Turun kuntaliitokset

Turun kuntaliitokset ovat tapahtuneet vuosina 1931–1988 ja ne ovat kasvattaneet Turun pinta-alan kymmenkertaiseksi. 1930-luvulla Turku oli vielä pinta-alaltaan pieni ja tiivis maalaiskuntien ympäröimä ydinkaupunki. 1900-luvun vaihteen ja 1960-luvun muuttoliikkeet sekä yhteiskunnallisen säätelyn muuttuminen aiheuttivat paineita ja loivat mahdollisuuksia kuntaliitoksille.[1]

Turun laajeneminen ennen itsenäisyyden aikaa

muokkaa

1400-luvun alkupuolella Turkuun liitettiin alueita Kaarinasta. Turun kaupunki omisti Saarenpisun (nyk. Peltola) ja Sotalaisten toisen talon. Piispa, tuomiorovasti ja tuomiokirkko omistivat toisen Sotalaisten taloista, Pispalan ja Skarppakullan talot. Näistä muodostettiin yhteinen jakokunta, joka liitettiin hallinnollisesti Turkuun ja jota kutsuttiin eteläiseksi takamaaksi. Kutsuttu alue ulottui Aurajoen rannalta Nummenmäen syrjää Skanssiin ja Peltolaan asti.[2]

1600-luvulla Turun laajeneminen Aurajoen pohjoisella rannalla johti siihen, että osa Maarian kunnan Aninkaisten kylästä liitettiin Turun laitumeksi ja takamaaksi. 1630 Kustaa II Aadolf lahjoitti Kaniksen ja Puolalan tilat kaupungille. 1640 kuningatar Kristiina liitti lahjoitukseen Huhkolan ja Mättälän talot.[3] Ruissalo luovutettiin Maarialta Turun kaupungille 1845.[4]

Työläisten esikaupunkialueiden liittäminen

muokkaa
 
Turun kuntaan liitetyt osat 1930-luvulta lähtien

Ennen ensimmäistä kuntaliitosta Turun alue käsitti ruutukaava-alueen nykyisen Ratapihankadun ja Kupittaankadun välillä sekä niin sanottuja takamaita Pohjolassa ja Itäharjulta Vasaramäkeen ulottuvalla alueella. Nämä alueet oli kaavoitettu jo 1800-luvun alkupuolella, mutta niissäkin riitti runsaasti rakentamattomia tontteja aina 1910-luvulle saakka, joten Turun kaupungin rajojen sisälle ei muodostunut samanlaisia työläiskaupunginosia kuin esimerkiksi Helsinkiin.

Tämän keskusta-alueen ulkopuoliset alueet Aurajoen eteläpuolella kuuluivat Kaarinaan, pohjoispuolella Maariaan. Näiden kuntien alueelle Turun rajan välittömään läheisyyteen muodostuivat työläisten asuntoalueet muun muassa Raunistulaan, Kähäriin, Nummenmäelle, Vähäheikkilään ja Korppolaismäkeen.[5] Maalaiskuntiin syntyneet esikaupungit muodostuivat ennen pitkää näille kunnille raskaiksi taloudellisiksi taakoiksi. Rakentamisen kannalta oli myös ongelmallista se, ettei maalaiskunnilla ollut mahdollista toteuttaa yksityistä maanomistajaa sitovaa asemakaavaa. Historioitsija Veikko Laakso kuvaa vuosisadan vaihteen tilannetta kirjoittaessaan, että ”ristiriita paikallishallinnon vanhan rakenteen ja yhteiskunnan luontaisen kehityksen välillä kävi ajan myötä yhä jyrkemmäksi”.[6] Ongelmia yritettiin ratkaista muodostamalla Raunistula, Nummenmäki ja Vähäheikkilä taajaväkisiksi yhdyskunniksi, joilla oli rajoitettu itsehallinto-oikeus, vaikka ne yhä kuuluivat Kaarinan ja Maarian kuntiin.

Suomen esikaupunkikunnat alkoivat ratkoa ongelmaansa yhdessä vuonna 1918. Ne olivat tulleet siihen lopputulokseen, että kuntia vaivaaviin ongelmiin yhä varteenotettavampi ratkaisu oli alueliitokset. Valtakunnallisessa maalaiskuntien kokouksessa esitettiinkin hallitukselle esikaupunkialueiden yhdistämistä kaupunkeihin. Pian tämän jälkeen Kaarina esitti valtioneuvostolle valtion omistuksessa olleen Vähäheikkilän alueen sekä yksityisessä omistuksessa olleiden esikaupunkialueiden liittämisestä Turkuun. Esitykset tehtiin erikseen, sillä tuohon aikaan vallinneen käsityksen mukaan yksityisen omistamaa maata ei voitu liittää kaupunkiin ilman maanomistajan lupaa. Kumpikaan esityksistä ei johtanut lopputulokseen. Vähäheikkilän alueen liittäminen Turkuun kaatui siihen, että alueliitos olisi vaikuttanut myös seurakunnan alueisiin ja siten papiston etuuksiin, eikä aluemuutos siksi ollut mahdollista ilman kirkon hyväksyntää. Hyväksyntää kaarinalaiset eivät saaneet, koska osapuolet eivät päässeet sopuun oikeasta korvauksen määrästä. Muiden alueiden liittäminen tyssäsi siihen, että päätösten haluttiin odottavan uuden kuntalain valmistumista, joka astui voimaan vuonna 1925. Saman kohtalon koki Maarian kunnan esitys Raunistulan liittämisestä Turkuun.[7]

Ennen vuoden 1925 kuntalakia ja yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta kunnallisvaaleissa 1919, Turun kaupungin suhtautuminen alueliitoksiin oli penseää. Yhtäältä oltiin huolissaan taloudellisista tekijöistä, sillä maan ostoja pidettiin ainoa laillisena tapana liittää yksityisten omistamia alueita kaupunkiin. Toisaalta kaupunginvaltuuston porvarillisella ja ruotsinkielisellä enemmistöllä oli huoli siitä, mitä esikaupunkialueiden liittäminen tekisi valtuuston valtasuhteille. Molemmat edellä mainitut lakimuutokset johtivat Turussa valtuustoaloitteisiin esikaupunkiongelman ratkaisemiseksi. Turun esikaupunkikomitean mietinnössä 1928 todettiin, että kaupungin ja esikaupunkien aikaisempi vastakkainasettelu oli perusteeton. Komitea katsoi, että esikaupunkialueet sekä muutaman kilometrin levyiset suojavyöhykkeet pitäisi liittää Turkuun. Suojavyöhykkeiden tarkoitus oli ehkäistä uuden esikaupunkiongelman syntymistä heti alueliitosten jälkeen. Seuraavana vuonna Turun kaupunginvaltuusto pyysi valtioneuvostoa asettamaan selvitysmiehen alueliitosten toteuttamisesta. Selvitysmieheksi määrättiin Jaakko Passinen.[8]

Passinen toimi selvittäjänä myös toisessa kuntaliitoksessa, joka toteutui ennen Maarian ja Kaarinan kunnan liitoksia. Turun kaupunki oli nimittäin saanut vuonna 1927 omistukseensa Raisioon kuuluneita alueita Pansion alueelta, ja nämä maat sekä vähäisiä määriä muita alueita liitettiin Turkuun 1.1.1931. Liitos sujui riidoitta ja se toteutettiin ilman taloudellisia korvauksia kummallekaan osapuolelle. Liitetyn maa-alueen laajuus oli 7,26 km² ja vesialueiden 2,84 km².[9]

Maarian ja Kaarinan alueliitoksista Passinen esitti vuonna 1933, että Maariasta Turkuun liitetään 49 km²:n ja Kaarinasta Turkuun 35 km²:n laajuiset alueet. Toisin kuin Turku oli toivonut, liitos ei koskenut Raisiota eikä Kakskerran kuntaa. Passinen esitti, että liitos toteutettaisiin heti vuoden 1934 alusta. Taloudellisen laskusuhdanteen ja liitoksen kalleuden vuoksi Turku kuitenkin pelkäsi veroäyrin nousevan 11 markasta 18,50 markkaan, joten Turku esitti liitoksen lykkäämistä vuoteen 1937. Tämä esitys voitti liitokset hylkäävän esityksen niukasti 25–18 pääasiassa vasemmiston ja edistyspuolueen edustajien äänin. Maaria ja Kaarina taas vaativat valtioneuvostolta pikaista päätöstä. Koska Kaarinan kunnan taloudellinen tila oli Maariaa heikompi, alueliitokset toteutuivat Kaarinan osalta ensin, mutta kuitenkin vasta vuoden 1939 alusta. Tässä liitoksessa Turku laajeni Kaarinan suuntaan nykyisiin rajoihinsa asti (22,55 km²). Maarian osalta alueliitos tapahtui vuoden 1944 alusta, ja jaossa Turkuun liitettiin Hirvensalo ja Maarian eteläosa, siten että kunnanraja kulki jonkin verran nykyisen ohitustien pohjoispuolelta (60,75 km²), minkä lisäksi Turku sai omistukseensa Jäkärlän ja Ylitalon tilat.[10] Näissä liitoksissa Turkuun liitettiin sekä Kaarinan että Maarian vanhat kirkonkylätkin, samoin kuin niiden alueella sijainneet taajaväkiset yhdyskunnat.

Vuonna 1945 pantiin vireille Mälikkälää koskeva alueliitos Raisiosta. Turku oli saanut Mälikkälän kartanon omistukseensa vaihtokaupassa samana vuonna ja katsoi, että kaupungilla oli paineita laajeta länteen. Raision Mälikkälä ja pieniä alueita Maariaan kuuluneesta Suikkilasta ja Teräsrautelasta liitettiin Turkuun 1.1.1949 (3,78 km²). Raisio oli vaatinut Turulta korvausta näistä alueista menettämiensä veronmaksajien vuoksi, mutta Turku oli katsonut, ettei Raisiolla ollut oikeutta korvaukseen, koska veronmaksajat kävivät töissä valtaosin Turussa. Valtioneuvosto päätti ettei korvaukseen ollut aihetta.[11]

Turun kaupungin pinta-alan muutokset vuosina 1930–1988[12][5]
  liitetyn alueen pinta-ala (ha) kaupungin koko pinta-ala (ha)
vuosi alueliitos maata vettä yhteensä maata vettä yhteensä
1930   2 333 1 507 3 840
1931 Raisiosta: Pahaniemi, Pansio ja Artukainen 726 284 1 010 3 095 1 791 4 850
1939 Kaarinasta: Nummi, Kurala, Kohmo, Pääskyvuori, Varissuo,

Vaala, Lauste, Huhkola, Skanssi, Koivula, Harittu, Ilpoinen, Ispoinen, Katariina, Uittamo, Puistomäki, Pihlajaniemi, Vähäheikkilä ja Korppolaismäki Kaarinasta

2 118 137 2 255 5 177 1 928 7 105
1944 Maariasta: Hirvensalo, Iso-Heikkilä, Pitkämäki, Kähäri, Ruohonpää, Suikkila, Vätti, Raunistula, Kastu, Teräsrautela, Runosmäki, Kaerla, Kärsämäki, Urusvuori, Metsämäki, Oriketo, Räntämäki, Koroinen ja Halinen 5 060 1 015 6 075 10 237 2 943 13 180
1949 Raisiosta: Jyrkkälä, Härkämäki, Pläkkikaupunki, Mälikkälä ja Metsäkylä 378 - 378 10 615 2 943 13 558
1957 Ruskosta ja Maariasta: kangasmetsää ja niittyalueita uutta lentokenttää varten. Raisiosta: Rajakallio 391 - 391 11 006 2 943 13 949
1966 Kakskerrasta: Vepsä 17 395 412 11 023 3 338 14 361
1967 Maarian kunta (mm. Saramäki, Paimala, Moisio, Jäkärlä, Yli-Maaria, Koskennurmi)

Raisiosta: Perno, Ankkurikylä ja Upalinko

3 643 56 3 699 14 666 3 394 18 060
1968 Kakskerran kunta (mm. Satava, Järvistensaari, Kulho, Hinttinen, Latosaari, Niittysaari) 3 385 2 980 6 365 18 051 6 374 24 425
1973 Paattisten kunta (mm. Auvaismäki, Kreivilä, Valunkylä, Kaarlejoki, Tortinmäki) 5 990 - 5 990 24 041 6 374 30 415
1977[5] Raisiosta: ranta-alueita uutta Pernon telakkaa varten.

Turusta Raisioon osa Temppelivuoresta, Raisionlahden länsipuoliset alueet ja Kuninkojan Suoniittu

1988[5] Kaarinasta: Pähkinämäki (Halinen), Haaga, nimetön peltoalue (Varissuo)

Liedosta: Myllymäki ja peltoalueita (Haaga), nimetön metsäalue (Jäkärlä)

2020[13] Aluevaihdos Kaarinan ja Turun kesken Ravattulassa ja Metsämäessä

Pienet alueliitokset vuosina 1957–2020

muokkaa

Kun pääosin Kaarinaa ja Maariaa koskeneet kuntaliitokset oli tehty, ei vähään aikaan ollut paineita kuntaliitoksille. Kuntaliitosten yhteydessä liitetyt maa-alueet riittivät pitkään takaamaan kaupungin kasvun, eikä villejä esikaupunkialueita enää muodostunut vuoden 1931 asemakaavalain jälkeen.[14]

Turun rajoihin on kuitenkin tehty viisi pientä tarkistusta vuosina 1957, 1966, 1967, 1988 ja 2020.[15] Vuoden 1957 alusta Turkuun liitettiin alueita Maariasta ja Ruskosta Turun uutta lentoasemaa varten. Vuonna 1966 liitettiin kaupunkiin sen omistama Vepsän saari ja virkistysalue. Vuonna 1968 liitettiin Raisiosta Upalingon-Pernon alue teollisuuden ja sataman laajenemistarpeiden vuoksi. Raisio valitti liitoksesta hallinto-oikeudelle, mutta turhaan.[14] Vuonna 1988 Kaarinasta liitettiin alueita Varissuohon ja Halisiin sekä kokonaan uusi Haagan kaupunginosa. Vuonna 2020 Kaarinan pohjoisrajaa päivitettiin tarkoituksenmukaisemmaksi, eikä kummankaan kaupungin asukasmäärä tai kokonaispinta-ala muuttunut.[13]

Kokonaisten kuntien liitokset 1960- ja 70-luvuilla

muokkaa
 
Turun pinta-alan kehitys 1930–2007.

Vuonna 1958 tehtiin Turun kaupunginvaltuustossa aloite kaupunkiliitoksista. Siinä todettiin, että Turun seudun kasvu oli jo pitkään tapahtunut naapurikunnissa mutta naapurikuntien asukkaat kävivät töissä Turussa ja käyttivät muun muassa Turun liikennepalveluja maksamatta veroa näitä ylläpitävälle Turulle. Lisäalueiden tarve ei tässä vaiheessa ollut vielä niin suuri, että aloite olisi johtanut toimenpiteisiin. Vasta vuonna 1964 tehty valtuustoaloite johti kuntaliitosneuvotteluihin. Maaria liitettiinkin molemminpuolisessa sovussa Turkuun 1.1.1967.[16]

Turun kaupunginvaltuusto päätti 1968 tehdä valtioneuvostolle esityksen Kaarinan, Kakskerran, Liedon ja Ruskon kuntien sekä pienen osan Piikkiöstä liittämisestä Turkuun. Muiden kuntien osalta esitys ei ole johtanut kuntaliitoksiin, mutta Kakskerran kunnan valtioneuvosto päätti Kakskerran valtuuston vastustuksesta huolimatta liittää Turkuun, koska se katsoi, ettei Kakskerta kyennyt riittävästi suoriutumaan kunnallisista velvoitteistaan. Ennen liitosta joukko Kakskerran asukkaita oli pyytänyt liitoksen kiirehtimistä Kakskerran ongelmien vuoksi. Paattinen liitettiin Turkuun molempien osapuolten yhteisestä sopimuksesta 1.1.1973.[17]

Turun seudun kuntarakenneselvitys 2000-luvulla

muokkaa
 
Turun seudun väestö kunnittain vuonna 2012.

Varsinais-Suomen liitto on hahmotellut Turun kaupunkiseudusta nauhamaista suurkaupunkia.[18] Raision ja Kaarinan kaupunginjohdot ovat kuitenkin olleet haluttomia tekemään kuntarakenneselvityksiä Turun kanssa. Vuonna 2006 valtioneuvosto määräsi Turun lähialueen kunnat yhteiseen selvitystyöhön kuntarakenteen uudistamisesta.[19][20] Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen esitti kesäkuussa 2007 kuntaliitosta Turun ympäryskuntien kanssa. Pukkinen esitteli kaksi vaihtoehtoista kuntaliitosmallia kunta- ja palvelurakennehankkeen ohjausryhmälle. Ensimmäisessä vaihtoehdossa Turun ydinkaupunkiseutu oli yhdistynyt siten, että siihen olisivat kuuluneet Turku, Raisio, Kaarina, Naantali, Lieto sekä mahdollisesti Masku ja Rusko. Toisessa Pukkisen vaihtoehdossa Turkuun olisi liitetty Kaarina, Lieto ja Rusko. Pukkinen perusteli kuntaliitosta erityisesti keskuskaupunki Turun ongelmien ratkaisuna.[21]

 
Turun seudun vuoden 2013 kuntajakoselvitykseen osallistuneet kunnat.
  Kunta halukas osallistumaan kuntajakoselvitykseen
  Kunta halukas osallistumaan kuntajakoselvitykseen, mutta vastustaa pakkoliitoksia
  Kunta jättänyt asian toistaiseksi pöydälle
  Kunta voi halutessaan osallistua selvitykseen vapaaehtoisesti
  Kunta kieltäytynyt kuntajakoselvitykseen osallistumisesta

Vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara kommentoi verkkoblogissaan helmikuussa 2008, että hänen mielestään Turun seudulla tarvitaan kiireesti kuntien pakkoliitos. Soininvaaran mukaan Turun seudun kuntien pakkoliitos on kiireellisempi asia kuin pääkaupunkiseudun liitosmahdollisuuksien pohtiminen. Soininvaara kirjoitti verkkoblogissaan, että "Turun ympäristökunnat ovat jättäneet Turun puristuksiin, haalivat hyvätuloiset veronmaksajat ja jättävät Turun yksin kantamaan koko seudun sosiaaliset ongelmat". Soininvaaran kirjoitti myös, ettei hänen mielestään ole sosiaalisesti tervettä eikä oikeudenmukaista, että seudun asukkaat jakautuvat asumaan alueittain tulotason mukaan. Soininvaaran mukaan hyväosaisten muuttaminen "republikaanivyöhykkeille" on koko Turun kaupunkiseudun kannalta tuhoisa sairaus.[22]

Kataisen hallitus uudisti edellisten hallitusten aloittamaa kunta- ja palvelurakenneuudistus -hanketta vuonna 2012 siten, että se asetti Suomeen 66–70 kuntajakoselvitysaluetta. Selvitysalueiden kuntien tulee osallistua selvitykseen, mikäli kunta täyttää yhdenkin hallituksen kuntarakennelakiesityksen selvitysperusteen. Lisäksi kunnalla on selvitysvelvollisuus, jos alueella ei muuten ole saavutettavissa toiminnallista kokonaisuutta.

Turun sanomien lokakuussa 2013 tekemässä kyselyssä suurin osa varsinaissuomalaisista kansanedustajista ilmoitti kannattavansa kuntaliitoksia.[23]

Kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen määräsi 9.12.2013 kuntajakoselvityksen tehtäväksi Auran, Kustavin, Liedon, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Ruskon, Sauvon, Taivassalon, Tarvasjoen ja Vehmaan kuntien sekä Kaarinan, Naantalin, Paimion, Raision ja Turun kaupunkien välillä. Kuntajakoselvittäjät (Risto Kortelainen, Oiva Myllyntaus, Antero Ritvanen) luovuttivat yhdistymisesityksensä kunnille 28.11.2014. Yhdistymisselvitysten perusteella kuntajakoselvittäjät päätyivät esittämään kolmea kuntajaon muutosta ja kuntien yhdistymistä Turun seudulla:

  1. Turku, Kaarina, Raisio, Lieto ja Rusko
  2. Naantali, Masku, Taivassalo ja Kustavi
  3. Aura ja Pöytyä[24]

Selvityksen perusteella ei esitetty muutoksia Paimion, Mynämäen, Nousiaisten, Sauvon ja Vehmaan kunnille. Sen sijaan esitettiin, että Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon kunnat liitettäisiin 1.1.2017 alkaen Turun kaupunkiin. Uudessa Turun kaupungissa olisi ollut noin 265 000 asukasta ja siitä olisi tullut Suomen toiseksi suurin kaupunki.[24]

Raision, Kaarinan, Liedon ja Ruskon valtuustot päättivät hylätä ehdotuksen helmikuussa 2015.[25] Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi 23.3.2015 ehdotetun kuntajaon muutoksen, mutta päätti samalla olla enää edistämättä kuntien pakkoliitoksia.[26]

Kunta- ja palvelurakenteen uudistus 2000-luvulla

muokkaa

Vanhasen I hallitus käynnisti keväällä 2006 kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen tähtäävän PARAS -hankkeen, jonka tavoitteena oli luoda lisää vahvoja peruskuntia, jotka muodostuisivat työssäkäynti- tai asiointialueista. Vanhasen II ja Kiviniemen hallitus jatkoivat hanketta vuoteen 2011 asti siten, mutta hanke perustui pitkälti kuntien vapaaehtoiseen yhteistyöhön.

Kataisen hallitus uudisti hanketta vuonna 2012 siten, että se asetti Suomeen 66-70 kuntajakoselvitysaluetta. Selvitysalueiden kuntien tulee osallistua selvitykseen, mikäli kunta täyttää yhdenkin hallituksen kuntarakennelakiesityksen selvitysperusteen. Selvitysperusteet ovat:

  • Alle 20 000 asukkaan väestöpohja
  • Työssäkäyntiperuste
  • Yhdyskuntarakenneperuste
  • Työpaikkaomavaraisuusperuste
  • Kriisikunta tai kriisiytyvät kunta

Lisäksi kunnalla on selvitysvelvollisuus, jos alueella ei muuten ole saavutettavissa toiminnallista kokonaisuutta.[27]

Turun seudun kuntien kuntajakoselvitysehtojen täyttyminen vuonna 2013[28]
Kunta Väestöpohja alle 20 000 Työssäkäyntiperuste Yhdyskuntarakenneperuste Työpaikkaomavaraisuusperuste Kriisikunta tai kriisiytyvä kunta Perusteita yhteensä
Lieto X X X X 4/5
Naantali X X X X 4/5
Paimio X X X X 4/5
Rusko X X X X 4/5
Aura X X X 3/5
Kaarina X X X 3/5
Masku X X X 3/5
Nousiainen X X X 3/5
Tarvasjoki X X X 3/5
Marttila X X 2/5
Mynämäki X X 2/5
Raisio X X 2/5
Sauvo X X 2/5
Taivassalo X X 2/5
Vehmaa X X 2/5
Kustavi X 1/5
Turku X 1/5

Lähteet

muokkaa
  • Veikko Laakso: Turun kaupungin historia 1918-1970, 1. nide, s. 11–37. Turku: Turun kaupunki, 1980. ISBN 951-99267-6-3.

Viitteet

muokkaa
  1. Laakso (1980), s. 11–37
  2. Kivikoski, Ella – Aulis, Oja: Kaarinan pitäjän historia, I osa, s. 287–288. Turku: Kaarinan historiatoimikunta, 1946.
  3. A. M. Tallgren, Aulis Oja: Maarian pitäjän historia, I osa, s. 400. Maaria: Maarian seurakunta ja kunta, 1944.
  4. A. M. Tallgren, Aulis Oja: Maarian pitäjän historia, I osa, s. 388. Maaria: Maarian seurakunta ja kunta, 1944.
  5. a b c d Turun karttapalvelu opaskartta.turku.fi. Viitattu 24.3.2024.
  6. Laakso (1980), s. 12–14
  7. Laakso (1980), s. 14–16
  8. Laakso (1980), s. 17–22
  9. Laakso (1980), s. 26–27
  10. Laakso (1980), s. 22–29, 33
  11. Laakso (1980), s. 30–31
  12. Laakso (1980), s. 35
  13. a b route66: Topinojan kiertotalouspuisto 11383-2017 www.turku.fi. 28.5.2021. Viitattu 24.3.2024.
  14. a b Laakso (1980), s. 31
  15. Turun karttapalvelu opaskartta.turku.fi. Viitattu 24.3.2024.
  16. Laakso (1980), s. 31–32
  17. Laakso (1980), s. 34
  18. Varsinais-Suomen liitto: Kilpailuohjelman taustaa .varsinais-suomi.fi. Arkistoitu 14.10.2007. Viitattu 30.03.2008.
  19. Turun Sanomat: Puheet suur-Turusta syrjään seudun kuntien neuvotteluista turunsanomat.fi. 28.10.2006. Viitattu 24.6.2008. [vanhentunut linkki]
  20. Turun Sanomat: Turulle ei heru vastakaikua turunsanomat.fi. 31.5.2008. Viitattu 24.6.2008. [vanhentunut linkki]
  21. Vakka-Suomen Sanomat: Masku-liitos kiinnostaisi myös Turkua vakka.fi. 14.06.2007. Viitattu 29.6.2008. [vanhentunut linkki]
  22. Iltalehti: Soininvaara vaatii: Turkuun kuntaliitoksia! iltalehti.fi. 29.2.2008. Viitattu 29.6.2008.
  23. Alueen kansanedustajat: Varsinais-Suomen kunnista puolet pois Turun-Sanomat. 16.10.2013. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 16.10.2013.
  24. a b Esityslistat/pöytäkirjat ah.turku.fi. Viitattu 24.3.2024.
  25. Suur-Turku torpattiin neljässä valtuustossa Yle Uutiset. 24.2.2015. Viitattu 24.3.2024.
  26. Esityslistat/pöytäkirjat ah.turku.fi. Viitattu 24.3.2024.
  27. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta, kuntajakolain eräiden säännösten kumoamisesta sekä kielilain muuttamisesta Finlex. 2013. Viitattu 3.10.2013.
  28. Selvitysperusteiden tarkastelua maakunnittain Valtiovarainministeriö. 2013. Viitattu 3.10.2013.

Aiheesta muualla

muokkaa