangaarissa tulipalon ja lentokoneen polttoaine sytytti palon kannella. Yhteydet komentosillalta katkesivat, mikä esti kontrolloidun toiminnan. Aluksen miehistöstä sai surmansa 11, katosi 25 ja haavoittui pahoin 21, mutta se kykeni omin voimin palaamaan tilapäiskorjauksia varten Kerama Rettoon.

Alus saapui 12. kesäkuuta 1945 Norfolkiin korjattavaksi. Elokuun puolivälissä sotatoimien päättyessä työt keskeytyivät. Syyskuussa annettiin määräys aluksen palveluksesta poistosta. Alus poistettiin 24. syyskuuta palveluksesta ja alusluettelosta 1. marraskuuta. Alus myytiin San Franciscoon Hillcone Steamship Companylle, jolle se luovutettiin 11. helmikuuta 1948 Norfolkissa.

Lähteet

Sangamon-luokan saattuetukialukset

USS Sangamon – USS Suwannee – USS Chenango – USS Santee

Edeltäjä: Bogue-luokka – Seuraaja: Casablanca-luokka