Tulikoe (saks. Feuerprobe, lat. ignis periculum) oli eräs "Jumalan tuomion" tapa, jolla oikeustapaus voitiin ratkaista varhaiskeskiajalla Euroopassa, jos todistajia tai riittävän selviä todisteita ei ollut, tapaus oli vakava ja muuten ajautumassa umpikujaan. Tulikokeessa kannettiin muutamia askelia kuumaa rautaesinettä, mistä saadut palovammat sidottiin ja niiden paranemista tutkittiin. Jos vammat paranivat normaalisti, katsottiin Jumalan osoittaneen syytetyn viattomaksi. Jos taas vammat tulehtuivat, se tulkittiin merkiksi syyllisyydestä. Vastaavasti vesikokeessa epäillyn piti poimia esine, kuten metallisormus kiehuvasta vedestä paljain käsin. Saadut palovammat sidottiin jälleen ja niitä tutkittiin. Syytetty itse saattoi pyytää Jumalan tuomiota todistaakseen syyttömyytensä.[1]

Kirkko kielsi Jumalan tuomiot jo vuonna 1215, koska kokeella ei ollut pohjaa sen enempää kanonisessa kuin roomalaisessa oikeudessa. Sitä ei myöskään mainittu Raamatussa. Samoin kuuluisa noituustutkijan opaskirja Malleus Malificarum eli Noitavasara vuodelta 1487 tuomitsi vesi- ja tulikokeiden käytön. Paikallisesti tuli- ja vesikokeita voitiin kuitenkin käyttää edelleen ja muutamia mainintoja niistä on säilynyt 1400-luvulta etupäässä Reininmaalta. Uuden ajan noitavainoissa ainakin vesikokeet otettiin paikallisesti uudelleen käyttöön, vaikkakin ilman keskusvallan hyväksyntää.[2]

Nykyisin sanaa tulikoe käytetään ainoastaan kuvaannollisesti merkityksessä 'vaikea kelpoisuus-, pystyvyyskoe'.

Putous-ohjelmassa termiä tulikoe käytetään improvisaatiotehtävästä, ja Top Chef -ohjelmassa nopeasta ruoanlaittotehtävästä.

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. Tahkokallio, Jaakko: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta. Gaudeamus 2019, 202-203.
  2. Tahkokallio, Jaakko: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta. Gaudeamus 2019, 204-205.