Tukkimiehentäi
Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) on kärsäkkäisiin kuuluva kovakuoriainen. Aikaisemmin lajin kansanomaisena nimityksenä on ollut muun muassa sarveton palopukki erotuksena sarvijaakosta, jota kutsuttiin nimellä sarvellinen palopukki. Yleisenä kansanomaisena nimenä on ollut myös rautakopra, mikä juontuu lajin taipumuksesta puristua lujasti esimerkiksi puuta tai sormea vasten.
| Tukkimiehentäi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Yläheimo: | Kärsäkäsmäiset Curculionoidea |
| Heimo: | Kärsäkkäät Curculionidae |
| Suku: | Tukkikärsäkkäät Hylobius |
| Laji: | abietis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hylobius abietis |
|
| Katso myös | |
Sisällysluettelo
Koko ja ulkonäköMuokkaa
Aikuinen kuoriainen on 8–14 mm pitkä. Tummissa, lähes mustissa peitinsiivissä on kellertävistä karvoista muodostuneita läikkiä.[1] Lajia on vaikea erottaa pikkutukkikärsäkkäästä (Hylobius pinastri). Tuntosarvet ovat kiinnittyneet lähelle kärsän kärkeä. Suomenkielisen nimensä tukkimiehentäi on saanut siitä, että se voi tarrautua voimakkaasti kiinni metsurin vaatteisiin etenkin tuoreilla hakkuutyömailla. Taksonomisesti tämä kovakuoriaisiin kuuluva kärsäkäs ei ole mitään sukua täille.
Tuoreet hakkuutähteet, etanolin ja alfa-pineenin sekoitus, houkuttavat kevätkesällä parveiluaikana tukkimiehentäitä puoleensa. Parveiluaikana tukkimiehentäit voivat löytää tiensä uusiin puu- ja hirsirakennuksiin.
Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa
Tukkimiehentäi on levinnyt koko Eurooppaan ja Aasiaan. Tukkimiehentäi on uudistamisvaiheen merkittävin tuhohyönteinen kaikkialla Pohjoismaissa ja myös Suomessa. Suomessa se on erittäin yleinen ja myös metsätaloudelle tuhoja aiheuttava. Se elää etenkin havumetsissä. Tukkimiehentäitä tavataan yleisesti myös puutavaran käsittely- ja saha-alueilla.
Aikuiset hyönteiset nakertavat pienten taimien tyveltä kuorta ja nilaa ravinnokseen. Tukkimiehentäi tappaa syönnillään pääasiassa 1–3-vuotiaita männyn ja kuusen istutustaimia, mutta on lähes kaikkiruokainen puuvartisten ravintokasvien suhteen. Tuhoja torjutaan käsittelemällä taimet etukäteen taimitarhoilla torjunta-aineella ja istuttamalla taimet muokattuun maahan. Tukkimiehentäi pyrkii siirtymään pois kivennäismaalta, kuten hiekalta tai soralta. Tästä syystä havupuiden taimet tulisi istuttaa kivennäismaapintaiseen mättääseen, jossa taimen ympärillä on 10–15 cm halkaisijaltaan oleva puhdas kivennäismaa-alue.[1] Suomessa hyväksyttyjä tehoaineita tukkimiehentäin torjuntaan ovat deltametriini, imidaklopridi ja lambda-syhalotriini.[2] Tukkimiehentäin toukkia saalistavat ainakin tarhasysikiitäjäiset (Pterostichus madidus).
LähteetMuokkaa
- ↑ a b TUKKIMIEHENTÄI (Hylobius abietis) MetInfo. 2005. Luonnonvarakeskus. Viitattu 12.9.2017.
- ↑ Metsätalouden käyttöön hyväksyttjä kasvinsuojeluaineitta 2011 Taimiutiset. 2011. Viitattu 12.9.2017.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Laji.fi: Tukkimiehentäi (Hylobius abietis)
- Ötökkätieto: Tukkimiehentäi (Hylobius abietis)
- Viherympäristöliitto (VYL): Tukkimiehentäi (Hylobius abietis)
- Metsäntutkimuslaitos: Suomen neljä Hylobius-lajia (pdf)
- UPM-Kymmene, Kari Heliövaara: Metsiemme kovakuoriaisia, Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) sivu 27 (pdf)
- Maija Sianoja: Riittäisikö laadukas maanmuokkaus estämään tukkimiehentäituhot kuusen paakkutaimilla?, Pro Gradu -tutkielma, 2014, Helsingin yliopisto, Metsäekologia (pdf)
- Database of Insect Pheromones and Semiochemicals (Pherobase): Semiochemicals of Hylobius abietis, the Large pine weevil (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Hylobius abietis (large pine weevil) (englanniksi)