Tulikoe

keskiaikainen oikeustapa

Tulikoe (saks. Feuerprobe, lat. ignis periculum) oli eräs "Jumalan tuomion" tapa, jolla oikeustapaus voitiin ratkaista varhaiskeskiajalla Euroopassa. Sitä käytettiin, jos todistajia tai riittävän selviä todisteita ei ollut, ja tapaus oli vakava ja muuten ajautumassa umpikujaan. Tulikokeessa kannettiin muutamia askelia kuumaa rautaesinettä, mistä saadut palovammat sidottiin ja niiden paranemista tutkittiin. Jos vammat paranivat normaalisti, katsottiin Jumalan osoittaneen syytetyn viattomaksi. Jos taas vammat tulehtuivat, se tulkittiin merkiksi syyllisyydestä. Syytetty itse saattoi pyytää Jumalan tuomiota todistaakseen syyttömyytensä.[1]

Kirkko kielsi Jumalan tuomiot, tulikokeen ja samankaltaisen vesikokeen, jo vuonna 1215, koska kokeilla ei ollut pohjaa sen enempää kanonisessa kuin roomalaisessa oikeudessa. Niitä ei myöskään mainittu Raamatussa. Samoin kuuluisa noituustutkijan opaskirja Malleus Malificarum eli Noitavasara vuodelta 1487 tuomitsi vesi- ja tulikokeiden käytön. Paikallisesti tuli- ja vesikokeita voitiin kuitenkin käyttää edelleen ja muutamia mainintoja niistä on säilynyt 1400-luvulta etupäässä Reininmaalta.[2]

Nykyisin sanaa tulikoe käytetään ainoastaan kuvaannollisesti merkityksessä 'vaikea kelpoisuus-, pystyvyyskoe'. Esimerkiksi Putous-ohjelmassa nimitystä käytetään improvisaatiotehtävästä, ja Top Chef -ohjelmassa nopeasta ruoanlaittotehtävästä.

LähteetMuokkaa

  1. Tahkokallio, Jaakko: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta. Gaudeamus 2019, 202-203.
  2. Tahkokallio, Jaakko: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta. Gaudeamus 2019, 204-205.
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.