USS Princeton (CVL-23)

Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltain laivaston Independence-luokan lentotukialusta. Muita samoin nimettyjä aluksia on täsmennyssivulla.

USS Princeton (runkonumero CVL-23) oli Yhdysvaltain laivaston Independence-luokan lentotukialus, joka upposi Leytenlahden taistelussa 24. lokakuuta 1944.[1]

USS Princeton (CVL-23)
USS Princeton
USS Princeton
Aluksen vaiheet
Rakentaja New York Shipbuilding Corporation
Kölinlasku 2. kesäkuuta 1941
Laskettu vesille 18. lokakuuta 1942
Palveluskäyttöön 25. helmikuuta 1943
Loppuvaihe upposi 24. lokakuuta 1944 Leytenlahden taistelussa
Tekniset tiedot
Uppouma 13 000 t
Pituus 189,7 m
Leveys 33,3 m
Syväys 7,9 m
Nopeus 31 solmua
Miehistöä 1 569
Aseistus 45 lentokonetta
22 × Bofors 40 mm
16 × Oerlikon 20 mm

Köliä laskettaessa laivasta piti tulla kevyt risteilijä USS Tallahassee. Ennen vesille laskua se päätettiin muuttaa tukialukseksi, jolloin se sai uuden nimen Princeton ja runkonumeron CVL-23.

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin New York Shipbuilding Corporationilta Camdenista New Jerseystä, missä köli laskettiin 2. kesäkuuta 1941 kevyenä risteilijänä USS Tallahassee. Alus luokiteltiin lentotukialukseksi 16. helmikuuta 1942 ja nimettiin 31. maaliskuuta Princetoniksi. Alus laskettiin vesille 18. lokakuuta kumminaan Harold Doddsin puoliso ja se otettiin palvelukseen 25. helmikuuta 1943 Philadelphiassa ensimmäisenä päällikkönään George R. Henderson.[2]

PalvelusMuokkaa

Karibialla järjestettyjen koeajojen sekä aluksen uudelleen luokittelun 15. heinäkuuta 1943 kevyeksi lentotukialukseksi jälkeen alus lähti Tyynellemerelle kannellaan lentorykmentti 23. Se saapui Pearl Harboriin Havaijilla 9. elokuuta, missä alus liitettiin TF11:en 25. elokuuta. Alus lähti taisteluosaston mukana Baker Islandille, jossa se aloitti TG11.2:n lippulaivana. Aluksen lentokoneet suojasivat maihinnousua saarelle sekä sinne rakennettavan lentotukikohdan tekoa 1.–14. syyskuuta.[2]

Alus kohtasi TF 15:n ja osallistui iskuihin Makinille ja Tarawalle, minkä jälkeen se palasi Pearl Harboriin. Lokakuun puolivälissä alus lähti Espiritu Santoon, missä se liittyi TF 38:aan 20. lokakuuta. Osaston mukana aluksen lentokoneet iskivät 1.–2. marraskuuta Bukaan ja Bonisiin Bougainvillessä, jotta japanilaisten lentoalusten vaikutusmahdollisuudet tulevaa Keisarinna Augustanlahden maihinnousua vastaan vähenisivät. Aluksen lentokoneet iskivät 5. ja 11. marraskuuta Rabauliin ja 19. marraskuuta TF 50:n lentokoneiden kanssa tuhottiin Naurun lentotukikohta. Alus siirtyi koilliseen suojatakseen Makinille ja Tarawalle matkanneita joukkoja. Vaihdettuaan muiden lentotukialusten vaurioituneet operatiivisiin omiin koneisiinsa alus jatkoi matkaansa Pearl Harboriin ja edelleen Yhdysvaltain länsirannikolle.[2]

Oltuaan huollossa Bremertonissa alus palasi 3. tammikuuta 1944 Tyynellemerelle. Pearl Harborissa alus liittyi TF 50:n lentotukialusosastoon, joka oli nyt nimetty TF 58:ksi. Alus lähti 19. tammikuuta TG58.4:n kanssa iskeäkseen 29.–31. tammikuuta Wotjeen ja Taroalle, millä tuettiin Kwajaleinille ja Majurolle tehtäviä maihinnousuja. Aluksen lentokoneet kuvasivat 2. helmikuuta Eniwetokin ja seuraavana päivänä tuhottiin Engebin lentokenttä. Atollia pommitettiin ja sinne rynnäköitiin kolme päivää. Aluksen miehistö lepäsi 7. helmikuuta Kwajaleinillä, mistä palattiin Eniwetokille 10.–13. ja 16.–28. helmikuuta tukemaan maihinnousua.[2]

Eniwetokilta alus siirtyi lepoon Majurolle ja edelleen Espiritu Santolle täydennettäväksi. Alus lähti 23. maaliskuuta Karoliineille ja iskettyään Palaulle, Woleaille ja Yapille osasto kävi täydennettävänä Majurolla. Alus lähti 13. huhtikuuta Uuteen-Guineaan, missä lentotukialuskoneet suojasivat Hollandian operaatiota 21.–29. huhtikuuta. Aluksen lentokoneet iskivät Trukille 29.–30. huhtikuuta ja Ponapelle 1. toukokuuta.[2]

Princeton palasi 11. toukokuuta Pearl Harboriin, mistä se lähti 29. toukokuuta Majurolle. Alus liittyi lentotukialusosastoon, joka suuntasi Mariaaneille tukemaan hyökkäystä Saipanille. Aluksen lentokoneet iskivät 11.–18. kesäkuuta Guamille, Rotaan, Tinianille, Paganille ja Saipanille, minkä jälkeen alus lähti länteen kohdatakseen Filippiineiltä alueelle pyrkivän keisarillisen Japanin laivaston. Filippiinien meren taistelussa aluksen lentokoneet pudottivat 30 Japanin laivaston ilmavoimien lentokonetta ja lentotukialuksen ilmatorjunta vielä kolme.[2]

Palattuaan Mariaaneille aluksen lentokoneet iskivät Paganille, Rotaan ja Guamille, minkä jälkeen alus siirtyi täydennettäväksi Eniwetokille. Alus lähti 14. heinäkuuta lentotukialusosaston mukana Mariaaneille suojatakseen Guamin ja Tinian maihinnousuja. Osasto palasi 24. elokuuta Eniwetokille täydennettäväksi, minkä jälkeen se lähti Filippiineille. Matkan aikana lentokoneet iskivät Palaulle ja 9.–10. syyskuuta Mindanaon lentokentälle. Seuraavana päivänä koneet iskivät Visayasille. Kuukauden puolivälissä osasto palasi tukemaan Palaun maihinnousua ja palasi Filippiineille, missä iskettiin Luzonille keskittyen Clarkin ja Nicholsin lentotukikohtiin. Osasto vetäytyi Ulithiin ja lokakuun alussa lentokoneet pommittivat ja rynnäköivät japanilaisten lentokenttiä, tukikohtia ja meriliikennettä vastaan Nansei Shotossa ja Formosan alueella valmistauduttaessa Filippiinien valtaukseen.[2]

Dulagin ja San Pedron lahden maihinnousut toteutettiin 20. lokakuuta. Alus risteili lentotukialusosaston TG38.3 kanssa Luzonin edustalla lähettäen lentokoneita vihollisen lentotukikohtia vastaan pyrittäessä estämään japanilaisten maihinsijoitettujen lentokoneiden toimintaa Leytenlahdella olevia aluksia vastaan. Japanilaiset Clarkin ja Nicholsin kentältä lähteneet lentokoneet havaitsivat 24. lokakuuta TG38.3:n alukset.[2]

Alukseen osui 24. lokakuuta 1944 syöksypommittajan pudottama pommi. Se osui hissien väliin läpäisten lentokannen ja hangaarin ennen räjähtämistään. Syttynyt tulipalo ja sen aiheuttamat räjähdykset. Ammusvaraston räjähdys aiheutti pelastustehtävissä olleelle USS Birminghamille vakavia vaurioita 85 miehen saadessa surmansa ja 300 loukkaantuessa. Aluksen pelastamisen osoittauduttua mahdottomaksi miehistö määrättiin jättämään aluksensa ja USS Irwin laukaisi torpedonsa alukseen. USS Reno jatkoi aluksen upottamista, kunnes hylky viimein upposi.[2]

LähteetMuokkaa

  1. USS Princeton (CVL-23, originally CV-23), 1943-1944 DEPARTMENT OF THE NAVY -- NAVAL HISTORICAL CENTER. Viitattu 30.8.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i US Carriers

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Princeton (CVL-23).