Tunturilaukkaneilikka
Tunturilaukkaneilikka (Armeria scabra) on laukkaneilikoihin kuuluva lyijykukkakasvilaji. Sitä on pidetty myös monimuotoisen laukkaneilikan eli rusolaukkaneilikan (Armeria maritima) alalajina.[1]
| Tunturilaukkaneilikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit |
| Kladi: | Siemenkasvit |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Lyijykukkakasvit Plumbaginaceae |
| Suku: | Laukkaneilikat Armeria |
| Laji: | scabra |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Tunturilaukkaneilikka kasvaa 5–20 senttimetriä korkeaksi. Se on mätästävä ja monivartinen ruoho, jonka lehdet kasvavat tiheänä tyviruusukkeena. Ruusukkeen lehdet ovat kolmesta viiteen senttimetriä pitkiä, lyhyempiä kuin muilla laukkaneilikoilla. Kukinto on pyöreähkö ja mykerömäinen, enintään 2 cm leveä, se kasvaa lehdettömän kukintovanan latvassa. Kukinnon varsi on karvaton ja usein nystermin karhea. Kukinto koostuu vaaleanpunaisista tai kalpeanpunaisista kukista, joissa on suppilomainen verhiö ja viisiliuskainen torvimainen teriö. Tunturilaukkaneilikan kukassa teriö on suunnilleen verhiön kanssa saman pituinen, kun rusolaukkaneilikalla teriö on verhiötä pidempi.[2][1]
Levinneisyys muokkaa
Tunturilaukkaneilikka esiintyy pohjoisen arktisella alueella. Suomessa se on hyvin harvinainen ja kasvaa yhdellä Enontekiön pohjoisosan tunturiylängön tuntureista. Suomen uhanalaisarvioinnissa 2019 kasvia ei ole luokiteltu lainkaan, edellisessä luettelossa 2010 se on ollut erittäin uhanalainen.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.