Turri

Turri eli furry (englantia, suom. karvainen tai pörröinen, mutta käytetään tässä substantiivina) on antropomorfisten eläinhahmojen ympärille muodostunut alakulttuuri. Turrikulttuurin jäseniä kutsutaan myös itsessään turreiksi (engl. furries). Turrien voidaan sanoa fanittavan eläinhahmoja, joilla on ihmismäisiä piirteitä, sekä mediaa ja taidetta, joissa näitä hahmoja esiintyy. Turrifanikulttuurin piiriin kuuluu sekä kulttuurin sisällä tuotettua mediaa että valtakulttuurin antropomorfisia eläimiä esittävää mediaa, kuten Pokémon- ja Sonic the Hedgehog -tuotesarjat. Monella turrilla on oma ”fursona” (yhdistelmä engl. sanoista furry ja persona, roolihahmo), joka esittää häntä itseään antropomorfisen eläimen muodossa. Monet turrit tuottavat tai teettävät kuvataidetta omasta fursonastaan, ja jotkin turrit hankkivat eläinhahmoa, yleensä omaa fursonaa, esittäviä eläinasuja eli turripukuja (engl. fursuit, kirjaimellisesti suom. ”turkkipuku”).

Antropomorfista kettua esittävä turrihahmo.

Historia ja inspiraatio

Turrin varsinainen alkuperä juontaa Yhdysvalloissa koko 1900-luvun ajan vallinneeseen sarjakuva­kulttuuriin ja erityisesti underground-sarjakuvaan. Näille sarjakuville oli tyypillistä esittää asioita, jotka olivat kiellettyjä valtavirran julkaisuissa, kuten voimakasta yhteiskunnallista satiiria, poliittista kommentointia, huumeiden käyttöä ja pornografiaa, usein tunnettuja sarjakuvahahmoja hyväksikäyttäen. Suomessa tunnettuja vastaavankaltaisia esimerkkejä on mm. Myrkky-lehti tai MAD. ”Puhuvat eläimet” olivat ajoittain hyvin suosittuja tarinankerronnan välineitä, mikä heijastui myös underground-sarjakuvaan. Turrin inspiraatio genrenä perustuu puhtaimmillaan esimerkiksi 1970-luvun underground-sarjakuvaan kuten Robert Crumbin ”Fritz-kissa” tai Art Spiegelmanin ”Maus”, joskaan sen kantava ajatus ei ole yhteiskunnallinen kommentointi tai satiiri, vaan se keskittyy itsetarkoituksenaan ihmismäisten eläinhahmojen tai eläimellisten ihmishahmojen esittämiseen riippumatta varsinaisesta kerronnallisesta sisällöstä tai tyylistä. Aikaisemmin Disneyn tai muiden tuottamien eläinhahmojen fanit löysivät nämä sarjakuvat ja alkoivat kehittää ideaa eteenpäin omissa julkaisuissaan sekä kutsua itseään nimellä furry. Esimerkkinä tästä on Omaha kissatanssija, jonka katsotaan olevan yksi ensimmäisistä varsinaisista turrisarjakuvista. Suomessa genren pioneereihin kuuluu esimerkiksi Myrkky-lehdessä vaikuttanut Karri Aronen, jonka tuotoksiin kuuluu muun muassa kyseisessä lehdessä julkaistu Warner Brothersin piirrettyjä parodioinut Teeny Toons Admixtures.

Osa turrin määrittelyn ongelmaa on siinä, että valtavirran normien ja käsitysten mukaisesti tuotettua turrimateriaalia on käytännössä mahdoton erottaa tavanomaisesta sarjakuvataiteesta ja muista genreistä (esimerkiksi lasten piirretyt), joissa voidaan myös käyttää vastaavanlaisia eläinhahmoja. Tämän takia aiheen harrastajat ovat jakautuneet sen suhteen tarkoittaako ”turri” käsitteenä kaikenlaista antropomorfista sisältöä, joka liittyy eläimiin. Yksi käsitys asiasta on, että jokin teos kuuluu genreen vain silloin, kun se sisältää eläinhahmoja pääasiassa niiden oman viehätyksen vuoksi, eikä esimerkiksi allegorisena elementtinä (ihminen puettuna eläimeksi). Esimerkiksi Wagner-sika, joka symboloi sovinistista miestä, ei olisi täten turrihahmo. Toinen käsitys on, että kaikki ihmismäistetyt eläinhahmot kaikissa genreissä kuuluvat turriin, koska turri keskittyy olennaisesti näiden hahmojen ihailuun ja olisi täten itse asiassa hyvin vanha genre, jolle furry tai turri ovat vain uusia nimityksiä. Kolmannen näkökannan mukaan turri edustaa erityisesti aikuisille suunnattua sisältöä ja tyyliä, koska se koetaan genren erottavaksi tekijäksi. Tämän näkemyksen mukaan turrihahmot eivät ole ”hassuja eläimiä” kuten on tyypillistä esimerkiksi lasten sarjakuvissa.

Eräs motivaatio ihmismäisten eläinhahmojen käyttämiselle sarjakuvataiteessa on vaikeus esittää henkilöhahmoja uskottavalla tavalla. Katsoja odottaa ihmishahmolta tarinan tyyliin sopivaa käytöstä ja ulkomuotoa. Eläinhahmoja käyttäen hahmojen muotoa, sekä niiden ilmeiden ja eleiden symboliikkaa tai käytöstä ei voida tulkita ja arvostella suoraan vertaamalla niitä mihinkään olemassa olevaan. Tällöin taiteilijalla on suurempi vapaus luoda itse hahmojensa elekieli ja esitystapa, jonka katsoja omaksuu ja pitää sitä luonnollisena.

Harrastajakunta

Valtavirrasta poikkeavan historiansa vuoksi turri on perinteisesti painottunut aihesisällöltään aikuisille tarkoitettuihin tyyleihin, teemoihin ja aikuisviihteeseen, joista erityisesti aikuisviihde (”turriporno”, engl. yiff) on saanut paljon huomiota niin harrastajien kuin ulkopuolistenkin keskuudessa. Tämä on osaltaan johtanut käsitykseen turrista seksuaalisena fetissinä ja sitä kautta vaikuttanut voimakkaasti harrastajakunnan kehitykseen ja koostumukseen sekä sen julkisuuskuvaan.

Osa harrastajista pitääkin itseään erilaisina ja valtaväestöstä poikkeavina ja kokee, että turri ja siihen läheisesti liittyvät käsitteet ja ideat ovat kiinteä osa heidän identiteettiään. Näille henkilöille turrista on tullut varsinainen elämäntapa (furry lifestyle). Heidän mielestään muiden on usein vaikea ymmärtää heitä ja heidän olemustaan. Toisinaan turrien katsotaan jopa osittain eristäytyvän ”normaaleista” ihmisistä ja yhteiskunnasta. Osa taas haluaa pitää harrastuksensa yksityisenä välttääkseen turrin saamasta julkisuuskuvasta mahdollisesti johtuvia negatiivisia assosiaatioita, ja osa antropomorfisia eläimiä käyttävistä artisteista kieltäytyy käyttämästä kyseistä termiä omasta taiteestaan verraten töitään mieluummin vanhempaan perinteeseen kuten Aisopoksen satuihin.

Ihmishahmoisen eläimen lisäksi sanat ”furry” ja ”turri” tarkoittavat myös genren (engl. furry fandom) harrastajia. Voimakkaasti eroavista näkökannoista johtuen turrit tuntevat kuuluvansa hyvin heterogeeniseen yhteisöön, jonka jäsenillä kuitenkin on samoja kiinnostuksen kohteita. Genren harrastajat katsovat usein olevansa vapaamielisempiä kuin suurin osa ihmisistä, ja turrien tekemässä taiteessa sekä kirjallisuudessa ja keskusteluissa aihepiirit liittyvät monesti mm. seksuaalisiin vähemmistöihin ja ihmisten erilaisuuteen.

Genren harrastajat eivät välttämättä arvosta kaikkia vallitsevia sosiaalisia normeja ja jotkut fanit yrittävät antaa itsestään hiukan epätavallisen kuvan; tosin suuri osa mieluummin sopeutuu joukkoon. Vaikka turreja yhdistävät kiinnostuksen kohteet, heidän käyttämänsä ilmaisut ja monet muut asiat, jokaisella on omat uskomuksensa ja mielipiteensä. Eri turriryhmien ja -fanien välillä saattaakin vallita suuria erimielisyyksiä näiden asioiden tai sen suhteen, mikä on hyväksyttävää genren sisällä ja mikä ei.

Taide ja kirjallisuus

Turritaiteen muita ilmentymismuotoja. Kuva Further Confusion -tapahtumasta.

Turrihahmot perustuvat usein faniensa suosimaan fantasiaan, jossa ihmiset voivat olla kokonaan tai osittain eläimiä. Genren visuaalisuuden takia ehkä suosituin fanien tapa ilmaista fantasioitaan on piirtäminen, mutta myös muut taiteenlajit ovat edustettuina, kuten kirjoittaminen ja musiikki. Tapahtumien tai tapaamisten (miittien) aikana genren fanit tapaavat toisiaan ja näissä kokoontumisissa on yleensä näytillä myös genreen kuuluvaa taidetta, kuten piirustuksia, maalauksia, kertomuksia, sarjakuvia, veistoksia, tekstiilitaidetta, musiikkia ja valokuvia.

Useimmat genren harrastajat ovat amatöörejä, mutta myös muutamia ammatti­taiteilijoita löytyy genren piireistä. Yleisimpiä taiteen välityskanavia ovat tapahtumien lisäksi henkilökohtaiset kotisivut. Lisäksi internetistä löytyy genreen keskittyneitä taidesivustoja.

Muita ilmentymismuotoja

Fursuittaaja Kööpenhaminan keskuspuistossa.

Suosittua on lisäksi mm. eläimeksi pukeutuminen (engl. fursuit), turriaiheisen taiteen, sarjakuvien tai pehmoeläinten keräily ja harrastaminen, kirjallisuus sekä musiikki. Fursuitit ovat yksi genren osista ja usein niitä pidetään virheellisesti samana asiana kuin koko genre unohtaen sen muut osa-alueet. Termi ”fursuit” on ensimmäisen kerran kuultu vuonna 1993. Fursuitit ovat usein itse rakennettuja tai ostettuja ja niiden hinnat vaihtelevat alle tuhannesta eurosta useisiin tuhansiin. Useimmin käytetyt materiaalit ovat tekokuituisia turkkeja. Fursuitteja on erään tutkimuksen mukaan noin 18 % genren harrastajista.

Tapaamiset

Turritaiteilijoita piirtämässä Further Confusion 2007 -tapahtumassa.

Turri-alakulttuuri on tunnetuin Yhdysvalloissa, jossa turrit kokoontuivat scifi-tapahtumien yhteydessä jo ennen varsinaisia genrelle omistettuja tapaamisia, 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Nykyään vuosittain pidetään kymmeniä suuria ja julkisia kokoontumisia. Euroopan maissa tätä antropomorfisoitujen eläinten ihailua harrastetaan pienemmässä mittakaavassa ja vuoden aikana järjestetään vain yksi kansainvälinen kokoontuminen nimeltään Eurofurence. Vuonna 2019 kokoontumisista suurin oli Yhdysvalloissa vuotuisesti pidettävä Midwest FurFest, johon osallistui noin 12 000 henkeä.

Alagenret

Tunnettuja antropomorfisia hahmoja ovat juuri Disneyn Aku Ankka, Roope Ankka, Hessu Hopo ja Mikki Hiiri. Edellä mainitut kuuluvat ns. ”funny animal” -lajityyppiin, jolla on pitkät perinteet länsimaisessa sarjakuvassa ja animaatiossa. Vastaavia teoksia on esiintynyt pitkälti myös eri-ikäisille ihmisille suunnattuna sekä komedian että draaman puitteissa. Näkökannasta riippuen nämä voidaan lukea turrin alagenreksi, tai turria voidaan pitää niiden kanssa rinnakkaisena genrenä.

Katso myös

• FurryMUCK

Aiheesta muualla

• Finfur.net - Suomalainen turrisivusto
• Fur Affinity - Genreen keskittynyt taidesivusto (englanniksi)
• deviantART - Taidesivusto jossa Anthro erillisenä kategoriana (englanniksi)
• VCL - Turri- ja anthrotaidesivusto (englanniksi)
• WikiFur - Turri- ja anthroaiheinen wiki (englanniksi)