Wikipedia

Työ (yhtiö)

suomalainen kirjapainoyritys
(Ohjattu sivulta Työn kirjapaino)

Osakeyhtiö Työ oli suomalainen vasemmistolainen kirjapainotoimintaa harjoittanut yritys, joka toimi vuosina 1920–1930. Työn kirjapainossa Helsingin Kotkankadulla tehtiin muun muassa Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen pää-äänenkannattaja Suomen Työmies ja puoluetta seuranneen vaalijärjestön Työväenjärjestöjen Tiedonantaja sekä monia liikkeen lähiyhteisöjen ja ammattiliittojen lehtiä.

Osakeyhtiö Työ
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1920
Lakkautettu 1930
Kotipaikka Helsinki
Toimiala kirjapainotoiminta

Yhtiön varsinainen toiminta päättyi vasemmiston julkisen toiminnan kieltämisen seurauksena vuonna 1930, mutta omistuksia ei takavarikoitu. Vuonna 1944 toiminta Työn entisissä tiloissa aloitettiin uudelleen Kustannusosakeyhtiö Yhteistyön puitteissa.

Historia muokkaa

Perustaminen muokkaa

Päätös uuden SSTP:n suuntausta edustaneen kirjapainon perustamisesta tehtiin sen jälkeen, kun kiista Työväen Sanomalehtiosakeyhtiön painon omistuksesta ratkesi sosialidemokraattien hyväksi. Oy Työn perustava kokous pidettiin syksyllä 1920. Osakepääomaksi määriteltiin 100 000 markkaa, jota korotettiin tammikuussa 1921 500 000 markkaan. Enemmistön osakkeista merkitsivät poliittiset ja ammatilliset järjestöt. Yhtiö sai varoja myös lahjoituksina.[1] Kirjapainoa varten ostettiin Flora Tekniska Fabriks -yhtiön talo ja tontti Kotkankadulta. Painon lisäksi kaksikerroksiseen puutaloon sijoitettiin Suomen Työmiehen toimitus ja konttori. Työn kirjapaino aloitti toimintansa elokuussa 1921 laitteilla, jotka ostettiin Folkbladet-yhtiöltä Vaasasta. Loppuvuonna laitteistoa täydennettiin sanomalehtirotaatiolla, latomakoneilla ja pienemmillä kirjapainoilla, ja toiminta alkoi täysipainoisesti vuoden 1922 alusta alkaen. Suomen Työmies siirtyi omaan kirjapainoon. SSTP:n ja sen lähiyhteisöjen lisäksi Työn kirjapainoon keskittivät painotyönsä monet vasemmiston hallitseman Suomen Ammattijärjestön liitot.[2]

Viranomaiset tekivät Työn kirjapainossa usein takavarikkoja ja ratsioita estääkseen kieltämänsä kirjallisuuden lähettämisen tilaajille. Oikeuslaitos tuomitsi painokset myöhemmin hävitettäviksi. Toimintaa vaikeuttivat myös sadat painon lehdille rikoslain 16. luvun 24. pykälän mukaan annetut painokanteet. Osakeyhtiölle tuli sensuuritoimista huomattavia tappioita.[3]

Työn taloudenhoitajina toimivat Alpo Halme (1920–1922) ja Pekka Pirskanen (1922–192x)[1]

Toimintakielto ja uusi alku muokkaa

Elokuun 1923 alussa SSTP:n toiminta kiellettiin, toimijat pidätettiin, kirjapainot suljettiin ja lehdet lakkautettiin. Vaatimus kirjapainojen lakkauttamisesta kaatui kuitenkin hovioikeudessa kesäkuussa 1924 ja poliisi poisti sinetit Kotkankadulta 27. kesäkuuta. Vanhat asiakkaat palasivat ja koneet olivat jälleen syksyllä täysipainoisesti käytössä. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja siirtyi omaan painoon. Taloudenhoitajan toimi muutettiin isännöitsijäksi ja tehtävässä toimi Kaarlo Karila vuoteen 1928.[4]

Työ osti kuvalaattoja yksityisiltä klisheelaitoksilta kunnes huhtikuussa 1923 perustettiin Osakeyhtiö Kuvatyö laattoja ja leimasimia valmistamaan. Toiminta alkoi varsinaisesti vasta Työn toimintakiellon jälkeen 1924. Kuvatyö toimi ensin Neljännellä linjalla ja syksystä 1927 Kotkankadulla.[5]

Tulipalo ja uusi rakennus muokkaa

Työn toimitilat Kotkankadulla vaurioituivat pahoin tulipalossa 4. marraskuuta 1926. Paino- ja latomokoneet menetettiin mutta rakennuksen kiviosassa sijainnut rotaatiokone säästyi. Vakuutuksista saadut korvaukset jäivät huomattavasti taloudellisia menetyksiä pienemmiksi. Palon arveltiin saaneen alkunsa talon keskiosasta. Poliisi ei saanut selville syttymissyytä. Omistajat epäilivät tuhopolttoa etenkin palon räjähdysmäisestä leviämisestä johtuen. Työn henkilökunta ja Tiedonantajan toimitus siirtyivät noin kuukaudeksi evakkoon Porvoonkadulle. Latomokoneet korjattiin pian alustavasti siten, että katkos lehden ilmestymisessä kesti vain kolme päivää. Ladonta jouduttiin suorittamaan aluksi käsin ja lehdessä oli vähemmän sivuja.[6]

Palanut talo korjattiin auttavasti mutta pian alettiin kerätä varoja uuden rakentamiseksi. August Niemistö ja Antti Timonen kiersivät maata keräystä edistääkseen. Rakennusrahastoon kertyi pian tarvittavat varat ja rakennustoimikunta muodostettiin marraskuussa 1926. Kolmikerroksisen tiilitalon piirustukset valmistuivat helmikuussa. Urakkasopimus Lindroos & Tähtisen kanssa allekirjoitettiin 12. maaliskuuta 1927. Rakennustyöt valmistuivat loppukesästä ja uusi paino aloitti toimintansa konesiirtojen jälkeen syyskuun lopussa. Uuden rakennuksen myötä tiloja oli käytössä kolme kertaa enemmän kuin aiemmin. Projektin kustannukset olivat yhteensä 1 175 000 markkaa.[7]

Uuteen taloon tulivat painojen lisäksi Oy Työn toimisto sekä Kuvatyön toimitilat. Rotaatiopaino jäi vanhaan paikkaansa. Puutalossa jatkoivat myös Tiedonantajan konttori, postitus ja osa toimituskunnasta.[8]

Vuodenvaihteessa 1924–1925 Oy Työ teki aloitteen Uusi Työmies -sanomalehden perustamiseksi, jonka vaihtoehtona nähtiin Työväenjärjestöjen Tiedonantajan toimituksen vaihtaminen. Hanke kumpusi yhtiön vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, Tiedonantajan vaatimattomasta levikistä ja ammattiyhdistysliikkeen piiristä lehdelle tulleesta kritiikistä. Työlle huomattavasti velkaantunut lehti oli sensuroinut muun muassa SAJ:n vaalijulistusta. Kirjapaino sai tukea ajatuksilleen ammattiliittojen toimihenkilöiltä ja STPV:n eduskuntaryhmästä. Lehden edustajat sekä Suomen Kommunistisen Puolueen byroot Suomessa ja Neuvostoliitossa sen sijaan vastustivat sitä. Kullervo Manner piti hanketta yrityksenä vallata Oy Työ ”keskustanoskeille”. Puolueen kanta voitti. Alpo Halme erosi yhtiöstä. Järjestettiin uusi osakeanti, jossa merkinnät tehtiin SKP:n rahoilla luotettujen henkilöiden nimiin.[9] Puolue antoi yhtiölle myös lahjoituksia ja lainoja.[10]

Vaikeudet ja lakkauttaminen muokkaa

Oy Työ ei yleensä kustantanut painamiaan julkaisuja. Vuoden 1923 tapahtumien jälkeen vasemmistojulkaisujen kustantajiksi merkittiin yksityishenkilöitä, joita vaihdettiin usein, koska kyseisessä tehtävässä toimimisesta sai usein sakko- tai vankeusrangaistuksia. Alkuvuonna 1929 kustannustoiminta päätettiin keskittää erilliseen yhtiöön ja Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö perustettiin helmikuussa. Osakkaiksi tulivat vasemmiston sanomalehdet sekä poliittisia ja ammatillisia järjestöjä.[11]

Työn taloudenhoitajina toimivat Karilan kuoleman (1928) jälkeen Alarik Grönroos, John Lindberg ja Erland Virtanen, joka jatkoi 1930-luvulla rakennuksen talonmiehenä.[12]

Vasemmisto jakaantui 1920-luvun lopussa, kun kommunistien politiikka jyrkentyi Kominternin linjausten seurauksena. SKP:n linjaa vastustaneen Suomen työväen vasemmistoryhmän kannattajat saivat enemmistön kirjapainotaloa hallinneessa Flora-yhtiössä alkuvuonna 1930, kun taloa johtaneet Långström ja Niemistö olivat vangittuina ja kuolleen Edvard Jokelan osakkeita ei ollut siirretty.[12] Vasemmistoryhmän äänenkannattaja Suomen Työmies painettiin Työn kirjapainossa. Lehden aloittaessa tammikuussa 1930 Tiedonantaja oli toimintakiellossa.[13] Flora siirtyi pian takaisin liikkeen päälinjalle, kun Jokelan osakkeet ostettiin sen kannattajille.[12] Maaliskuussa Oy Työn yhtiökokouksessa vasemmistoryhmä jäi vähemmistöksi. Ryhmää kannattanut toimitusjohtaja Alarik Grönroos erotettiin huhtikuussa.[14]

Toiminta kirjapainotalossa hiljeni, kun vasemmiston kaikki julkinen toiminta kiellettiin ja lehdet lakkautettiin kommunistilaeilla vuonna 1930. Viranomaiset eivät kuitenkaan onnistuneet takavarikoimaan Oy Työn painoja tai rakennuksia. Painokoneet siirrettiin Neuvosto-Karjalaan Punaisen Karjalan käyttöön vuonna 1932. Rakennuksen ylläpitoa helpottivat vuokratulot. Helsingin kaupunki sijoitti rakennukseen vanhusten työtupia, joiden poistuttua paikalla toimi teknokemiallinen tehdas syksyyn 1944 asti. Isännöitsijänä työskenteli Jalmari Kivilahti.[15] Jatkosodan jälkeen kirjapainotoiminta aloitettiin Kotkankadulla uudelleen Kustannusosakeyhtiö Yhteistyön toimesta.[16]

Kirjapainossa painetut lehdet muokkaa

Johtokunnan jäsenet muokkaa

Kirjallisuus muokkaa

  • (Toimituskunta): Painavaa yhteistyötä. Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö 1929–1979. Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö, 1979. ISBN 951-99182-4-8.
  • Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930. Historiallisia Tutkimuksia 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j Painavaa yhteistyötä 1979, s. 17–18.
  2. ↑ a b c d e Painavaa yhteistyötä 1979, s. 19-20.
  3. ↑ a b Painavaa yhteistyötä 1979, s. 21–22.
  4. ↑ Painavaa yhteistyötä 1979, s. 24–27.
  5. ↑ Painavaa yhteistyötä 1979, s. 27–28.
  6. ↑ Painavaa yhteistyötä 1979, s. 28–31.
  7. ↑ Painavaa yhteistyötä 1979, s. 31–33.
  8. ↑ Painavaa yhteistyötä 1979, s. 33–34.
  9. ↑ Saarela 2008, s. 120–121.
  10. ↑ Saarela 2008, s. 130.
  11. ↑ Painavaa yhteistyötä 1979, s. 35–36.
  12. ↑ a b c Painavaa yhteistyötä 1979, s. 37.
  13. ↑ Saarela 2008, s. 740 – 742.
  14. ↑ Saarela 2008, s. 745.
  15. ↑ Painavaa yhteistyötä 1979, s. 38, 40.
  16. ↑ Painavaa yhteistyötä 1979, s. 44.
  17. ↑ Ajuri 2/1923
  18. ↑ a b c d e f g h Painavaa yhteistyötä 1979, s. 27.
  19. ↑ Kivityömies 4/1923
  20. ↑ Kuljetustyöläinen 1/1929
  21. ↑ Lastu 1/1923
  22. ↑ Liike- ja Taloustyöläinen 2/1923
  23. ↑ Liiketyöläinen 1/1925
  24. ↑ Maalarien Viesti 1/1923
  25. ↑ Metallityöläinen 1/1922
  26. ↑ Nahka- ja Kumityöläinen 1/1929
  27. ↑ Naistyöläinen 1/1925
  28. ↑ Nuorisoliitto 1/1925
  29. ↑ Peruskivi 1/1929
  30. ↑ Punalippu 1/1929
  31. ↑ Puutyöläinen 1/1929
  32. ↑ Rakentaja 1/1925; Rakentaja 1/1930
  33. ↑ Suomen Ammattijärjestö 1/1923
  34. ↑ S. saha-, kuljetus- ja sekatyöväen liiton tiedonantolehti 1/1922
  35. ↑ Työläisnainen 1/1922
  36. ↑ Työläis- ja talonpoikaisnaisten lehti 1/1929
  37. ↑ Tähkä 1/1929
  38. ↑ Vaatetustyöläinen 1/1922
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Työ_(yhtiö)&oldid=22308772”